Chil' It!

Parhaat lähtee ensin

2011-12-28T23:14:00.000+02:00

Kooma 31.3.2011-12.12.2011

Kuukauden päivät me taisteltiin. Ja kovin taisteltiinkin. Lopulta sairaus vei voiton mun pienestä ja meidän oli pakko päästää Kooma menemään. Niin kipeä se viimeisinä päivinään oli. Elämä on niin kovin epäreilua, Koomalla olisi ollut vielä kaikki kiva kokematta. Viimeiseksi diagnoosiksi jäi synnynnäinen vesipää, mutta aika näyttää mikä todellinen syy selkäydinnesteen kiertohäiriöön oli. Tai sitten se jää ikuiseksi mysteeriksi miksi juuri maailman parhaan Kooman aika tuli näin nopeasti.

Kukaan ei enää murise Laamanator-mainokselle. Kukaan ei enää puhalla kuplia vesikippoon. Kenenkään häntä ei enää heilu ympyrää. Kukaan ei leiki pienillä kivillä, pölypalloilla tai herneillä. Kukaan ei enää tyhjennä lelukoppaa, jotta pystyisi leikkimään itse kopalla. Kukaan ei enää juokse Chilin kanssa kilpaa.

Suru on suunnaton.

Ikävä on ikuinen.

Chilillä ei enää ole parasta kaveriaan, parasta pikkusiskoaan.

Hyvää matkaa, rakas Kooma!

Koomis tekee aksaa ja vähän tokoo

2011-11-11T11:21:00.000+02:00

Kooma on treenaillut alkusyksyn treenirupeaman jälkeen vähän hillitymmin. Ollaan käyty Elinan treeneissä kerran viikossa, omalla ajalla ei olla oikein ehditty käydä hallilla ollenkaan. Mutta voi vitsit miten taitava tuo pieni bordercollielapsi onkaan! Tekee töitä nyt tosi keskittyneesti kun se hillitön louskuttaminen jäi pois. Kooma on alkanut nyt myös hakea esteitä, joka tekee tekemisestä asteen haastavampaa. Ei toki vieläkään ammu mihinkään hallin toiseen päätyyn, mutta menee kyllä sinne minne nokka näyttää, jos ohjaukset on myöhässä. Mutta se radan reunalla huutaminen, piippaaminen ja riekkuminen on edelleen aika järkyttävää!

Vinokeppejä verkoilla ollaan tehty ihan paristi Nooran treeneissä ja muutamia kertoja Elinalla. Jo nyt Koomis hakee kepit lähes kaikista kulmista ja menee ne vauhdilla. Kukakohan ne on sille käynyt opettamassa :O

Kontakteilla tekee touchia hyvällä asenteella. Pari kertaa ollaan tehty pentuaata jo ilman remmiä ja pysähtyy ihan kivasti (muutaman kerran vauhti oli niin kova, että ehti pysähtyä vasta maahan). Olen nyt kontakteilla yrittänyt tehostaa koko ajan sitä, että katse olisi eteenpäin niin kauan kunnes tehtävä on suoritettu.

Viime tiistaina Elinan treeneissä teemana oli takaaleikkaukset. Tehtiin 18 esteen mittaista rataa pätkissä. Ekalle leikkaukselle palkattiin, eikä siinä mitään ongelmaa. Pussin jälkeen haettiin kepeille ja ensimmäisellä yrityksellä rynnin liikaa päälle ja Kooma kiersi koko kepit. Sen jälkeen hakikin ne ihan superisti. Yksi takaaleikkaus radalla aiheutti vähän ongelmia, kun ajauduin koko ajan koiran päälle, mutta sekin saatiin sujumaan. Viskileikkauksessa ei ollut mitään ongelmaa ja 4 esteen loppusuoran irtosi lelulle tosi hyvin. Koska Koomis oli kovin pätevä, hän sai yhdellä yrityksellä kokeilla mennä koko radan putkeen. Yhdessä putkeenlähetyksessä lintsasin eikä irronnut sinne, mutta muuten meni ihan virheettömästi :o)

Ohjattujen tokotreenien loputtua olen jotenkin todella laiskistunut. Keittiötokoissa ollaan tehty pientä seuruukuviota sekä kaukkareiden vaihtoja. Istu-ylös ja maahan-ylös vaihdot alkaa olla jo aika täpäköitä. Pari viikkoa sitten sain vihdoin hankittua noutokapulan, mutta sitä ei vielä olla korkattu. Nyt pitäisi kyllä ryhditäytyä tuon tokonkin suhteen, jos joskus meinaa päästä kisaamaankin. Illat vaan on jo niin pimeitä ja omat aikataulut töiden ja koulun suhteen on aika tiukilla.

Chilin kisoja

2011-10-31T10:10:00.000+02:00

Chili on nyt aika ahkeraan kisaillut koko syksyn. Piirinmestisten ja Forssan kisojen jälkeen kisattiin Tsaulla lokakuun alussa kolme starttia. Ekalla radalla en jostain syystä pysynyt ollenkaan suunnitelmassa ja siksi muutamassa kohtaa oli vähän empimistä. Saatiin kuitenkin ryömittyä nollalla maaliin ja voitettiin. Toisella radalla varasti törkeästi lähdöstä ja vielä puomin kontaktiltakin. Possuttelija joutui siis suorinta tietä pois. Vikalla radalla kaarrateltiin oikein urakalla, yksi rima tippui ja lopussa lähti lukemaan putkea viimisen hypyn sijaan, josta vielä kielto.

Pari viikkoa tästä kisattiin omalla hallilla. Ekalla radalla en ehtinyt kunnolla taaksetyöntöön ja Chili hyppäsi selän takaa hypyn väärin päin.
Tokalla radalla alussa pelastin useammassakin kohtaa, kun Chili oli jo menossa väärälle esteelle, mutta kiltisti tuli vielä huutamalla takaisin. Yhdessä kohtaa kääntyi hypyltä vielä väärään suuntaankin, mutta sain silti oikeille esteille. Nollalla maaliin, mutta sijoitus neljäs.
Viimeinen hyppyrata oli päivän paras. Alussa en luottanut tarpeeksi koiraan, vaan aloin vääntämään puolivalssia kohtaan, jonka Chili olisi osannut tehdä ilmankin. Vedin sitten puolivalssilla esteeltä pois ja Kili ehti ottaa matkalta jo seuraavan hypyn. Kyllä harmitti, kun loppu sujui tosi hyvin ja vaikea putkeen tähtäyskin onnistui ja tuplakin meni sitten siihen...

Viikko sitten sunnuntaina kisattiin parin startin verran Helsingissä. Ekalla radalla oli tosi vaikea alku. Kiirehdin taaksetyönnöstä ihan turhaan seuraavaan valssiin, enkä näin ollen työntänyt tarpeeksi ja Chili hyppäsi hypyn väärinpäin. Kiirehtiminen oli ihan turhaa, kun kuitenkin tein kohdan takaaleikkauksella ja sain sen onnistumaan ihan hyvin. Loppu rata sujui taas ihan älyttömän hyvin. Ehdin sinne minne pitikin ja sain Chilin kääntymään tosi pienesti. Toinen rata sujui ihan ok. Yhdessä putkeenlähetyksessä jämähdin paikalleni ja olin myöhässä kääntämässä koiraa. Lopussa Chili ei lukenut poispäinkäännöstä vaan hyppäsi hypyn ihan väärään suuntaan. Sain kuitenkin kalastettua takaisin kartalle. Tältä radalta kuitenkin nolla ja sijoitus toinen.

Uskomatonta, että Chilillä on tällä hetkellä kesän arvokisoja varten kuusi nollaa. Ei meillä ole tainnut koskaan olla tässä vaiheessa kautta näin paljon nollia. Tupla puuttuu, mutta eiköhän se sieltä vielä tule.
Harmittaa vain kovasti se, etten ole onnistunut hyvillä radoilla juurikaan. Yhtä lukuunottamatta kaikki nollat ovat tavalla tai toisella pieleen menneitä ja pelasteltuja. Tiedän, että pystytään niin nätteihin ratoihin kisoissakin, mutta sitten aina niillä radoilla sattuu jotain pientä. Mutta ehkä se siitä, pitää iloita kuitenkin nollista, koska meidän kohdalla ne ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Voihan vire!

2011-10-02T13:19:00.000+03:00

Kooma on nyt treenannut maanantaisin Nooran tavoiteryhmässä, tiistaisin Elinan tokossa ja keskiviikkoisin Elinan pentuagissa. Kaikissa näissä treeneissä on todettu, ettei ole mikään helpoin pentu. Agilityssä ongelmaksi on muodostunut liian korkea vire. Keskittyminen kärsii, eikä tekemisestä tule yhtään mitään. Kooma komentaa mua huutamalla ja käy käteen kiinni, jos ei ymmärrä. Huutaa myös muille, jotka tekee. Viime viikolla tähän ongelmaan saatiin aika hyvä ratkaisu (kiitos Elinan!), eikä meidän treenit ole vielä kertaakaan sujunut yhtä hyvin ja hallitusti. Selkeästi Koomalla oli ajatus koko ajan mukana.

Sylkkärit on osoittautunut Koomalle vaikeaksi. Sen on tosi vaikea tulla kohti suoraan ohjaajaa päin. Samaa ongelmaa ilmeisesti myös Suvi-äipällä :o) Lisäksi itsenäisenä pentuna, sen toimintasäde on kohtalaisen iso.
Nenäkosketuksessa ollaan aika hyvällä mallilla. Vielä toivoisin enemmän focusta eteenpäin, mutta etupalkasta unohtaa helposti sen mitä oltiin tekemässä.

Tokossa ongelmaksi on tullut oman vuoron odottaminen. Remmissä ollessa Kooma luulee olevansa vapaalla, eikä se ota minkäänlaista kontaktia itse. Koomis piippaa ja keksii itse kaikkea tekemistä, saattaa jopa välillä komentaa mua, kun hänellä on tylsää! Olen nyt koittanut puuttua tuohon kontaktiin siten, että aina ennen kuin tapahtuu mitään kivaa, joutuu ottamaan kontaktin muhun. Vapaana ollessaan Chili on edelleen sen maailman paras, joten tämänkin asian kanssa pitää tehdä kovasti töitä.

Muuten Kooma on kyllä ollut aivan ihana. Tekee töitä koko ajan hyvällä ilmeellä vauhdikkaasti ja oppii nopeasti. Ekassa tunnaritreenissä hoksasi heti oman hakemisen, vaikkei oltu aikaisemmin tehty sitä ollenkaan. Noutokapulaakin piti ihan mieluusti suussaan. Kooma on kyllä tyyppi, joka tekee sata kertaa mieluummin vauhtiliikkeitä, joten täytyy muistaa tehdä aina ennen vähän tylsempiä, ennen kuin pääsee tekemään ruutua, luoksetuloja yms.
Kotona Koomis on tosi helppo pentu. Jos mitään ei tapahtu, osaa olla rauhassa tai leikkiä itsekseen. Myös Chili leikittää Koomaa vielä aika paljon. Ruokahalu on edelleen aika vaihteleva. On perso herkuille, mutta oma ruoka saattaa jäädä välillä kuppiin. On myös oppinut kurottamaan ihan jokaiselle pöydälle ja tasolle. Siitä on kehkeytynyt kunnon varas.

Chilin kanssa agi toimii tällä hetkellä loistavasti. Piirinmestiksissä kaksi ihan hyvää rataa. Siltä huonommalta nolla, mutta kerrankin sain pelastettua ihan kamalan radan puhtaasti maaliin. Seuraavana päivänä kaksi rataa Forssassa. Ekalla ihan mieletön kepeille imu vaikeasta kulmasta. Harmillisesti sitten tuli tiukasta taakaaleikkausputkesta ulos. Muuten mieletön fiilis. Tokalla radalla oli koko ajan pieni kiireen tuntu, mutta nollalla maaliin ja voitto.

Myös treeneissä on tuntunut sairaan hyvältä. Jaakko vähän valaisi, että voi johtua myös siitä, että joutuu kilpailemaan Koomiksen kanssa mun huomiosta. Täytyy siis miellyttää enempi, jotta pääsee menemään. On siis jotenkin tosi kiltti radalla, eikä enää tee niitä omia possutteluvalintojaan (paitsi ihan silloin tällöin...).

Kooma on nyt puolivuotias. Kolmisen viikkoa sitten mittasin Koomiksen oikealla säkämitalla ja sain korkeutta 45cm. Nyt kotimittauksessa seinää vasten kokoa on 47-48 cm. Vielä saisi tulla muutama sentti niin olisi hyvä. Muuten on kropaltaan kovin elastinen ja kapea mulkero. Painoa tällä hetkellä 11,5 kiloa. Omasta mielestäni on ulkonäöltään tosi nätti, pystyine korvineen ;o) Helppo pentu se ei ole ja paljon on töitä tehtävänä, mutta päivääkään en antaisi pois.

Lomalla ja kisailua

2011-09-12T10:07:00.000+03:00

Sillä aikaa, kun me vietimme ansaittua kesälomaa Kreikan lämmössä, olivat koirat äidin luona hoidossa. Kooma vietti myös yhden viikonlopun Einon ja Jennin kiusana.

Viikon aikana Kooma oli:
-syönyt pöydällä olevaa juustokimpaletta
-pissannut sadesäällä sisälle
-kalastanut akvaariokaloja
-opetellut katsomaan aksavideoita samalla kiljuen
-ollut pätevä äidin kanssa agilitytreeneissä
-agilitytreenien aikana saanut äidin käsivarret mustelmille
-nukkunut kaikki yöt ihan hipihiljaa
-paininut Einon kanssa useita tunteja putkeen

Viikon aikana Chili oli:
-maannut eteisen tuolilla ja tuijottanut ulko-ovea
-maannut äidin sängyn päällä ja tuijottanut ikkunasta ulos

Torstaina molemmat tytöt pääsi pikaisesti hallille. Kooma tykitti korvat luimussa putkiin ja jätti hypyn välistä suorittamatta. Teki kyllä tosi hyvällä sykkeellä ja ulisi taas mennessään. Chili teki irtoamisharjoituksia. Jätti kepeistä monta kertaa kaksi vikaa väliä väliin, vaikka itse menin ihan vierellä. Huoh. Muuten teki kyllä tosi kivasti.

Lauantaina kisattiin piirinmestaruuksista kahden radan verran. Ekalla radalla oltiin Chilin kanssa niin samalla radalla. Ihan huippua, kaarrokset ei valuneet ja muutenkin tuntui hyvältä. Sitten jätti kepeistä kaksi väliä pujottelematta. Arhg. Tokalla kerralla sitten teki loppuun, tosin sen jälkeisessä tilanteessa tuli jotain pyörimistä ja rimakin taisi tipahtaa. Mutta tulos kuitenkin!
Tokalla radalla oli tosi ikävä alku. Enpä taida tietoisesti ainakaan enää Ojanperän radoille mennä. Ei sitä voinut saada millään nopealla koiralla sujuvaksi. Chilpan kanssa saatiin tuurilla osumaan oikeille esteille, tosin niin että oli varmaan jo viidesti hyppäämässä väärää estettä. Olisi tästä tilanteesta voinut antaa useammankin kiellon, muttei sitten saatu yhtään. Lopussa vielä kääntyi suorasta putkesta väärään suuntaan ja jouduin hakemaan ihan putken suulta. Aikaa paloi, mutta nolla! Oltiin tällä neljäs. Olisi tietty ihan kiva saada niitä nollia edes joskus vähän kauniimmilla radoilla.

Sunnuntaina kaksi rataa Forssassa. Oli aika paljon suoraviimaisemmat radat kuin lauantaina. Oikeastaan jopa aika helpot. Ekalla radalla oli aika ikävä keppikulma, mutta ei muuten mitään kovin hankalaa. Chili irtosi ihan sairaan hyvin kepeille, vaikka olin tosi kaukana ja taittui jopa oikeaan väliin. Takaaleikkasin radan lopussa aika tiukasti suoralla putkella ja Chili tuli sieltä ulos... Hiukan harmitti, kun muuten meni niin kivasti ja irtosi hyvin.

Tokalla radalla jäi päällimmäisenä mieleen aika ruma keinu ja kauhea kiireen tuntu koko ajan. Chilppa irtosi taas ihan mielettömästi ja joutui odottelemaan mua koko ajan kontakteilla. Yksi käännös vähän valui, mutta muuten aika näppärä rata. Nolla ja voitto tältä radalta.

Viikonlopun neljästä radasta kaksi nollaa ja kaksi tulosta! Aika mieletöntä olla noin samalla kartalla Chilin kanssa. Toivottavasti sama fiilis jatkuu myös tulevilla kisaradoilla. Keskiviikkona alkaa Jaakon treenit, on niitä taas odotettukin.

Kooma on ekaluokkalainen!

2011-08-17T15:41:00.001+03:00

Leikkikoulu ja agilitypainotteinen pentukurssi on onnistuneesti suoritettu joten tällä viikolla Koomasta tuli virallisesti ekaluokkalainen.

Maanantaina alkoi agilityn tavoiteryhmä Koirakondiksella. Halusin nyt syksyksi useamman kurssin, jotta saan hyvät eväät mitä Koomiksen kanssa lähdetään työstämään. Maanantain kerralla tsekattiin ensin kontaktit. Koomis touchailee jo tosi pätevästi ja tykkää kontaktien tekemisestä ihan hurjana (ollaan siis tehty pari kertaa pentupuomi ja muuten vaan alastuloja puomilla)! Tehtiin niin, että nostin suoraan kontaktipinnalle, koska on vielä niin honkkeli. Etupalkalla toimi melkein parhaiten. Jos palkkasin pelkästä touchista, tuli asenosta herkästi turhan vino. Täytyy katsoa miten edistyy ja muuttaa palkkausta sen mukaan.
Sitten valssattiin parilla esteellä. Kooma irtooa ihan sairaan hienosti, kun vain tönäisen ja lähden jo menemään! Superpentu. Vielä lähtee herkästi mun perään eikä välttämättä huomaa Nooran tarjoamaa lelua. Toimi melkein paremmin, kun itse heitin lelun. Leikki ihan hyvin, vaikka tassut ja lelu oli ihan veressä hampaiden irtoamisesta. Selkeästi huomaa, etten tee Chilin kanssa valsseja juurikaan, kun en millään meinaa päästä sillä kolmella askeleella ympäri :D Treeniä, treeniä. Takaakiertoihin irtoaa jo tosi kaukaa.

Tiistaina alkoi puolestaan Elinan tokokurssi. Ensiksi tsekattiin tavoitteet, TVA mielessäin ;) Kooma oli Hittiksellä ihan höpö. Alkulenkillä satoi ja Koomis ei tunnetusti ole oikein sateen ystävä (sain sen kuitenkin tekemään tarpeet ulos, jeejee!!). Yritti sitten kovasti kuivata itseään Hittiksen mattoon. Veti siellä kuperkeikkoja ja sammakkoasentoja, kun muut odotti nätisti mitä tehdään seuraavaksi. Heti kun otin namit esiin alkoi touchaaminen :D Hämmentyikö sitten keinonurmesta vai mistä, kun ei aikaisemmin ole noin aktiivisesti tuota tarjonnut.
Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä perusasennon nojaamisen korjaamiseen. Kooma on ilmeisesti aika tyypillinen bordercollie, kun nojaa ja valuu. Valuu siis istumisesta todella herkästi maahan. Tovin tämä ongelma paikallaanoloissa olikin poissa, mutta nyt siis taas valui koko ajan. Pitää nyt lähteä vahvistamaan sitä istumista ihan pienestä liikkeestä. Voisi myös alkaa siirtymään edestä koiran sivulle.
Luoksetulot oli vaihdikkaita ja tarttui leluun ihan ok, tuolla hammastilanteella. Pitäisi treenata lelun mulle tuomista hihnassa. Tää taitaa olla vähän sukuvika, kun itekseen on paljon kivempi leikkiä ;)

Hittikseltä suunnattiin suoraan Chilin ryhmäaksaan hallille. Ne oli peruttu kovan sateen takia, mutta tehtiin itekseen vähän irtoamista. Kyllä irtosi! Ja vähän possuttelikin. Chilppa lukee kyllä niin ääreistarkasti, että on tosi haasteellinen tälläiselle vähän sinnepäin ohjaajalle.
Koomis teki pari pimeää putkikulmaa, jota ei maanantaina osattu. Vasen oli tosi helppo, mutta oikealta juoksi putken toiselle puolelle. Saatiin kuitenkin onnistumaan, kun helpotti tarpeeksi. Kuumuu ihan sairaasti, kun muut menee. Huutaa ja rimpuilee. Tähän vinkkejä? Eikö bordercollieden kuulu odottaa hiljaa ja rauhallisesti päätään käännellen omaa vuoroaan... Toiveajattelua. Ehkä mun on vaan tyydyttävä kahteen radan reunalla räyhäävään koiraan.

(Näiden kurssien lisäksi alkaa vielä syyskuun puolessa välissä keskiviikkoisin sekä Elinan pentuagi Koomalle että Chilin Jaakon agi...). Ei meitä kotona arki-iltaisin kovin paljoa näy :o)

Aika juoksee

2011-08-16T13:48:00.000+03:00

Viikot vierii ja syksy jo kovasti kolkuttelee ovella. Meidän syksy tulee olemaan hyvin treenipainotteinen, mutta koirat tykkää ja minä tykkään niin mikäs siinä :o)

Kooma on kasvanut jo Chilistä ohi. Hampaita tippuu ja karva vaihtuu. Positiivista kehistystä on tapahtunut monella eri osa-alueella. Kompsis palkkautuu leluun jo ihan sairaan hyvin! Ei karkaa enää juuri lainkaan treeneissä muiden luokse. Tekee pentuaksaa tosi hyvällä asenteella (ja vauhdilla!). Toisaalta taas nami-imutusten kanssa on edelleen ongelmia. Kyllähän se nameista tykkää, muttei sen maailma siihen kaadu vaikkei niitä saisikaan.

Chilppa aloitti viikonloppuna taas uuden kisakauden, vaikkei juuri olla treenattukaan. Siihen nähden meni yllättävän hyvin. Kaikki kaarrokset kyllä venyi, kun en taas osaa yhtään sitä jarruttaa, mutta muuten oltiin osittain jopa samalla kartalla. Ekalla radalla typerästi unohdin törkätä pussiin ja tuli ohi. Tuli myös törkeästi läpi alun ihmisnuolesta! Mur. Tokalla lopetti oudosti kepit kesken ja sitten en ottanut tarpeeksi tarkasti ja kaarratti myös renkaan ohi. Keinulta läpi ja suoraan ulos. Kolmas oli hyppäri ja siitä saatiin pelasteltua nolla. Olin iloinen, että sain meille todella hankalalla radalla nollan, vaikkei se ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Tällä viides. Jäätiin kärjestä pari sekunttia, enkä yhtään ihmettele miksi :D

Kooma on kisapaikoilla helppo, mutta välillä aika ärsyttävä. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria eikä aina tajua, että voidaan ihan vaan kävellä ohikin. Mutta ehkä se siitä vielä oppii. Tarpeiden tekokin onnistuu jo kohtalaisesti myös vieraissa paikoissa. Ja ei, sisäsiisti se ei ole vieläKÄÄN.

Helpotuksen huokaus

2011-07-22T14:12:00.000+03:00

Soitin keskiviikkona Koira- ja Kissaklinikalle, kun Chilin koepalan vastausta ei ollut neljän viikon odotuksen jälkeen vieläkään tullut. Siellähän se oli hukkunut sähköpostien joukkoon. Tuloksena hyvälaatuinen muodostuma. Sitä ei voi sanoin kuvailla, kuinka helpottunut tästä vastauksesta olin. Äidille soittaessa oli pakko taas vuodattaa muutama kyynel. Toisaalta taas tuntuu pahalta se, että olen ihan turhaan ollut huolesta soikeana, itkenyt silmät päästäni ja tarkkailun pientä karvaturria kaiken oudun käytöksen varalta. Kuinka paljon kevyemmältä olisi tämä koko kulunut neljä viikkoa tuntunut, kun olisi ollut edes vähän toivoa tästä nyt saadusta tuloksesta. Meille ei sinä iltana eläinlääkärissä ollessamme käytännössä annettu muuta mahdollisuutta kuin melanooma. Ja se miten tämä tieto meille kerrottiin oli mielestäni tilanteen vakavuuteen nähden sopimatonta.

Mut nyt uskallan taas suunnitella syksyn kisakalenteria ja voin halata Chiliä kunnolla tietäen ettei se ole sairas eikä (toivottavasti) poistumassa siitä hetkeen yhtään mihinkään. Mun oma rakas Chili <3

Chilppa pääsi taas viikonlopuksi mökkeilemään, kun me muut matkustetaan viikonlopuksi Keski-Suomeen häihin. Kooma reagoi aika vahvasti Chilin poissaoloon. Se on paljon rauhallisempi, vähän jopa masentuneen oloinen eikä se syö kunnolla. Toivottavasti ajan myötä kuitenkin reipastuisi, koska pakko sen on oppia olemaan ilman ihanaa isosiskoakin.

MM-karsinnoissa olin vain turistina, mutta jouduin ottamaan molemmat koirat mukaan. Hyvin ne mukana kulki, vaikka aika tylsät päivät niillä oli. Kooman kanssa vähän tokoiltiin rataantutustumisten aikana ja Chilpan kanssa höntsättiin sylkkäreitä ja poispäänkääntöjä. Käytiin kiipeämässä mäkihyppytornin mäelle, jossa molemmat saivat juosta vapaana. Kooma alkaa jo paimentaa Chiliä ja silmänkäyttö on aika vahvaa. Tarvii näissä olla tarkkana ja kieltää jos tulee tavaksi. Kooman eka hotellireissukin meni hyvin. Oli kuin kotonaan (myös pissasi ja kakkasi huoneeseen, onneksi ei ollut kokolattiamattoa) ja sai nukkua sängyssä. Vieraassa paikassa Koomaa on todella hankala saada tekemään tarpeitaan. Nopea iltapissatus ei siis tosiaankaan onnistunut. Kotona pissaa heti omalle pissapaikalleen. Toivottavasti tämä muuttuu ajan myötä, on nimittäin todella hankala kisareissuilla jos saa koko ajan olla houkuttelemassa tarpeilleen :D

Eilen naperolle tuli 16-viikkoa täyteen. Painoa 7,9kg. Iso tyttö jo.

Kesäkuvia

2011-07-12T19:05:00.000+03:00

Koomista elämää

2011-07-12T10:32:00.000+03:00

Unohdettiin punnita Kooma torstaina jollon virallisesti 14 vko tuli täyteen, mutta sunnuntaina eli 14,5 viikon iässä painoa oli tasan 7,0 kg. Korkeuden puolesta on varmaan siinä 35-36 sentin kintaalla, koska vielä ei ole mennyt Fliin ohi ja Flii on about 37cm.

Chili pääsi äitin kanssa mökkeilemään (=hyppimään laiturilta ja uimaan sydämensä kyllyydestä). Koomalle tekee kyllä hyvää pärjätä nyt vähän aikaa omillaan, kun loppujen lopuksi aika vähän on päässyt ihan yksin mihinkään.

Viime lauantaina pääsi tapahtumaan kaksi aika ikävää tapausta Koomiksen sosiaalistamisen kannalta. Aamulenkillä käveltiin talon ohi, jonka pihalla olevassa autossa oli avoimessa peräkontissa kaksi kultaistanoutajaa. Aluksi näytti, etteivät ole lähdössä sieltä mihinkään, mutta juuri kun päästiin ohi, ne päättikin lähteä tulemaan kauheaa vauhtia kohti. Minä tietysti kaappasin ensiksi Chilin syliin, ettei lisävahinkoja pääse syntymään. Kultsut eivät tulleet mitenkään aggressiivisesti kohti (lähinnä vain kai uteliaisuuttaan), mutta Kooma pelästyi tätä yllättävää hyökkäystä ihan hirveästi. Huusi kuin sika ja pissasi alleen. Asiaa ei ehkä auttanut se, että itse aloin huutamaan ja tömistelemään maata saadakseni nämä tunkeilijat pois... Loppulenkin Kooma kulki ihan Chilin kyljessä kiinni ja pälyili ympärilleen.
Illalla vielä grillailemassa ollessamme vähän turjan innokas ranskis Pertti pääsi jahtaamaan Koomaa ja eikös Koomis tätäkin pelästynyt... Näin nopeasti sitä saa tuhottua usean viikon sosiaalistamisen. Sekä sunnuntaina että maanantaina aina toisen koiran nähdessään on Kooma laittanut hännän jalkojen väliin ja korvat luimuun :( Onneksi ollaan kuitenkin saatu ihan hyviäkin koirakokemuksia tuon lauantaisen jälkeen, joten ehkä Kooma taas pian oppii luottamaan siihen, ettei kaikki hyökkää hänen päälleen.

Muiden pentublogeja luoskellessa iskee aina hirveän huono omatunto kuinka vähän ollaan tehty Kooman kanssa mitään. Vähän tämä meidän yksilö on tuollainen pellossa elänyt :D Viimeisellä kerralla leikkikoulussa tehtiin vähän agilityn alkeita. Putkea Koomishan on tehnyt jo aikaisemmin, joten se sujui hienosti. Tuntui, että tällä kerralla Kooma oikein syttyi tuohon tekemiseen, koska ei olisi millään halunnut odottaa, että pääsen putken toiseen päähän kutsumaan sitä. Mutkaputkeenkin halusi mennä, vaikka ihan vaan oltiin ohi kävelemässä. Osaa myös jo huutaa, kun muut koirat menee :O
Pussia kokeiltiin ihan ensimmäistä kertaa. Ekalla yrityksellä vähän raotin kangasta, ei ongelmaa. Toisella kerralla tuli jo ihan sujuvasti läpi ilman kankaan nostamista. Huusi myös Nooralle, joka piti kiiinni, koska olisi niin kovasti halunnut jo mennä. Juuh, tulen niin olemaan pulassa tämän neitosen kanssa...
Pentupuomia ei pelännyt yhtään. Puun- ja siivekkeenkiertoja ollaan tehty jonkun verran ja nyt menee jo useampi sujuvasti peräkkäin.

Nenäkosketuksen Kooma oppi vähän niinkuin vahingossa. Eilen nostin myös takajalat laatikon päälle, jotta asento tulisi tutuksi. Alustaa en ole käyttänyt tässä. Muuten naksuttelussa Kooma on ollut vähän laiskanpuoleinen. Lösähtää kovin helposti maahan makaamaan. Tosin viretilakin on voinut olla vähän huono.

Pentukurssin ekalla kerralla harjoiteltiin paikallapysymistä. Kotona Kooma pysyy jo hyvin ruokaa odottaessaan, häiriössä ei olla tehty vielä kovin montaa kertaa. Luoksetuloa ollaan treenattu joka lenkillä. Tulee ihan hanat auki, kun tietää että on namia. Sivulletuloa ollaan harjoiteltu aika tiuhasti, mutta ei oikein lähde imutukseen mukaan. Nakki ei ehkä sittenkään ole se paras nami, pitäisi kai keittää jotain sydäntä tai muuta vastaavaa.

Tuntuu, että suhde Kooman kanssa on kaiken tekemisen myötä kehittynyt ihan huimasti. Tulee jo välillä ihan itse pusuttelemaan <3 Tosin saattaa välillä myös pusujen jälkeen tikata naskaleillaan... Eikös ne kohta jo voisi tippua pois. Pystyt korvat on nyt jo arkipäivää ja sellaiset ne kai tulee olemaankin, mutta ei haittaa.

Illalla voisi laittaa kesäkuvia, joita otettiin edellisviikonloppuna Liesjärvellä. Saatiin muutama aika hauska :D

Kooma 13 viikkoa

2011-07-04T12:53:00.000+03:00

Kooma täytti 13-viikkoa viime torstaina. Painoa oli tuolloin 6,3kg. Eipä tuo ole kyllä muutamaan viime viikkoon kasvanut muuta kuin jalkoja ja sen on näköinenkin.
Perjantaina käytiin hakemassa ekat rokotukset. Ei tainnut Kooma edes huomata, että pistettiin. Chililtä poistettiin samaan aikaan tikit ja oli kyllä tosi hyvänä esimerkkinä siitä miten eläinlääkärissä käyttäydytään. Not. Huusi minkä kerkesi, kun en voinut pitää itse remmistä kiinni sillä aikaa, kun Koomaa rokotettiin. Chili on viime aikoina käynyt niin monta kertaa epämukavissa merkeissä eläinlääkärillä, ettei mikään ihmekään. Onneksi Koomaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Chilin mekastus.

Ehdin jo hetken iloita, että Kooman sisäsiisteys oli edennyt, kun juhannuksena pääsi vahingossa vain kerran sisälle ja nyt viikonloppuna mamman ja pappan mökillä ei kertaakaan. Eipä olisi kannattanut iloita, sillä kotiin päästyä Kooma tajusi taas pissaamisen ilon. Tuntuu, että se välillä pissaa ihan vaan siksi ettei ole muuta tekemistä. Kyllä tämä kerrostaloasuminen on sitten ihanaa!

Ja keksi Koomis käydä kakalla parvekkeellakin. Fiksu tyttö!

Punkkimagneetti

2011-06-30T14:01:00.001+03:00

Juhannus vietettiin mökkeillen Kustavissa. Aluksi ei edes pitänyt lähteä Chilin leikkauksen takia minnekään, mutta koska Chilppa oli kohtuullisen reipas eikä haava tai tötterö tuntunut sitä ihan hirveästi haittavaan, päätin kuitenkin lähteä pariksi yöksi kaupungin hälinästä.

Meitä oli paikalla 12 ihmistä (joista yksi alle 1v.) ja 5 koiraa, joten hyvää sosiaalistumista oli Koomiksellekin. Kooma kyllä tykkää kaikista niin hirmuisesti, että sen kanssa on kohtalaisen helppo (ainakin toistaiseksi) mennä ihan mihin vain. Pikku-Siljaa Kooma pääsi kerran nuolaisemaan naamaan niin, että vauva vähän pelästyi, mutta muuten Koomispoomis osasi olla kohtalaisen varovainen.

Poseeraus on tylsää, kun pitää olla paikallaan....

Mökillä jälleen korostui tuon koiran itsenäisyys. Meillä sitä tonttia kyllä riittää, mutta silti kävin kahdesti hakemassa Kooman pois naapurin puolelta. Onneksi myös mökkinaapureilla on jonkun verran lääniä, ettei se ihan toisten terasseille hengaillut, vaikka olisi se kai sinnekin mennyt jos olisi ehtinyt niin pitkälle...
Yhteen otteeseen en edes huomannut Kooman olevan kadoksissa, kun näin sen juoksevan kaukaa mökkitietä takaisin omalle tontille. Muutenkin Koomis saattoi puuhastella jotain ihan omiaan laiturilla tai rannassa, vaikka kaikki muut olisivatkin yläpihalla.
Metsälenkillä tehtiin kerran niin, että mentiin Chilin kanssa kallion taakse piiloon ja odoteltiin, että koskas se Kooma tulee etsimään meitä. Ja me muuten odoteltiin kauan. Mutta eihän toinen nyt voi jättää aarteitaan yksin vaan niitä tarvitsee syödä ja niiden kanssa pitää leikkiä! Toisen kerran Kooma löysi ihanan suon, johon voi mennä makaamaan eikä sieltä tarvitse tulla koskaan pois. Paitsi jos isi tulee hakemaan kantamalla.

Perus Koomaa. Huoh.

Chili ei oikein ymmärtänyt miksei hän saanut juosta ja mekastaa rantavedessä tai saatikka hyppiä laiturilta mereen. Kyllä pieni länderi koki koko juhannuksen suurta vääryyttä. Kauluri jätettiin jo perjantain jälkeen pois, kun ei tuntunut haava enää kutittavan.
Piti myös testata Kooman uintitaitoa jos vaikka olisi sattunut vahingossa putoamaan laiturilta. Hyvin osasi uida! Ja tosi hyvällä tekniikalla. Tosin tämän pulahduksen jälkeen ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut, kun eihän pieni bordercollielapsi osaa vielä ravistaa! No oppi Kooma hiukan etupäätään jopa ravistamaan ja takaapään koitti nuolla kuivaksi (luulee olevansa kissa). Luulee olevansa myös jänis, koska pään piiloon laittainen tarkoittaa sitä, että koko koira on piilossa.

Söpikset <3

Poseeraus kesti liian pitkään ja Chili sanoo haisevan vastalauseen (Kooma on juuri ajatellut maistavansa kukkaa...)

Sunnuntaina käytiin Kustavin Savipajalla hieman tutkimassa isosarvisia vuohia ja pupuja. Tehtiin ehkä se virhe, että Chili pääsi mukaan. Chilillä kun tuppaa olemaan aika aggressiivinen paimennustyyli vuohia kohtaan (ei siis pelkää niitä, mutta hyökkii kovaäänisesti kohti ja heiluttaa häntää). Kooma siis saattoi luulla, että nämä ovat jotain avaruudesta hyökääneitä alieneita. Toisella kerralla uskalsi kyllä tulla jo ihan itsekin katsomaan.
Puput taas luulivat ehkä Koomaa nykyisin pystyine korvineen alieniksi, koska luikkivat heti mökkinsä yläkertaan, kun me saavuttiin paikalle. Saatiin savipajalta muutama kiva kuva ja muutama vielä kivempi Kustavin keskustasta, kun odoteltiin kauppojen aukeamista. Tai siis sen yhden Salen, joka Kustavin keskustassa on :o) Niitä kuvia tämän postauksen kuvituksena.

Chili paimentaa vuohia

Kooma tutkii alieneita ensin sylistä, mutta myöhemmin jo ihan omin jaloin

Kooma on isin kanssa katsomassa pupuja

Suureen syliin mahtuu kaikki halukkaat

Perhepotretti (koirat edustaa...)

Juhannuksen aikana löysin Koomasta viisi kiinni olevaa punkkia ja yhden vielä kiinnittymättömän. Siis yhteensä koirassa oli kuusi punkkia yhden viikonlopun aikana! Yök. Ehkä mun tarvitsee sittenkin poiketa päätöksestäni olla laittamatta vielä noin nuorelle mitään myrkkyjä. Bayvantic varmaan sopii myös colliesukuisille?? Kooma tosin ei ollut se ainoa punkkimagneetti, sillä myös Chilistä löytyi juhannuksen jälkeen kolme punkkia. Taisi olla yli kuukausi sitten laitetut myrkyt jo haihtuneet...

Kili <3

Chilppa pääsee tikeistään eroon perjantaina

The Päivä

2011-06-23T19:40:00.000+03:00

...oli tiistaina. Chililtä poistettiin siis uudismuodostuma oikean silmän yläluomesta. Kaikki saatiin pois ja leikkaus oli mennyt hyvin. Chili on nyt jo ihan pirteä eikä tunnu olevan kipeä (tosin syö vielä kipulääkettä). Haavaa taitaa vielä vähän kutittaa kun välillä yrittää tassulla hieroa sitä. Siksipä meillä on pidetty pönttöä päässä. Kili ei oikein tajua missä kaluri menee ja törmäilee siis jatkuvasti ovenpieliin ja seiniin. Tuskinpa tuota pitää enää montaa päivää pitää, kun on niin ressukan näköinen se päässä.

Kooma puolestaan tykkää ylikaiken tunkea päätä Chilin kauluriin. Hyvin sujuu leikitkin pöntön kera. Koomiksella piti olla eilen keskiviikkona ekat rokotukset, mutta kuten vähän arvelinkin niin alkavan silmätulehduksen takia ei rokotettu vaan siirrettiin se ensi viikkoon. Nyt siis silmätippoja saa sekä Chili että Kooma, jippii!

Kooman leikkikoulu oli tiistaina. Siellä harjoiteltiin vähän aktivointia ja temppuja. Kieriminen ei ollut alkuun ihan Kooman juttu (eihän täpäkät tytöt nyt selälleen mene vapaaehtoisesti!), mutta alkoi hetken treenailun jälkeen sujua. Pennut pääsivät myös tutustuman suureen Önneen. Kylläpä sisko ja sen veli voivat olla erilaisia. Eino heittäytyi heti selälleen, kun taas Kooma ei tosiaankaan ajatellut alistuvansa :D

Lyhyesti sm-kisoista. Iltakisat meni Chilin kanssa ihan päin sitä itseään. Jotenkin ajattelin alitajuntaisesti, että nämä voi olla Chilin viimeiset kisat ja sitten paruin sitä, kuinka en osannut olla sen arvoinen ohjaaja. Noh, toivottavasti nämä eivät olleet sen viimeiset kisat. Lauantaina joukkueiden nollakoirana tehtiin ihan ok rata, kunnes lopussa onnistuin senkin ryssimään. Hyvä minä!
Kooma oli koko viikonlopun oikein reipas kaikessa hälinässä ja uusissa paikoissa. Häntä pystyssä mennä viipotti koko ajan. Pentuihin suhtauduttiin kisoissa aika niuhosti järjestäjien taholta, mutta ihan hyvin pystyi silti sosiaalistamaan (osittain vähän salaa...). Lauantai-illalla syötiin Jennin kanssa meidän mökin terassilla sillä aikaa kun koirat oli sisällä. Takaisin tullessa vastassa odotti Kooma, joka seisoi takassa! Se on kyllä sellainen Vili Vilperi, että välillä kyllä menee hermo.

Koomiksen korvat ovat tällä hetkellä ihan hirveät. Oikea korva on noussut pystyyn, mutta se kuitenkin osoittaa vasemmalle. Toinen korva on rytyssä ja osoittaa vasemmalle. Että voi toinen olla korvinensa pölön näköinen. Molemmat korvat osoittaa samaan suuntaan ja se suunta ei tosiaan ole ylös tai alas :D Kuvituksena huonolaatuisia kuviä Kooman kamalista korvista :o)

Koska Chilppa taukoilee nyt hetken kaikesta aktivoinnista, on siis ollut aikaa puuhastella enempi Kooman kanssa. Eilen harjoiteltiin erittäin onnnistuneesti luoksetuloja sekä puun kiertoja. Sehän jo lähti ihan itse kiertämään ensimmäisen treenikerran jälkeen! Fiksu pentu.

Virallisia 12-viikkois kuvia ei ole, mutta paino on 12 viikon iässä 6,0 kg.

P.S. Tätä kirjoittaessa Kooma on syönyt akvaariohaavin. Huoh.

Tuhmaa täynnä

2011-06-16T19:11:00.000+03:00

Elämä jatkuu Chilin silmästä huolimatta. Mieli on jo parempi ja Chili nauttii edelleen elämästään. En sitten saanutkaan päivitettyä niitä Kooman kymmenviikkoiskuvia. Ja nythän mittarissa onkin jo 11 viikkoa. Lisään ne tähän postaukseen.

Viime viikonloppu vietettiin äitin luona Raisiossa. Sai näin paljon enempi hyvistä ilmoista irti kun voi olla pihalla. Ja Koomakin otti pihalla olostaan kaiken irti, naapureiden puolella tosin. Haettiin viikonlopun aikana valehtelematta 10 kertaa se takaisin omalle pihalle. Ei siinä muuten mitään, mutta Koomis toimittaa asiansa aina naapureiden pihoille. Näin ollen pentupentunen häkkeili sen ajan, kun sitä ei jaksanut koko aikaa vartioida.

Siitä on muutenkin kuoriutunut oikea kauhukakara. Kotona on jo vesipullo ottettu käyttöön kieltojen tehostamista varten. Isommat huonekalut se on onneksi jättänyt rauhaan, mutta koirien pedit raahautuu pitkin kämppää. Kenkiä saattaa löytyä mitä kummallisimmasta paikoista. Sohvaan ja nojatuoliin on mukava upottaa hampaat. Chilin makuuhuoneessa sijaitsevaa koria on kiva jyrsiä. Chilin puolella päivisin oleva vesikippo on useaan otteeseen sisältöineen päivineen lentänyt pisin kattoa. Omassa pedissä on hyvä käydä pissalla. Lelulaatikon voi laittaa päähänsä ja juosta pitkin asuntoa. Kännykän laturi on superkiva (joo tiedän typerää ladata kännykkää lattialla...). Chiliä voi purra hännästä. Ihmisiä voi purra joka paikkaan. Ulkona voi pissareissulla päättömästi lähteä juoksemaan eteenpäin. Mädäntynyt sammakko on mukava varastoida poskeen. Ihanan kamala Kooma <3

Pahin on jo tavaksi tulleet yöbileet. Nukkuminen on Kooman mielestä yliarvostettua, joten hän on päättänyt tällä viikolla herätä joka aamu 4-5 välissä. Ensin käydään pissalla ja sitten voi tulla kiusaamaan Chiliä tai hyppimään sängyn reunalle tai syödä sänkyä. Yleensä siihen menee puolesta tunnista tuntiin ennen kuin se saadaan rauhoittumaan ja sitten voi itsekin jatkaa unia. Eikä asiaa helpota yhtään, että oma kello soittaa kuudelta. Päikkäreitäkään ei voi oikein nukkua, kun kakaraa tarvii koko ajan pitää silmällä. Univelka ja minä ollaan siis jo kihloissa :) Välillä sitä toivoo, että tuo kasvaisi äkkiä isoksi ja viisaaksi.

Tiistaina Kooma aloitti leikkikoulun. Pennut odotti nätisti, kun Noora selitti meille mitä tehdään. Mutta ehei, ei meidän pentu. Kooma ryntäili remmissään ja yritti päästä jokaisen luokse leikkimään. Jos se ei tehnyt sitä niin tonki nurmikolta matoja, sammakoita, mutaa tai leikattua ruohoa. Tai söi mun kenkiä. Mutta kaikissa harjoituksissa Koomispoomis oli ihan pätevä pentunen. Jee! Itse pitää olla tarkkana palkkauksen sijainnissa. Palkkaan kuulemma liian kaukana itsestäni.
Olin ottanut leikkikouluun mukaan juustopaloja, kun nakit oli jostain syystä päässyt loppumaan. Mikä virhe! Kooma vaan tuijotti mua sen näköisenä, että syö itte juustos! Onneksi saatiin Siniltä kinkkua, joka maistui vähän paremmin.

Etsi kuvasta Kooma. Äiti tykkää hyvää, kun kukkapenkeissä remutaan :)

Ruoka ei meillä muutenkaan ole mikään supersuosittu juttu. Kyllä, mulla on nykyään kaksi nirsoa koiraa. Olen jättänyt Kooman aamuruuan sille alas päiväksi jos se ei ole sitä aamulla syönyt. Jos sitä on vielä iltapäivälläkin jäljellä niin olen katsonut turhaksi tarjota erikseen päiväruokaa.

Tunnustan, että olen tehnyt Kooman kanssa aika vähän mitään tottelevaisuusjuttuja. Pitäisi ryhdistäytyä. Mutta se mitä ollaan tehty niin osataan kyllä jo tosi hyvin. Istua osaa käskystä ja maahanmenokin alkaa olla kohta kunnossa ilman käsiapua. Putkea ollaan tehty hallilla nyt pariin kertaan. Eilen lähti ekaa kertaa lähettämällä ja jopa niin, että putki oli pienellä mutkalla! Ja sinne mennään muuten vauhdilla. Kuolleelle lelulle menoa ollaan harjoiteltu aika paljon, mutta en ole sitä vielä yhdistänyt esim. siivekkeiden kiertoon tms.

Sitten Chiliin.
Chili oli viime viikolla kerran hieronnassa ja lauantaina Piiralla (kiitos Tiinalle ajasta!) ja se oli paljon parempi. Ihanaa! Siispä Kili pääsi jo tiistaina tekemään treeneissä rataa matalilla rimoilla. Ja voi sitä tekemisen meininkiä kun tyttö tajusi, että hän ihan oikeasti pääsee radalle.
Torstaina käytiin höntsäilemässä vielä vähän ja meni ihan superhyvin. Pujottelu joka kerta loppuun asti, vaikka itse erkanin tosi kaus.
Perjantaina kisataan SM-kisojen iltakisat ja viikolla sain puhelun, josko me tultaisiin nollakoiraksi joukkueradalle. Mennäänhän me toki, vaikka meidän nollakoiravarmuus ei ehkä ole kovin hyvä :o)

Alla Koomiksen 10-viikkois kuvat. 11-viikko kuviin ei saatu tuota tötsää, kun ollaan taas äitin luona kyläilemässä ja sitten pitääkin jo lähteä ajelemaan kohti Nastolaa. Ovat Einon kanssa aika saman korkuisia. Eino on vaan niin tasaisemman näköinen, kun taas Kooma on sellainen luiru mato, jolla pitkät jalat. 11-viikkoisena painoa on 5,5 kg.

Kooma 10 vko, paino 4,7 kg

En ilosta itke...

2011-06-10T15:50:00.000+03:00

Chili kävi keskiviikkona eläinlääkärille ja sieltä saatiin aika surullisia uutisia...
Mentiin näyttämään jo syksystä asti vuotaneita silmiä, kun ovat alkaneet rähmimään nyt viime aikoina enemmän. Tähän vaivaan saatiin tippoja ja epäiltiin mahdollisia ripsiä tai kyynelkanavien tukkeumaa.
Oikeasta yläluomesta ja aavistuksen sen alta löydettiin uudismuodostuma, jota epäillään melanoomaksi. Leikkaus puolentoista viikon päästä ja näyte patologille. Sen jälkeen ollaan viisaampia...

Ja kyllä olen itkenyt. Paljon.

Kooman 10-viikkoiskuvat voisi päivitellä viikonlopun aikana. Kasvu on selkeästi hidastunut, koska painoa oli nyt tullut lisää viikossa enää 300g eli kokonaispaino tällä hetkellä 4,7 kg.

Sairastupa

2011-06-06T16:40:00.000+03:00

Paljon on taas tapahtunut. Voisi sitä kai päivitellä blogia vähän useammin niin ei aina tarvitisi ympätä kaikkea samaan postaukseen.
Lyhyesti loppukuun kisoista: ATT:llä kolme starttia. Eka ja toka kivoja vääntöratoja, mutta parilla lipsahduksella varustettuna, niistä HYL. Kolmas oli sairaan helppo juoksurata, mutta nekin voisi tietty ohjata, eikä antaa koiran valua joka käännöksessä. Tästä kuitenkin nollavoitto.
Salossa viikonlopun aikana 6 starttia. Helppoja ratoja kaikki. Muutamia huolimattomia putkeen lähetyksiä lauantaina ja sunnuntaina rimoja. No niille rimoille löytyi sitten syykin...

Viikko sitten maanantaina Chilillä oli pitkästä aikaa Piira. Ja hyvä, että oli. Mä en itse ollut huomannut noiden sunnuntain rimojen lisäksi yhtään mitään. Chili venyttelee hyvin ja ravaa paljon. Koira vaan ei aikaisemmin ole koskaan ollut noin huonossa kunnossa. Selän lihakset oli krampissa, oikean puolen SI-nivelessä oli pieni lukko, joka oli vetänyt koko oikean puolen jumiin. Lukko saatiin auki ja selkäänkin lisää liikkuvuutta. Hoitona akupunktio, BoT, b-vitamiini, ravilenkit. Ruokavalioon lisättiin myös glycoflex ja nutrolin. Aku-ajat sain vasta heinäkuulle, mutta jo viime viikolla käytiin fysioterapiassa ja tämän viikon torstaina uusiksi. Fyssari totesi myös olevan tiukempi oikealta, muttei mitenkään kovin pahasti. Luonnollisesti jätettiin helatorstain Tampereen kisat väliin. Elättelen toiveita, että ensi viikolla päästäisiin jo treenaamaan ja SM-kisojen iltakisoissa starttaamaan. Torstain fysio kertoo sitten sen, että päästäänkö. Tuplaa ei sitten SM-kisoja varten saatu, mutta ei haittaa. Kunhan vaan pääsen vielä joskus tuon raivottaren kanssa radalle.

Sairastupaan liittyi myös Kooma, joka viime tiistaina kentällä toikkaroidessaan joutui epäonnen uhriksi. Tuuli kaatoi pituuden palikan suoraan pikkuisen oikean etutassun päälle. Kyllä sitä sitten huudettiin ja onnuttiin, mutta mistään kohtaa ei aristanut. Huono onni senkuin jatkui, kun samaa tassua ipana on loukannut ja pariin otteeseen uudestaankin. Ensin väisti vierestä juoksevaa Fliitä ja sitten hepuloidessaan ei päässytkään 10 senttisen kulkusillan päälle vaan kaatui siihen. Tassua on siis aika vaihtelevasti onnuttu ja toisinaan taas ei. Eipä tuon liikkeistä muutenkaan aina ota oikein selvää, kun niin epämääräisesti koikkelehtii, että mikä on ontumista ja mikä vain normaalia pennun liikkumista. Keskiviikkona Chilillä on silmälääkäri, joten jos vielä silloin ontuu niin kiikutan myös Kooman näytille.

Helatorstain kisojen peruuntuessa lähdettiin mökkeilemään. Koomakin pääsi ensimmäistä kertaa Kustaviin. Rohkeahan tuo on kuin mikä. Siellä se mennä viipotti tutkimaan joka paikkaa, eikä sitä ihan hirveästi kiinnostanut missä suunnassa ihmisiä liikkui. Mökillä oli myös jo vanha tuttu Sintti jonka kanssa oli kyllä aika hurjat painit jatkuvasti käynnissä. Postauksen kuvat kehityskuvia lukuunottamatta Kustavista.

Lauantaina koirat oli äidillä hoidossa, kun me kyläiltiin yo-juhlissa. Olivat Raumallakin olleet mökkeilemässä ja reipas tyttö oli myös siellä. Ei vaan millään malttaisi käydä nukkumaan, kun tekemistä olisi niin kovin paljon. No sunnuntai kuluikin sitten pääasiassa nukkuessa.

Autossa Kooma nukahtaa oikeastaan heti, kun sen sinne boksiin laittaa. Ihan loistavaa, että on oppinut rauhoittumaan sinne. Salon kisoissa viettivät boksissa aikaa veli-Einon kanssa ja hyvin sisarukset vielä samaan soppeen sopivat.

Jalkaa Kooma on saanut aika paljon ja painoakin kertyy tasaiseen tahtiin. Korvat elävät ihan omaa elämäänsä, mutta niin kai niiden kuuluukin vielä näin nuorena :o)

Kooma 9 vko, Paino: 4,4 kg

Kooman viikko

2011-05-27T23:06:00.001+03:00

Lauantaina Kooma pääsi mukaan Chilin kisoihin. Tyttö oli tosi reipas ja kiersi sylistä syliin.Välillä piti oikein tarkistaa, että kellä se nyt menee ;o) Myös Håp ja Eino oli paikalla, joten sisaruspainit saatiin aikaiseksi. Kisapaikalla syötiin iltapäiväruoka ja leikittiin. Lopuksi Kooma, Eino, Iisi (2vko vanhempi bc) ja Taisto (14 vko borderi) pääsivät vielä kunnolla rellestämään. Kaikki muut leikkivät ihan kauniisti hiljaa, mutta tästä meidän tyypistä kuorituikin hurja ärripurrimurisija.

Sunnuntaina meillä kävi vieraita Koomaa silittelemässä ja iltapäivällä mentiin moikkaamaan mun isän 13vko mittelspitz Sinttiä. Aluksi Kooma vähän katseli uutta tilannetta, mutta todettuaan kaiken olevan ok niin löytyi leikkiinkin yhteinen sävel.

Kooma ja mitteli Sintti

Maanantaina harjoiteltiin yksinoloa portin takana. Voi elämä kuinka voikin olla kauheaa jäädä toiseen huoneeseen, vaikka normaalistikin saattaa puuhastella ihan eri puolella kämppää. No harjoitukset jatkuvat.
Kooma myös nosti toisen korvansa "aikuisten bordercollieden asentoon". Miten mulla on sellainen kutina, että jos 7,5 viikkoisena korva on jo oikeaoppisesti asettunut, niin se tulee vielä nousemaan kokonaan pystyyn. Luomuna mennään nousee se sitten pystyyn tai ei.

Tiistaina Kooma lähti mukaan Chilin treeneihin. Kaikki ihmiset on iiihania ja hyvä niin! Kooma pääsi painimaan myös pari viikkoa vanhempien kelpie-Ledin ja sheltti-Nootin kanssa. Täpäkkä tyttö, ei voi muuta sanoa. Se antoi pojille köniin ihan mennen tullen. Tai sitten se on vaan tosikko :D

Keskiviikkona käytiin mun kaverin Sinin pentua katsomassa. Viikon vanhempi wetterhoun Jutte oli jo aika paljon isompi, mutta se ei menoa haitannut. Aluksi tilanne oli molemminpuolista tutkistelua, mutta kyllä sitä vauhtia alkoi löytymään. Sitten yhdessä jo revittiin villiviinejä alas ja kaivettiin kukkapenkkiä! Sinin ja Jutten luota mentiin suoraan äidin luo vuorokauden koiravahdeiksi. Flii ja Roosa otti Kooman yllättävän hyvin reviirilleen. Roosa murisee jos tulee liian lähelle, mutta voi kyllä itse kävellä ohi yms. Fliistä kuoriutui oiva hoitotäti. Se kulki Kooman perässä joka paikkaan :o) Yökin vieraassa paikassa meni superhyvin. On se omakotitalossa sisäsiistiksi opettaminen sata kertaa helpompaa. Nyt meille ei sattunut kuin ihan muutama vahinko sisälle, kun kerrostalossa vielä about puolet asioista tulee sisälle.

Kooma ja wetterhoun Jutte

Torstai-iltapäivällä mentiin moikkaamaan Sannaa Turun keskustaan. Käveltiin tästä meiltä teatterisillalle. Namin voimalla Koomakin käveli ihmisvilinässä tosi hyvin. Hiukan teatterisillalla jänskätti kun ihmisiä ja pyöriä menee koko ajan tosi paljon ohi, mutta hyvin pystyi kuitenkin nakkejä syömään ja lopulta jo ihan rauhassa katseli ohikulkijoita. Siitä sitten käveltiin Samppalinnan puistoon, jossa istuskeltiin tovi. Kooma oli vapaana ja pysyi koko ajan hyvin lähistöllä. Kerran meinasi lähteä ohikulkijan perässä :D Lopulta väsy voitti ja Kooma nukkui lyhyet päikkärit jalkojen juuressä.
Illalla käytiin tutustumassa kavereiden kääpiöpinseri Lukaan. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen aikuinen koira, jonka kanssa Kooma pääsi leikkimään (jos Chiliä ei lasketa mukaan). Lukalla oli vauhti päällä ja Kooma-raukka ei pysynyt millään perässä. Kivat leikit saivat kuitenkin aikaiseksi.

Tänään koittikin päivä, jolloin molemmat koirat jäivät kolmeksi ja puoleksi tunniksi yksin. Rajattiin portilla ne eri tiloihin ihan varmuuden vuoksi. Aikaisemmin viikolla Kooma on joitain Chilin lenkkejä viettänyt kotona yksin ihan kohtuullisen hiljaa pientä piippausta lukuunottamatta.
Nyt annoin Koomalle tuoreluun, jota jäi hyvin syömään. Jätettiin videokamera päälle, josta selvisi, että oli aika pitkään järsinyt luuta, jonka jälkeen hetken piipannut ja sitten käynyt nukkumaan. Chilikin oli ollut koko ajan hiljaa, joten tämä kokeilu oli lottovoitto! Ensi viikon keskiviikosta alkaen koirat joutuu olemaan koko työpäivän ajan yksin, joten tämä oli hyvä kenraaliharjoitus sitä varten. Alkuviikosta testaillaan vielä uudestaan.

Muuten meillä on Kooman kanssa mennyt tosi hyvin. Yöt se nukkuu jo lähes kokonaan, eikä tarpeita ole öisin ekaa yötä lukuunottamatta tullut sisälle. Ruuan vähensin keskiviikkona kolmeen kertaan, kun tuntui, ettei ruokahalua oikein löytynyt. Nytkin syö vaihtelevalla menestyksellä. Remmissa tyttö osaa jo tosi nätisti kävellä. Aika harvoin tarvitsee enää jäädä pantaa rapsuttelemaan. Istua Kooma osaa jo hyvin käskystä (vau mikä saldo viikossa!) ja nimensäkin tuntee. Chili ja Kooma nukkuu jo välillä samassa pedissä ja yhteinen leikinsävelkin on löytynyt.

Kooma 8 vko, paino: 3,7 kg

Kooma

2011-05-22T11:38:00.000+03:00

Torstaina käytiin hakemassa jo useamman vuoden haaveissa ollut nelijalkainen. Tämä pieni tyttö nimettiin Koomaksi useista kritisoinneista huolimatta ;)

Kooma on sopeutunut meidän perheeseen ihan loistavasti. Vähän jännitin miten Chili ottaa pennun vastaan, koska tiettävästi ei ole suurin pentujen ystävä. Eka ilta otettiin vähän varovasti, mutta kun Chili sai omaan tahtiin tutustua niin hyväksyi Kooman tosi nopeasti. Jo samana iltana yritti pistää vähän jotain leikintynkää pystyyn.

Ekana yönä Kooma heräsi neljän aikaa ja sitten kesti hetken ennen kuin uni tuli uudestaan. Seuraavat yöt tyttö onkin nukkunut ihan koko yön putkeen, eikä tarpeitakaan ole juuri yön aikana tullut sisälle. Tänään huomattiin, että meidän päiväpeitossa on reikä! Kooma kun tykkää nukkua maassa olevan päiväpeiton päällä, eli ei se tyttö sitten öisin niin kiltisti olekaan ollut :o)

Vähän tähän pentuarkeen on totuttelemista. Chilin kanssa kaikki oli niin helppoa ja nyt tarvitsee koko ajan vahtia, että mitä pikkuinen puuhaa. Ja kyllä, se maistelee ihan kaikkea! Mut on hää söpö ja ihana ja ja...

Nimeä ollaan koitettu harjoitella ja istuminen ennen namin saamista on jo ihan helppo homma. Ruoka ei aina oikein maistu ja en kestä jos mulle siunaantui toinen nirso yksilö :D Ollaan sotkettu joukkoon piimää, kermaviiliä ja jauhelihaa.

Länderimestikset ja treenirutistus

2011-05-18T22:28:00.000+03:00

Sunnuntaina kisasin Janakkalassa sekä Chilin että Fliin kanssa länderimestiksissä. Menin Fliin kanssa eka joka näin jälkeenpäin ajateltuna ei ollut välttämättä se paras ratkaisu.
En saanut Fliitä oikein innostumaan kunnolla ja se näkyi kyllä vauhdissakin. Sellaista kivaa sunnuntaikisailua, mutta se vauhti oli vähän kadoksissa :( Tehtiin pikkusievä nolla, joka riitti kolmanteen sijaan.
Chilin kanssa sain alun onnistumaan kivasti, mutta sitten olisi pitänyt pyörityksen sijaan viskileikata, koska Chili hyppäsi pyörityksessä saman hypyn uudelleen... Loppua en sitten ohjannut enää kunnolla ja meni vähän häsläykseksi.

Tokalla radalla Fliillä oli aavistuksen parempi vauhti, mutta edelleen tuntui aika löysältä. Se kulki kuin juna, joka menee tasan siihen suuntaan johon näyttää. Nollalla viides, tosin palkintosijasta jäätiin vain joitain kymmenyksiä...
Chili oli tänään pitkästä aikaa oikein irtoavalla tuulella. Takaakierron jälkeen käskytin vain kiipee kiipee ja oletin, että tulee mun perässä puomille. Mutta Chilipä bongasikin radan toiselta puolelta aan ja lähti ihan käskyn mukaisesti sinne. Se mukaan ottava käsi jäi ohjauksesta pois, joten koira teki kyllä ihan oikein, vaikka ei kyllä käynyt pienessä mielessäkään, että se sinne asti lähtisi. Loppurata ihan nätti ja sen aan kontaktin typy teki ihan sairaan hyvin, vaikka itse olin toisella puolella kenttää :o)

Fliin kaksi nollaa riitti lopulta toiseen sijaan länderimestiksissä! Ihan hauskaa, vaikka aikamoinen länderikato oli kyllä noissa kisoissa käynyt...

Alkuviikko ollaan treenattu tosi ahkerasti. Jo viime torstaina oltiin Jaakon yksärillä. Treenattiin niitä liikkuvia valsseja kahta peräjälkeen. Ei onnistu ei. Mutta muuten meni kivasti. Chili toimii sellaisessa pienessä näperryksessä tosi hyvin!
Maanantaina tehtiin samaa rataa Janitan valvovan silmän alla. Nyt tehtiin radan loppupuoliskoa. Ihan loistavat hyvänmielentreenit. Chili toimi ja saatiin hirveen hyviä vinkkejä keinulle ja käännöksiin. Ja treenattiin vippaus kuntoon.
Tiistaina tehtiin aavistuksen kevyemmin Tiinan treeneissä. Tekniikkapätkissä meni tosi hyvin, mutta sitten kun suoranopeudesta pitäisi ehtiä tekemään taaksetyöntöjä niin loppuu tämän tytön jalat ihan kesken.
Tänään oltiin taasen Janitan yksärillä. Ja voi että kun meni hyvin. Saatiin tosi positiivista palautetta joka aina kohottaa itseluottamusta tähän omaan osaamiseen. Harjoiteltiin tänäänkin sitä valssia, vaikka Janitankin mielestä takaaleikkaukset on se meidän juttu!

Loppuviiko lepäillään ja lauantaina taas kisoihin!

Kisakuulumisia

2011-05-09T19:01:00.002+03:00

Voisihan näitä kai päivitellä heti kisojen jälkeenkin.

Pääsiäisenä omissa kisoissa kolme starttia.
Ekalla radalla tuli jo alussa rima, sitten ohjaus jäi vähän löysäksi ja radan hankalammassa kohdassa en vetänyt tarpeeksi ja sain Chilin hyppyjen väliin. Siitä Hyl.

Tokalla radalla ihan ok nolla. Kolmosesteelle nippa nappa taipui, kepeille meni aika kovin sisään ja hetken jo luulin, että meni ykkösestä kolmoseen. Ekan putken jälkeen sain jarrutettua ihan sairaan hyvin, mutta sitten olin itse väärin sijoittunut. Lopussa meinasin vielä omalla ennakoinnilla ottaa kiellon. Taas se ohjaava käsi putoaa liian aikaisin pois. Huoh. Tällä radalla kuitenkin toinen.

Kolmannella radalla selkeästi takaraivossa tuplanolla jo kaikui. Siis ihan selkeää yliyrittämistä oli ilmassa. Keinulla jouduin jäämään sivuun ja Chili tuli ilman lupaa pois. Tämän takia oma valssi oli ihan väärään suuntaan ja koira väärään päähän putkea.

Vappuaattona Tsaulla kolme starttia.
Ekalla radalla tuli kummallisesti nelosesta ohi ihan pienestä raosta ja ehti hypätä jo seuraavan.

Tokalla radalla keinu oli toinen este. Otin vähän etumatkaa ja Chili tuli ohi. Otettiin uusiksi ja tuli ilman lupaa pois. Kolmas yritys ja nyt pysyi. Sitten vaan maalin kautta pois.

Kolmannelle radalle oli ihan älyttömän huono asenne. Ärsytti radan profiili, joka ei tosiaan suosinut ainakaan meitä. Ohjasin löysästi ja kaarrokset venyi ja paukkui eikä loppusuoralle irronnut millään. Positiivista, että sain pelastettua pari aika pahaa valumista ja silti pysyi pakka kasassa. Tällä nollalla sijoitus neljäs.

Viime lauantaina Lohjalla kolme starttia. Mentiin Jennin kanssa peräkkäin niin ei ole yhtään videomateriaalia...
Eka rata Saviojan kiva hyppäri, jossa sai mennä kovaa, mutta kuitenkin piti vähän tähdätä, että sai osumaan oikeisiin putken päihin. Chili tuli kakkosen jarrutuksesta törkeästi läpi, mutta sain kalastettua oikealle hypylle. Muutama kaarros keppien jälkeen, mutta muuten oikein sujuva. Tällä irtosi voitto.

Toinen rata myös mukavan jouheva. Keinu tällä radalla hyvä. Sitten radan hankalamissa kohdassa hätäilin, että ehdin yhteen taaksetyöntöön. Johtuiko sitten tästä vai mistä, mutta kolmanneksi viimeisen esteen rima tipahti. Voi olla, että käskytin liian kovin puomia just riman päällä. Tähän kosahti meidän tuplanolla :( Aika lähelle jo päästiin.

Kolmannelle radalle jouduin pyörittämään aalle niin, ettei sille ollut vauhtia juuri yhtään. Olisi kai pitänyt riskillä kokeilla sieltä toiselta puolelta. Keinu myös tällä hyvä. Sen jälkeiseen kohtaan päätin kokeilla poikkaria, vaikka se ei ehkä ollut turvallisin vaihtoehto. En pitänyt tarpeeksi kiinni ja Chili ehti kääntyä ennen hyppyä. Tästä kielto. Sitten seuraavassa tilanteessa lähdin putkelle lähetyksessä liian aikaisin liikkeelle ja koira tuli perässä. Hylkäys kun hyppäsi jo seuraavan hypyn.
Pitäisi vaan edelleen muistaa ohjata myös virheen jälkeen loppuun.

Nollia siis plakkarissa tällä hetkellä 6. Tosin niistä kolme on hyppäreiltä. Se tuplanolla puuttuisi arvokisoja ajatellen, mutta olen kyllä tyytyväinen tämän hetkiseen yhteistyöhön. Nyt Chilin kanssa on hauska kisata :o)

Påsk!

2011-04-23T19:05:00.003+03:00

Tiistaina ja keskiviikkona Chili treenasi putkiin imutusta. Ajoittain oli jo yllätävän hyviä putkiin irtoamisia. Mun tarvii vaan enempi kiinnittää huomiota omiin olkapäihin. Lähden jotenkin hassusti varsinkin putkille leikkauksissa viestittämään olkapäällä vedosta. En yhtään ihmettelekään, että Chili noissa ohjauksissa ei irtoa.

Torstaina käytiin Jennin ja Elviksen kanssa lenkkeilemässä Ruissalossa. Aurinko ei ihan vielä jaksanut meidän iloksemme paistaa, mutta kivan lämmin oli silti.

Ruissalossa oli jo vaikka kuinka paljon sinivuokkoja!

Chili onnistui onneksi näissä kuvissa kääntämään puhtaan puolensa esiin. Toinen puoli olikin inhan ruskea, kun neiti löysi metsän kätköistä uutta hajuvettä!

Kaverukset. Tai sitten ei. Tämän lähemmäs ei Elvis uskaltanut Chiliä tulla :D

Lihaksikas tyttö ;)

Eilen tökin jo kepit äitin takapihalle. Hauskaa, kun voi aina äitin luona käydessä ottaa pientä treeninpoikasta.
Huomenna otetaan kolmisen starttia omissa kisoissa. Sen jälkeen ollaan kisatöissä maksit ja illalla tiedossa jotain vielä kivempaa ;)

Ihanaa pääsiäistä! Säät ovat ainakin suosineet.

P.S. Menipäs kuvat inhottavaksi pikselimössöksi. Klikkaamalla isommaksi näyttävät aavistuksen paremmilta...

Kun mikään ei onnistu

2011-04-18T13:44:00.000+03:00

Viikko sitten sunnuntaina kisattiin hiekka-aavikolla. Kisat, joita ei olisi tarvinnut käydä ollenkaan. Siis yhtään mikään ei näissä starteissa kyllä toiminut. Rimojen takia en uskalla käskyttää ja jos en käskytä niin koira menee keskari pystyssä. Pakko vaan rimojen kustannuksella palata tiukempaan käskytykseen. Näiden kisojen jälkeen kyllä masensi. Radoissa ei ollut mitään sellaista mitä ei osattaisi. Tiedä sitten vaikuttiko puolentoista viikon treenaamattomuus vai mikä, mutta todella tahmaista oli. Onneksi mun agilitymasennukset ovat aika nopeasti ohi meneviä, joten ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä!

Tiistain treeneissäkin kasvoi aikamoinen herneenpalko nenästä. Ei vaan saatu 15-16 väliä onnitumaan millään. On se nyt kumma jos koira laskeutuu puolitoista metriä putken suusta niin ei se tajua mennä sinne. Lopulta sain onnistumaan niin, että tein persjätön 14-15 väliin.

Torstaina menin omiin epiksiin tavoitteena saada edes vähän tuntumaa yhteiseen tekemiseen. Mölliradalle lähtö oli virhe. Yritin keskittyä pieniin käännöksiin sillä seurauksella, ettei Chili irronnut mihinkään ja hyllytettiin varmaan 10 kertaa 15 esteen radalla. Huoh. Avoimen radalla meno alkoi tuntua jo ihan hyvältä. Chili irtosi, luki ohjauksia ja pitkästä aikaa tehtiin yhdessä rataa. Yksi pieni lipsahdus ja esteen peitto sai sen irtoamaan ylimääräiseen putkeen. Tästä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis.

Treenilistalle: putkiin irtoamiset. Ei vaan irtoa, jos mulla edes pikkurilli osoittaa väärään suuntaan. Lisää imua siis putkiin!

Uuden osteopaatin testaus

2011-04-08T15:49:00.002+03:00

Unohdettiin viime vuonna varata tarpeeksi ajoissa seuraavan vuodet Piira-ajat, joten saatiin eka vasta toukokuulle. Chili on tässä välissä kyllä käynyt fysioterapeutilla, mutta onneksi päästiin jo nyt ihan kunnon ostepaatinkin käsittelyyn.

Tiistaina siis käytiin osteopaatti Jarna Uusitalon luona. En aikaisemmin edes tiennyt, että Turun alueella toimii toinenkin eläimiä hoitava osteopaatti, ennen kuin fysioterapeuttimme hänestä vinkkasi. Hoitotapa oli lähes sama kuin Piiralla. Vähän veikkailin, että Chilin lantio voisi olla vinossa, mutta se olikin yllätyksekseni ihan suora. Kireyttä löytyi sitten selän keskiosasta sekä oikeasta takajalasta. Sen liikeradat parantuivat huomattavasti käsittelyn aikana. Ilmeisesti SI-nivelestä johtuvaa, joka heijastui koko jalkaan. Muuten tyttö oli aika hyvässä kunnossa. Nyt voi siis taas jatkaa hyvillä mielin kisaamista.

Tiistain ryhmätreenit jäivät väliin tuon osteopaatin takia. Keskiviikkona sairastuin itse vatsatautiin ja samalla nousi ikävän korkea kuume. Omalta kohdalta jäi siis myös Jaakon treenit väliin. Onneksi Chili sentään pääsi treenaamaan äitin ohjastamana (Flii vielä juoksukarenssissa...). Ei ollut kuulemma yhtään antanut anteeksi ohajusmokia eikä myöskään vauhdin kanssa vieraskoreillut. Hyvä niin, eihän se munkaan kanssa anna mitään anteeksi ;o)

Hyllyä pukkaa

2011-03-29T13:36:00.001+03:00

Viime viikolla kisattiin kahdesti yhteensä viisi rataa. Tulostaso ei kauheasti päätä huimannut...

Tiistaina Tamskin iltakisoissa oli ihan kivat radat, mutta molemmissa tosi hankalat keppikulmat.
Ekalla radalla oli tosi hyvä alku, mutta sitten lähdin liian hätäisesti putkeen lähetyksestä pois ja Chili tuli perään. Tosi harmillinen virhe, kun oli jo ihan selkeästi menossa sinne. Ehti siinä matkalla ottaa sitten pari ylimääräistä hyppyä, joten hyl. Loppuun en saanut oikein enää tsemppiä päälle, eikä se onnistunut oikein mitenkään.

Toka radalla kepit oli heti neljäntenä esteenä. Sujuvan radan saamiseksi oli aika välttämätöntä päästä keppien toiselle puolelle. Otin riskin ja tein tosi tiukan takaaleikkauksen. Meni oikein sisään, mutta jäi sitten kattelemaan mihin jäin ja tuli pois. Tuon tilanteen jälkeen ei tullut vetoon mukaan (saattoi olla ohjauksessa vika ;D ) ja juoksi suoraan aalle putken sijasta. Loppurata menikin vähän kontaktien treenailuiksi.

Tuosta Tamskin paljon puhetta aiheuttaneesta matosta: on varmasti ihan hyvä alusta, jos siellä treenaisi säännöllisesti. Chili, joka ei koskaan aikaisemmin ole tehnyt agility ko. alustalla liikkui kyllä todella huonosti. Käännökset olivat ehkä liiankin pitäviä. Chili kun on tottunut ehkä hieman "nojaamaan" käännöksissä, tai siis ottaa alustasta käännöksissä tukea eli luottaa siihen, että alusta liukuu hieman. Märillä kengillä se oli tosi liukas, joten kenkiä sai olla koko ajan vaihtamassa. Mutta niin vaan joku tuli suoraan ulkoa rataantutustumiseen edes kuivaamatta kenkiään...

Lauantaina omissa kisoissa kolme starttia, tuomareina Huittiset. Edellisissä Hyvinkään kisoissa en tykännyt heidän radoista yhtään, enkä kyllä tykkää vieläkään. Nopean ja estehakuisen koiran kanssa oli todella hankalaa. Ekalla radalla oli heti alussa putki täysin koiran nenän edessä sen laskeutuessa edelliseltä hypyltä. Sinnehän ei siis kuulunut mennä. Sain tuon tilanteen selvitettyä järkyttävällä äänenkäytöllä :D Koska hankalin kohta selvitettiin, niin aateltiin Chilin kanssa näyttää, että tässäkin kohdassa voi hyllyttää. Välistävetokohtaan tulin ihan järkysti myöhässä. Sain Chilin tulemaan välistä, mutta ehtikin sitten jo seuraavalle esteelle ennen kuin ehdin työntää toiselle hypylle. Hupsista keikkaa. Sitten tuli aalta läpi ja sai sylikyydin ulos.

Tokalla radalla ei sitten sujunut mikään. Oli jo menossa aalle, mutta heti kun lähdin leikkaamaan ja huusin kiipee, niin ottikin viereisen puomin. Yritin vielä koota omaa ohjausta, mutta en saanut millään enää sujuvaa rataa. Lähdettiin sitten suosiolla pois, sen jälkeen kun Chili oli tehnyt ehkä 5 hyllyä...

Kolmas rata oli näistä kaikista mentävin. Keinulta tuli vitonen, lähti kepeille vetoon niin, että tuli keinun sivusta pois... Kepeille meni oikein sisään, muttei sitten enää taipunut kakkoseen. Hyvin tyypillinen virhe meille! Puomin leijeröinnin sain onnistumaan ihan ookoosti, mutta sitten jäin ihan turhaan himmailemaan ja Chili ehti pyörähtää ennen kulmahyppyä. Pussin jälkeinen kohta meni ihan plörinäksi, kun en pysynyt suunnitelmassa vaan aloin tekemään jotain sylkkärin tapaista. Tästä ei kai kuitenkaan tullut virhettä.

Olipa taas kisat. Ei kuitenkaan jälkeenpäin harmittanut kovinkaan paljoa, Chili kuitenkin toimii tosi hyvin, jos itse ohjaan oikein. Tälläiset radat jossa ohjaajan täytyy juosta tuli perseen alla, ei oikein ole "meidän" ratoja...

Lyhyesti vielä viiime viikon treeneistä. Keskiviikkona Jaakolla sain ekalla yrittämällä nollana sinne asti minne olin tutustunutkin. Niin huippua, varsinkin kun olin ihan varma, että jumitetaan viittä ensimmäistä estettä. Alun yhtä käännöstä sitten hetki hinkattiinkin ja loppujenlipuksi tehtiin nollana n. 22 esteelle asti. Ja nuo Jaakon radat aika harvoin on sieltä helpommasta päästä ;)

Torstaina kävin ottamassa nopeat omatoimitreenit. Tehtiin pääasiassa keppien itsenäistä suorittamista ja mm. sitä Tampereen takaaleikkauskohtaa. Kaikki kerrat ihan täydellisiä. Itse sain irrota ihan mihin vain ja kaikki leikkauksetkin onnistui, myös kaikki kulmat sujui tänään loistavasti. Harmillista, että sitten lauantain kisoissa tuli kahdelta radalta keppivirhe...

Tervetuloa kurakelit!

2011-03-22T14:49:00.002+02:00

Tänään lämpömittari saavutti jo +7 asteen rajan. Hiphei, ehkä se kevät todellakin tekee tuloaan. Tosin vakaasti edelleen uskon, että noi lumikinokset on vielä juhannuksena. Iso osa teistä alkaa olla jo sulana ja sehän tarkoittaa ah niin ihania kurakelejä. Onni on omistaa valkoinen koira, jonka etujalat roiskii kaiken kuran vatsaan ja takajalat etujalkoihin. Tänään päivälenkin jälkeen odotti siis typyä suihkukomennus. Ja suihkun jälkeenhän on ihan pakko vetää hirveät hepulit sohva-makkari-nojatuolin ympäri-sohva-makkari jne. Söpöä <3

Eilen alkoi pakollinen 10 viikon ammattiharjoittelu. Ylläripylläri allekirjoittaneella ei ole harjoittelupaikkaa. Jokapuolelta vaan vastataan, ettei ole resursseja irrottaa ketään opastamaan ja vähän kattomaan peräänkin. Ymmärrettävää, varsinkin kun suuntaudun mediatekniikkaan ja suurin osa täällä päin sijaitsevista mediataloista on kohtalaisen pieniä. En onneksi ole ainut tämän ongelman kanssa painiva, joten ei vika voinut olla pelkästään mun hakemuksissa ;) Suoritan kevään harjoittelun sitten kesätöiden ohessa. Kesäksi sentään on jo työt varmistettuna. Summasummarum, mulla on nyt siis 10 viikon kevätloma. Jotain verkkokursseja oon jo kevääksi ottanut, että edes jotain tekemistä olisi, mutta tylsää tulee takuu varmasti olemaan. Nyt siis etsintäkuulutan treeni- ja lenkkiseuraa etenkin päiviksi! Se hyvä asia tässä on, että voi keskittyä Chilin kanssa treenaamiseen.

Eilen olin hallilla jo ennen aamuysiä. Siellä oli valmiina aika helppo 14 esteen rata numeroituna, joten hinkkasin siitä yhtä käännöskohtaa, joka valui ihan koko ajan. Tein pari kertaa myös kestävyystreeninä, jolloin mentiin sama rata putkeen kahdesti. Lopuksi vielä treenittiin vähän pöytää, kun Huittiset on tulevana lauantaina omien kisojen tuomareina. Heillä kun tuppaa aika useasti olemaan pöytä radalla...

Viime tiistaina Tiinan treeneissä treenattiin tätä:

Yllättäen ongelmaksi muodostui 7-8 väli. Jotenkin olin ajatellut sen olevan meille tosi helppo, kun Chili kyllä irtoo, mutta lähtikin sitten helposti lukemaan puomia, kun hyppylinja ei ollut oikea. Hiukan vekkaamalla sain kuitenkin linjan oikeaksi ja irtomaan ihan hyvin. Nollakierroksella tehtiin lähes puhdas suoritus, muurilla tippui palikat ja siitä taisi kääntyä myös väärään suuntaan. Mutta oli kyllä kiva kaahailurata. 24 toimi backlap ihan sairaan hyvin ja pituudelta kääntyi joka kerta ihan superpienesti!

Hiekka-aavikon kisat

2011-03-14T21:02:00.001+02:00

Lauantaina kisattiin taas pitkästä aikaa TSAUlla. Märkä keli ja ruskea hiekka, ihana yhdistelmä. Ehkä sitä on tottunut liian hyvää, kun trenaa vallan tekonurmella ;) Oli jotenkin tylsät kisat. Mun kaikki radananalysointikaverit puuttuivat! No olihan noita tuttujakin, mutta normaalia vähemmän.

Eka rata oli Saviojan hyppis. Jäin jotenkin kolmosen niisto-persjättöön liikaa kiinni ja neloselta ehkä siksi ohi. Tästä ei kai kuitenkaan ollut tullut virhettä. No sen episodin jälkeen ei kyllä koira irronnut mihinkään vaan kysyi ja kysyi. Hankalahkossa lähetyksessä tuli rima alas. Argh, nyt näitä alkaa tulla jo vähän liikaa!! Sen jälkeen sainkin ihan ok pätkän, kunnes ekalla suorahkolla putkella muljahti polvi todella pahasti (videolla kohdassa 0:52). Tai siis en muista koska olisi viimeksi mennyt yhtä pahasti. Teki kyllä tosi kipeää. Loppu menikin ihan plörinäksi, kun en päässyt enää juoksemaan ja olin ihan väärissä paikoissa sijoittunut. Loppujenlopuksi ei ollut kai tullut kuin se yksi vitonen siitä rimasta. Itse olisin antanut tuon lisäksi kolme kieltoa :D

Polvikin onneksi rauhoittui jäähkälenkillä, joten ei tarvinnut jättää kahta agirataa väliin.
Luomalan eka agi oli muuten ihan kiva, mutta lopussa oli todella järkyttävä loppusuora hallin päästä päähän. Tälle suoralle ei saanut etumatkaa yhtään, kun edeltävälle hypylle oli pakko käydä tönäisemässä ja hiukan myös ottamassa mukaan. Se loppusuora koituikin sitten meidän kohtaloksi. En uskaltanut juosta täysillä pussin ohi, kun pelkäsin koiran tulevan jalkoihin. No siinä pyöriessä ajautui sitten seuraavasta ohi ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Vähän harmitti, kun muuten meni ihan kivasti. Yksi vähän pidempi käännös ja alussa en rimojen takia uskaltanut yhtään jarruttaa (yök... jos niitä tarvii jatkossa alkaa varomaan).

Toka agi oli oikeastaan edellinen toiseen suuntaan, mutta keinu oli tuotu heti tokaksi esteeksi. Taas takaamaan sen, ettei ollut mahdollista edetä jos ei koiralla ollut itsenäistä keinua. Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa Chilin keinuun ja se toimi. Oli aavistuksen räkäinen, kun itse olin niin paljon edellä, mutta ei virhettä. Vaikeimmassa hyppykuviossa kaarrokset paukkuivat, mutta sain koiran kuitenkin oikeille esteille. Aalta hiukan varasti, enkä näin ollen ollut ihan oikeassa paikassa seuraavaa kuviota ajatellen. Just ja just sain törkkästyä oikealle hypylle, mutta sillä seurauksella ettei Chilillä ollut mitään hajua tulevasta käännöksestä. Kääntyi sitten väärään suuntaan, mutta sain ongittua. Tästä siis nolla ja irtosi vielä voittokin!

Ehkä meillä on sittenkin vielä toivoa! Kuudesta startista jo kaksi nollaa. Aika hyvä saldo meidän nollaprosenttia ajatellen ;) Toivotaan, ettei täältä nyt kuitenkaan ihan ryminällä tultaisi alas.

8 tunnin maaginen raja

2011-03-11T20:30:00.002+02:00

Keskiviikkona astuttiin taas yksi askel eteenpäin Chilin eroahdistusprosessissa. Saavutettiin 8 tunnin yksinolo. Kamera ei ollut päällä, joten varmaksi ei tiedetä miten täällä on käyttäydytty, mutta ei Chili ainakaan vaikuttanut yhtään normaalia paniikinomaiselta. Myös torstaina pakon edessä jouduttiin kokeilemaan jotain uutta. Jouduin itse jättämään Chilin yksin kotiin. Kuuntelin hetken oven takana, eikä siinä vaiheessa kuulunut kyllä mitään meteliä. Ei Kili joutunut olemaan kuin vajaa puoli tuntia yksin ja myös J:n tullessa kotiin, oli ihan hiljaista. Erävoitto!

Tiistaina treenattiin ryhmätreeneissä seuraavanlaista rataa:

Ongelmia tässä oikeastaan vain 3-4 välistävedossa. Chili tuli putkesta niin kovalla vauhdilla, ettei jarruttanut yhtään välistävetoon. Näissä treeneissä oli muuten (todella pitkästä aikaa!) mukana possuChili. Varasti lähdöstä ja kulki muutenkin keskisormipystyssä-asenteella. Saatiin kyllä menemään ihan ok, mutta hermot oli koetuksella. "En varmasti jarruta, jos ei huvita" -katsetta ei ihan oikeesti oo kovin pitkään aikaan näkynyt. Liekö sitten ollut liikaa energiaa vai mistä kiikasti.

Keskiviikon Jaakon treeneissä taas oli possuChili poissa. Jee. Saatiin alkuun ihan sairaan hyvin onnistumaan sylivekki-jaakotus. Pääsin paljon pidemmälle siinä tilanteessa, kuin mitä olin kuvitellut. Yhdessä valssikohdassa piti ottaa lähes ihmisnuolityyppisesti, että tuo koira jarrutti. Note to self: älä lähde liian aikaisin alta pois, muuten hyppää pitkäksi!

Jaakko rääkkäsi oikein kunnolla. Jossain aikaisemmissa treeneissä valitin meidän kisamenestystä ja päädyttiin siihen, että tarvisi tehdä treeneissä enemmän nollatreeniä. Ja nyt sitä sitten tehtiin. Jokaisen pysähdyksen jälkeen otettiin alusta. Ja viimisillä kerroilla oli kyllä jalat niin hapoilla, että ei jalka kovin hyvin enää noussut. Vielä nyt, kaksi päivää myöhemminen, on jaloista lähes kaikki lihakset kipeänä :D Mutta tykkään! Tälläistä rääkkiä pitäisi tehdä enemmän.

Huomenna kisaamaan TSAUlle. Viime viikonloppu olikin ihan poikkeuksellinen, kun ei kisattu ollenkaan :) Juhlittiin sen sijaan serkun häitä Itämeren aalloilla. Nyt taas kunnon kisatahti päälle.

Lauantain geimit

2011-03-01T08:56:00.002+02:00

Lauantain kisat poikkesivatkin hiukan normikaavasta. Mulla oli kuusi starttia juostavana! Ja myönnän, kunto oli kyllä kovalla koetuksella. Aika nopeasti toisen suorituksen aikana alkoi jalat hapottaa... Osallistujia oli about 20-25, joten sekin toi oman haasteensa kahden koiran ohjauksessa. Ilman minkäänlaista KeMaa tai KePoa sai koko ajan olla lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä Chiliä ja Fliitä. En siis kovinkaan monta muiden suoritusta nähnyt!

Ekalla radalla Chili tiputti okserin molemmat rimat. Oikein rämähti päälle. Näitä on nyt viime aikoina tullut harmittavan paljon... Tämän seurauksena tuli sitten seuraavan olleesta aasta ohi. Keinu oli tällä radalla oikein näppärä.

Flii otti kiellon aika radan loppupuolella. Flii kun ei tunnetusti tule putkivetoihin kovin hyvin mukaan, joten vedin sitten vähän liikaa ja tulikin jo edellisestä hypystä ohi. Hmph.

Tokalla radalla oli mielenkiintoinen alkusuora. Linja kolmelta ekalta hypyltä pussiin ei ollut ihan suora, mutta jatkon kannalta piti lähdöstä päästä aika pitkälle. Chili-possu varasti. Olin kyllä jo sillä paikalla kuin piti, mutta jämähdin paikalleni tönäisemään sitä kolmatta hyppyä ja olin näin auttamatta myöhässä jatkosta. Takaaleikkaus (tai ehkä tiukkuudeltaan jopa viskileikkaus) ei ihan onnistunut, vaan Chili kääntyi siltä hypyltä väärään suuntaan. Olin jo ihan varma, että hyppää sen saman takaisinpäin, mutta sain kuin sainkin jotenkin väännettyä sen oikein ja vielä oikeaan päähän putkeakin. Loppurata olikin ihan mallikas. Olin niin iloinen, että kerrankin sain onnistuneen radan, vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin kuin suunnittelin. Tältä radalta Chilille siis NOLLA! ja sijoitus suurten pelastusten jälkeen 5.
Tämä oli ainut rata, joka saatiin videoitua.

Fliille myös ihan mallikas nolla, jolla voitti. Sen kanssa meno on Chilin jälkeen pelkkää terapiaa.

Kolmas rata kauhistutti jo etukäteen järkyllä loppusuoralla. Chilppa tuli kolmannesta hypystä ohi. Näitä pitäisi muistaa treenata!! Olin tyhmä ja tein pussin jälkeisen elämän niin kuin muutkin, vaikka jo tutustumisessa se tuntui tosi kököltä. Ja sitä se olikin. Olisi vaan pitänyt luottaa omaan tuntemukseen. Pyörimisten kautta päästiin jatkamaan sille kauhealle loppusuoralle. Chili pyöri varmaan jokaisen esteen edessä, kun omat jalat ei vaan enää jaksaneet. Selvittiin kuitenkin vain sillä yhdellä vitosella.

Flii taas tiputti sen samaisen kolmannen riman. Pussin jälkeiset kuviot tein kuten olin alkujaan ajatellut ja ne toimi tosi loistavasti. Kepeille 180 asteen umpikulmaan lähetin kuin Chilin eikä Flii tietty niitä samalla tavalla hae. Tästä Liisa hermostui ja alkoi räyskimään, joten armahdin itseni siltä karmealta lopulta ja lähdettiin sylikyydillä pois.

Saldona kuudesta radasta vain yksi hylkäys. Ja Chilille kolme tulosta! Happyhappyhappy. Kyllä se ihminen tulee pienestä onnelliseksi.

Chilin vauvat tänään 4 v!

2011-02-24T20:04:00.000+02:00

Chilin vauvat täyttää tänään jo 4 vuotta. Niin se aika vaan kiitää.

Chilpan 8 pennusta:

- 2 FI AVA

- näiden lisäksi agissa yksi 3-luokkalainen ja yksi 2-luokkalainen

- 4 FI MVA

- 8 ihanaakin ihanampaa perheenjäsentä

Chilillä on jo 18 lapsenlasta (muistinkohan laskea kaikki...) ja lisääkin on odotettavissa. Ja ei, Chiliä ei vielä missään nimessä nimitetä mummoksi!

Onnea Flii, Kuje, Vipu, Veikko, Padi, Totoro, Luca ja Cami!

3 rataa, 3 hyllyä, 3 rimaa

2011-02-23T13:14:00.001+02:00

Tälläinen saalis siis lauantain kirkkiksen kisoista.

Ekasta radasta tykkäsin kovasti. Ei mitään kovin vaikeaa, mutta juosta sai. Alku lähti ihan kivasti käyntiin. Keppien jälkeen käännyttiin kahden hypyn kautta takaisinpäin ja näistä jälkimmäisestä tippui rima. Lähestyminen tälle oli melko suora, enkä mielestäni huudellut riman päälläkään. Ehkä Chilille sitten vain tuli kiire mun perään... Hylly tuli lopulta jälleen sellaisessa paikassa mitä en ollut edes kovin vaarapaikaksi ajatellut. Edellinen hyppy syötti suoraan putkeen, joten otin pienellä vastaisella mukaan. Chili kiilasikin mun edestä viereiselle hypylle. En tosiaankaan ollut tajunnut, että noinkin voisi käydä. Loppu menikin aika plörinäksi..

Toka rata oli sekin ihan kiva. Chili tiputti sekä tokan että kolmannen riman, joten keskeytin siihen. Kävin tämän jälkeen lämppäreillä testaamassa hyppääkö puhtaasti. Hypyssä ei ollut mitään vikaa, joten yritin sitten saada rimaa putoamaan heilumalla ja käskyttämällä ihan riman päällä. Ei pudonnut. Videolta näin, että kolmas rima tippui Chilin kompastumisen takia. Tokassa rimassa ilmeisesti käskytin päällä tms. Olen aina pyrkinyt treenaamaan siten, että mun käskytys ei saisi vaikuttaa rimojen tippumiseen. Chilin ohjaus kun on muutenkin kohtuullisen haastavaa, niin en todellakaan haluaisi vielä alkaa radan aikana pohtimaan missä kohtaa saan avata suuni ja missä en. Hmph.

Kolmas rata oli näistä kolmesta ehdottomasti paras. Alussa tuli jälleen ihmisnuolesta läpi, vaikka lämppäreillä jarrutti ja kääntyi tosi nätisti. Nyt vain jarrutti, mutta se kääntyminen unohtui. Aan jälkeen Chili oli tulossa jo hypystä ohi, mutta korjasi itse (JEE, kerrankin antoi mun virheen anteeksi!!). Keinun tekee nyt hyvin, mutta ei ottanutkaan alastulolle enää yhtä laukkaa, vaan loikkasi. Tästä olisi videon perusteella tullut kyllä virhe, mutta tuomarin käsi ei noussut. Yllättäen hylly tuli jälleen kohdassa, joka ei oikeasti käynyt mielessäkään. Mun käsi nousi aavistuksen liikaa ja Chili irtosi putken sijasta aalle. Että näin.

Kolmas rata:

Videolta näyttää Chilin vauhtikin todella hitaalta... Onkohan siitä tullut vanha?
Onneksi hyvä seura korvaa puuttuvat tulokset :)

Home Alone

2011-02-18T13:52:00.000+02:00

Tällä viikolla Chili oli sekä keskiviikkona että torstaina 7 tunnin päivät yksin kotona. Videokamera oli tietenkin paljastamassa jos jotakin melua täällä pidettäisiin. Onneksi Chili oli pärjännyt oikein hyvin ihan hiljakseltaan. Aina tietyn väliajoin nousee kyllä ovea vasten kokeilemaan joko se nyt aukeaisi, mutta minkäänlaista ääntä ei päästä tätä tehdessään. Nyt ei ollut yhtään niin väsynyt illallakaan, joten taitaa neiti pikkuhiljaa alkaa tottua yksinoloon. Myös itse olen pystynyt päivät viettämään kohtuu rauhallisin mielin. Ei ole joka toinen minuutti Chilin vointi mielessä. Ja tämä jos mikä on jo iso edistys :D

Tällä viikolla on pakkaset paukkunut, joten sekä omat ryhmätreenit että Jaakon treenit peruttiin. Ollaan siis viimeksi käyty esteillä viikko sitten tiistaina ja silloinkin vain yhden pieleen mennen episradan verran. Tästä on siis hyvä suunnata huomenna Kirkkikselle kirmailemaan. Nooh, on sitä ennenkin kisattu treenaamatta, joten tuskin tähän meidän tämän hetkiseen tulostasoon kovasti vaikuttaa ;o)

Ihanaa ystävänpäivää!

2011-02-14T18:13:00.000+02:00

Halikaa niitä nelijalkaisia ystäviä tänään oikein ekstrapaljon. Ne, jos ketkä, rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet.

"En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua "...paitsi ystäviä.." Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä. Silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin, että kaikki rypytkin siliävät.

Sunnuntain kuvasaaste

2011-02-13T15:47:00.000+02:00

Nyt viikonloppuna on ollut aivan huippuhienot kelit lenkkeilylle. Tänään sunnuntaina ehkä aavistuksen liikaa pakkasta, kun pienen länderin varpaat tuppaavat paleltumaan. Eilen ulkoilutin taas kameraa mukana ja ihan kivoja otoksia tarttui taas linssiin. Vielä kun jaksaisi sitä järkkäriä raahata mukana, niin saisi tuplasti parempia kuvia!

On ollut muuten työn takana keksiä viikonloppuun tekemistä, kun ei ole kisoja. Yhden löysäilypäivän vielä jaksaakin, mutta kaksi on vähän turhan paljon. Ja joo, niitä koulujuttuja olis tietty voinut tehdä, mutta kuka nyt viikonloppuna...

Chili alkaa taas olemaan melkoisessa karvaturrikuosissa. Ei näillä pakkasilla kyllä vielä raaski sitä nyppiä. Ehkä päätä voisi tosin vähän siistiä.

Erkka Westerlund

2011-02-09T22:12:00.001+02:00

...on nimitys ongelmasta, joka käy meillä välillä kylässä. Eroahdistus, josta en tiennyt Chilin edes kärsivän ennen omaan asuntoon muuttoa.

Chili on koko elämänsä asunut omakotitalossa vähitään kahden koiran laumassa. Sillä ei ole kuitenkaan ollut mitään ongelmaa jäädä yksin ilman muita koiria kotiin. Chili on aina kisareissuilla ollut hotellihuoneissa yksin ollessaan hiljaa.

Näistä syistä koko ongelma tulikin aika puskista. Muutettiin reilu vuosi sitten omaan asuntoon, kerrostaloon. Ennen joulua päätin lähteä jouluostoksille kaupungille. Tarkoituksena oli mennä kävellen, koska keskustaan on sen verran lyhyt matka. Tätä ennen Chili ei ollut vielä joutunut olemaan kertaakaan yksin. Jätin normaalisti koiran kotiin, taisin jopa antaa dentastixin ennen lähtöä, jota Chili jäi rauhallisesti syömään. Ehdin kävellä yhden kerroksen alaspäin, kun havahduin kummalliseen meteliin. En kuitenkaan kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Vasta ensimmäisessa kerroksessa tajusin, että kamala mekkala tosiaan tulee meidän oven takaa. Chili on tunnettu taitavista ovenavauslahjoistaan, joten väliovi oli luonnollisesti avattu. Ilman väliovea jopa puhe kuuluu rappukäytävään, joten ei ihme, että koko rappu oli kaikunut kun meidän tyttö ilmaisi mielipiteensä yksinolosta. Ei ollut vaihtoehtoja kuin ottaa koira autoon, hurauttaa autolla kaupungille ja viedä auto lämpimään, mutta törkyhintaiseen parkkihalliin.

Tästä päivästä alkoi meidän monen monta kyyneltä vuodatettu taistelu, että Chili pystyisi asumaan mun kanssa.

Näin jälkeenpäin, kun ajattelee niin on Chilillä aina ollut tietynlaisia eroahdistusoireita. Se hakeutuu usein sohvalla nukkumaan polvitaipeiseen tai ainakin mahdollisimman lähelle. Jos joku muu ottaa Chilin remmistä esim. agilitykisoissa kiinni, Chili kiertää mun jalkojen ympäri niin, etten pysty liikkumaan. Jos lähden eri suuntaan Chilistä se yrittää nappasta hihasta tai lahkeesta kiinni. Aikaisemmin pidin kuitenkin eroahdistuskoiria sellaisena, jotka kärsivät myös johtajuusongelmasta, ovat yliaktiivisia tai pilalle lellittyjä. Ei siis käväissyt mielessäkään, että me jouduttaisiin painimaan tämän asian kanssa.

Oma Räyhä-Roope <3

Aika pian eroahdistusdiagnoosin jälkeen alettiin kokeilemaan eri vaihtoehtoja yksinoloon. Tosiasia kun oli, ettei mulla juurikaan ole sellaisia päiviä etteikö Chilin tarvitsisi olla yhtään yksin. Ensimmäisenä käännettiin välioven kahva toisinpäin, jolloin Chili ei saisi sitä auki. Se vaimensi suuren osan rappukäytävään kantautuvista äänistä.
Sitruunapannasta ei ollut apua. Chili ei reagoinut siihen mitenkään. Häkkiin laitto ei auttanut. Kokeiltiin sekä peitettynä, että avoimena. Laitettiin portti niin, ettei Chili päässyt ulko-ovelle. Tästä se meni ihan paniikkiin ja hyppi pitkin sohvien selkänojia. Kokeiltiin ottaa meidän Roosa tänne kaveriksi. Ei auttanut. Ultraäänestä ei liioin ollut mitään hyötyä. Alkoi käydä keinot vähiin ja oma ahditus sen kuin kasvoi. Kestäisinkö sen, että Chili olisi kotona vain viikonloput...
Näiden kaikkien lomassa tehtiin tietenkin eroahdistusharhjoituksia: valelähtöjä, oven ulkopuolelle menemistä yms. Olosuhteiden pakosta asuttiin kuitenkin keväällä reilu kolme kuukautta äidin helmoissa, joten eroahdistusongelmat saivat sen aikaa hautua.

Kesä selvittiin äidin ja J:n kesäloman ansiosta aika kivuttomasti. Syksyn tullen otin sen lyhyiksi koulupäiviksi mukaan autoon ja kävin tuntien välissä pissattamassa. Tiesin, ettei tämäkään olisi pysyvä ratkaisu ilmojen kylmetessä.
Loppujenlopuksi jätettiin Chili raa'asti yksin pariksi tunniksi ajatuksella "ei se nyt koko kahta tuntia jaksa haukkua". Laitettiin videokamera pyörimään, jotta nähtäisiin kuinka kauan neiti mellastaa. Tämä oli menestys, Chili haukkui 6 minuuttia, jonka jälkeen ei mitään. Tästä innostuneena tehtiin syysloman aikana päivittäin useita lyhyitä yksinoloja. Ja jottei kaikki menisi liian helpoksi, niin takapakkiakin tuli. Chili haukkui yhä pidempiä jaksoja, ja useammin. Ja taas vuodatettiin kyyneliä, nyt lähinnä sen takia, että tiesin kuinka paha olla Chilillä on.

Syksyn aikana keksittiin kokeilla sitä, että minä lähden ensin ja J vasta hetken mun jälkeen. Ja yllättäen tämä toimi. Pikkuhiljaa lisättiin yksinoloaikaa ja tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että Chili on ollut hiljaa n. 7 tuntia. Edelleen kuitenkin siis niin, että minä joudun lähtemään edeltä. Seuraava vaihe olisi se, että pystyttäisiin lähtemään samaan aikaan, mutta en ole halunnut kiirehtiä vielä siihen, ettei taas tule takapakkia. Videokameraa ollaan edelleen käytetty aina silloin tällöin. Vieläkään ei Chili pysty rentoutumaan yksin ollessaan. Koko ajan makaa tasan ulko-oven edessä ja välillä yrittää avata väliovea, kuitenkin hiljaa. Joskus tylsistyessään pitää omituista kurnutusääntä, mutta se ei onneksi kuulu mihinkään. Selkeästi huomaa, että koira on todella väsynyt, kun tullaan kotiin.

Kulunut vuosi on ollut tämän ongelman suhteen erittäin rankka. Jotenkin sitä syyllistää itseään, kun on päästänyt tilanteen tähän pisteeseen. Vaikka en oikeasti olisi voinut tehdä mitään toisin. Sitten kaikki ne hetket, jolloin olen ajatellut, että mun on pakko antaa Chilin asua äidin kanssa. Jos Chilillä on eroahdistus minusta, niin on mullakin ehkä ihan vähän siitä... Sitä pitää tietyllä tavalla itseään myös huonona koiranomistajana, kun tiedän että Chili on tästä tilanteesta kärsinyt. Mutta toivottavasti nyt oltaisiin jo voiton puolella, vaikka tekemistä riittää edelleenkin. Eikä se varmasti tule koskaan loppumaan.

Jos joku pääsi tämän mammuttiviestin loppuun asti, niin ilmoittakaa itsestänne vaikka kommentoimalla :o) Teki ihan hyvää vuodattaa kaikki tämä ulos...

Hyvinkään humputtelut

2011-02-08T15:26:00.002+02:00

Juu-u, varsinaisia humputteluratoja kisattiin Hyvinkäällä. Jos viime kisoissa oli suhteellisen helpot radat, niin sunnuntaina ne ei sitä todellakaan ollut. Nopean ja estehakuisen koiran kanssa oli kyllä aika hukassa. Eka rata oli Harri Huittisen ja toka Annen.

Eka rata
Chili pudotti jo kolmannen riman, kun varmaan käskytin ihan päällä tms. Toinen rima tippui takaaleikkauskohdassa, jonka Chili luki väärään suuntaan (10B). Se hypättiin ihan seinään päin, joten luulen että johtui siitä. Tein tuon kohdan muutenkin vähän eri tavalla kuin muut, 10a niistolla ja sit b takaaleikaten. Hylly tuli aika lopussa, kun kepit loppui puoli metriä ennen putken suuta. No Chili päätti jättää kepit kesken ja rynnätä putkeen. Yllättävää :o)
Ratapiirros löytyy Huittisten kotisivuilta täältä.

Toka rata
Tiesin jo radalle lähtiessä, etten saisi Chiliä kepeille ilman putken kautta koukkaamista. Ja niinhän siinä kävi, että sinne putkeen se livahti. (Täytyy muistaa treenata tätä kohtaa!!) Tuo koko kohta oikeastaan vaan nauratti, niin tuhoontuomittu se oli meille. Yllättävän harva koirista sinne putkeen silti meni, en tiedä pitikö ne sitten vaan niin paljon enempi kädessä vai olivatko vaan taitavampia...
Muuten ei tossa radassa ollutkaan mitään ihmeellistä. Ohjasin vähän huolimattomasti aan alla olevaan putkeen, joten Chili meni aalle. Itseasiassa kahdesti :D
Toisen radan piirros täällä.

Ei olla taidettu koskaan saada Hyvinkään hallikisoista edes tulosta, vaikka paikkana on kyllä ihan kiva. Vähän tuntui turhalta reissulta, kun Fliikin otti kaksi hyllyä, mutta koirat ainakin nautti!

Viime yön ja aamun aikana oli tullut taas ihan kiitettävästi lunta. Aika kivoja lumiotoksia saikin kameraan tallennettua tänään päivälenkillä:

Söpö <3

Wubba saa kyytiä!

Triplatreenit

2011-02-04T21:46:00.000+02:00

Tällä viikolla treenattiin poikkeuksellisesti kolmesti ja vielä peräkkäisinä päivinä. En muista, koska olisi viimeksi tälläinen tehorupeama ollutkaan.

Tiistain ryhmätreenit menivät ihan tosi hyvin. Kakkosella sai olla tarkkana, etten lähtenyt takaatyöntö-niistopersjätöstä liian aikaisin karkuun. Kutosen putkijarrutuksella sain kääntymään seiskalle tosi hyvin. 10-kepeille viennin tein vetona ja toimi Chilillä ihan hirmu hyvin. Note to self: vedot toimii tilanteessa kuin tilanteessa tosi hyvin.
17-putkelle yritin ensin lähettää ilman liikettä, mutta Chili luki sen 13 takaakierroksi. Kun otin kepeiltä enempi mukaan ja vein liikkeellä, niin ei mitään ongelmaa.
Pitkästä aikaa vedettiin rata nollana useampaankin kertaan, eikä pientä hiomista lukuunottamatta ongelmia ollut.
Tässä tiistain rata:

Keskiviikkona Jaakko olikin keksinyt mielenkiintoisen alun. Koiralla oli nenän edessään neljä eri putken suuta, aa sekä puomi. Ohjaus oli pakko tehdä putkien takaa, aan ja puomin välistä. Ekalla kerralla sain ehkä vähän tuurillakin Chilin oikeaan putkeen. Seuraavilla kerroilla Chili bongasi kaikkein kauimmaisen putken, mutta sekin saatiin korjattua, kun jätin kädellä ohjaamiset pois. Tänäänkin veto oli päivän sana. Se oli oikeastaan ainoa ratkaisu, jolla sain Chilin putkien suiden ohi aalle. Jaakko antoi palautetta taas mun ohjauksen huolimattomuudesta silloin kun on kiire. Tiedän sen hyvin itsekin, että ohjaus menee ihan huiskimiseksi, kun pitäisi ehtiä kiireellä johonkin. Täytyy siis kiinnittää huomiota, että teen kaikki ohjaukset huolellisesti loppuun ennen kuin lähden rynnimään. Muuten treeni meni ihan jees.

Torstaina olin jo ennen 11 aamulla hallilla. Onni on opiskelijan joustavat koulupäivät :o)
Halusin ottaa lauantain kisoissa vikalla radalla epäonnistunutta alkua. Täytyy myöntää, etten saanut sitä ekalla enkä tokallakaan yrityksellä onnistumaan, mutta pienellä hiomisella sekin meni. Halusin nimenomaan ottaa kohdan sivuirtoamisella, vaikka olisin ehkä saanut toiselta puolelta otettua sen jopa helpommin.
Tehtiin myös eteenpäin irtoamista ja käännöksiä. Ja Chilihän irtosi! Voi kun se joskus kisoissakin vaan mennä viilettäisi loppusuorat taakseen kattomatta. Tai itseasiassa kattoohan se, kun luki mun erittäin takana tehdyt takaaleikkaukset ihan oikein. Kovasta vauhdista jarrutuksetkin onnistui loistavasti!

Tällä viikolla olikin kaikki treenit tosi onnistuneita. Voi kun saisi sen siirrettyä myös sunnuntain kisoihin!

Hetkellinen agilitymasis ja hyvät uutiset!

2011-02-01T16:19:00.000+02:00

Lauantaina kisattiin kolmen startin verran. Tykkään kyllä kovasti kisata jo aamulla, silloin jää koko päivä aikaa tehdä vielä muutakin. Tässä tapauksessa siis roikkua hallilla ja katsoa makseja ;o)

Eka rata tuntui ihan meidän radalta. Tykkäsin profiilista kovasti, vaikka ei siinä oikeastaan mitään vaikeaa ollut. Tehtiinkin ihan hyvä rata, mutta yksi tönäisy jäi puuttumaan ja Chili tuli esteestä ohi. En korjannut, koska rata jatkui siitä niin sulavasti. Myönnän, ettei mulle tullut tutustumisessa mieleenkään, että tuosta kohdasta voisi tulla ohi...

Rata1

Toka ratakin oli ihan jees. Alun jarrutuksista Chili tuli armotta läpi. Ja neloselle suunnittelemani ihmisnuoli/niisto ei toteutunutkaan, kun päädyin juuri ennen rataa siihen, ettei se voi toimia (koska kukaan muu ei ollut jarruttanut siihen kohtaan...). Olisi vaan pitänyt pysyä suunnitelmassa, sillä tuollaiset jarrutukset yleensä Chilillä toimii. Alku meni siis kalasteluksi, mutta virhe tuli vasta kepeillä. Ihan Chilin peruskeppivirhe, ei vaan taivu ykkösestä kakkoseen. Noita ei ole ihan hirveästi viime aikoina tullut ja kun lähestyminenkin oli suora, niin vähän jäi ihmetyttämään. En tätäkään korjannut vaan jatkoin rataa. Tällä radalla yksi parhammista kisakeinuista, joita Chili on koskaan tehnyt. Jee, edes jotain positiivista!

Rata 2

Kolmennella radalla oli ihan kamala alku meille. En tönäissyt sivuirtoamiseen tarpeeksi ja Chili tuli kakkoselta ohitse. Koska olin niin keskittynyt siihen alkuun en olisi millään saanut sitä tehtyä enää sujuvasti, joten päätin poistua radalta.

Vikan radan jälkeen pitkästä aikaa harmitti. Aina tarvitsee tulla vähintään jotain pientä. Voisiko toi koira edes joskus antaa jonkun pikkumokan anteeksi!! Agilitymasennus ei kuitenkaan kestänyt puolta päivää pidempään, kun jo Jennin kanssa suunniteltiin uusia kisareissuja. Päätin, että kyllä me nyt kisataan mahdollisimman paljon, kun Chili siitä niin kovasti tykkää (ja kai mäkin ainakin suurimmaksi osaksi...). Ei meillä kuitenkaan enää kovin montaa yhteistä kisavuotta ole jäljellä.

Eilen oli Chilin ja Fliin silmäpeili. Logististen ongelmien vuoksi jouduin kuitenkin menemään mukaan. Onneksi uutiset olivat kuitenkin hyviä. Fliin silmät täysin terveet eikä Chilinkään kaihi ole juurikaan edennyt. Pupillin ollessa supistuneena, ei utuinen alue yllä edes näkökenttään. Myssen mielestä tuskin tulee koskaan kovinkaan paljoa koiraa häiritsemään. Ja vasen silmä oli edelleen ihan puhdas! Putosi taas kivi sydämeltä hetkeksi. Ei voi siis vieläkään laittaa agilityepäonnistumisia Chilin näön piikkiin :o)

Kuulumisten kertausta

2011-01-28T21:30:00.001+02:00

Koska tuo edellisen blogin päivittäminen on ollut kovin olematonta, on ehkä syytä kerrata vähän syksyn kuulumisia.

Agilityrintamalla sama kovin tulokseton kausi jatkuu edelleen. Viime kaudella ensimmäinen sm-nolla saatiin maaliskuussa, nyt ensimmäinen saatiin tammikuun alussa. Ehkä siis jotain kehitystä havaittavissa. Kovasti olen pohtinut, että mistä onneton kisamenestys johtuu. Kaudella 07-08 me kerättiin reilusti toistakymmentä arvokisanollaa, nyt edes se nollan tekeminen tuottaa suurta tuskaa. Pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyin siihen, että nykyään Chili lukee äärettömän tarkkaan ohjausta. Nuorempana riitti, että ohjasin vähän sinne päin ja se meni. Nyt, jos ohjaava käsi vain huitasee, niin koirakin tulee samaa vauhtia takaisin. Viime vuosien aikana sekä minä että Chili olemme oppineet hurjasti uusia tekniikoita ja Chili onkin teknisesti äärettömän taitava koira. Chilin nopeus ja kuitenkin sen vaatima ohjauksellinen tarkkuus on ihan äärettömän hankala yhdistelmä. Syksyllä kun saatiin palaset muuten loksahtelemaan, tuli kuvioihin ongelma nimeltä keinu. Aika monta starttia meni sen korjailemiseen, mutta nyt alkaa sekin olemaan jo ihan ok.

Kaikkien Chilin terveydellisten ongelmien jälkeen olen kuitenkin oppinut nauttimaan sen kanssa harrastamisesta. Vaikka välillä harmittaa kovasti, kun ei saada onnistumisia, niin jokaisen radan jälkeen iloitsen siitä, että mulla on ihan huippuagilitykoira, jonka kanssa saan elää ja harrastaa.

Marraskuun lopulla Chili steriloitiin. Päätös leikkauksesta oli loppujen lopuksi tosi helppo. Riski kohtutulehdukseen kuitenkin kasvaa iän kertyessä. Leikkaus sujui hyvin ja siitä toipuminenkin oli tosi nopeaa. Leikkaushaava on tuottanut nyt hiukan ongelmia ja sitä ollaankin jo kahdesti oltu näyttämässä lääkärillä. Chilin kroppa hylkii sisäisiä sulavia tikkejä, mutta nyt taas vaihteeksi näyttää ihan hyvältä!

Ongelma nimeltä eroahdistus on tällä hetkellä melko hyvässä vaiheessa. Tästä voisin joku kerta kirjoittaa enemmänkin. Chili on nyt ollut enimmillään n. 7 tuntia yksin ja mikä parasta se pystyy olemaan sen hiljaa. Ei se vieläkään pysty yksin olessaan rentoutumaan ja makaa tasan koko ajan ulko-oven edessä, mutta se että ollaan edes tässä tilanteessa on todellakin lottovoitto siihen, mitä se oli vielä kesällä. Chilistä on muutenkin tullut ihan loistava kerrostalokoira. Ei hauku äänille ja hississäkin kulkee kuin vanha tekijä :)

Mitäs muuta. Koulu on vähän pakkopullaa, mutta ei sitä ole enää jäljellä kuin reilu vuosi. Pentusuunnitelmia on, mutta niidenkin kanssa on ollut vähän epäonnea.

Maanantaina Chilillä on taas silmäpeili. Laitan äitin asialle. Jos uutiset on huonot niin en halua taas pillittää koko eläinlääkäriaseman edessä. Toivotaan kuitenkin parasta...

Huomenna kisataan! Jee!

Tiistain ryhmät

2011-01-27T20:54:00.001+02:00

Tiistain Tiinan ryhmätreeneissä kuvattiin kaikkien radat! Olipas hauska taas nähdä treenejäkin videolta. Tuo videoitu kierros on ihan viimeinen ja sitä ennen tehtiin jo kerran nollana ja tahkottiin myös paria kohtaa, näkyy siis Chilin vauhdissa! Miten tuon otuksen saisi menemään siten, että edes vähän säästelisi itseään. Tylsää treenata sen kanssa, kun vetää itsensä piippuun niin nopeasti. Eikä sitten tule enää samoja tilanteita aikaiseksi, kun ei tykitä...

Rata oli tämän näköinen:

Pieni porsas varasti (!!!) kerran aika törkeästi. En muista koska olisi viimeksi lähtenyt treeneissä luvatta. Niin paljon olen sitä härkkinyt, että osaa jo odottaa lupaa.
Otin ensin nelosen seinän kautta, mutta todettiin Tiinan kanssa, että Chilille sopii ehkä kuitenkin paremmin kentän kautta takaakiertoon ja seinän kautta poispäinkäännöksellä vitoselle. Chilpan kanssa pitää vaan ajoitus olla just eikä melkeen.

Ysillä vekkasin, mutta lähetys tuli niin pitkäksi, ettei putkeen meno onnistunut. Toimi paremmin vedolla. 12-13 väli saatiin toimimaan ihan sairaan hyvin, kun vaan ite muistin rytmittää vauhdin niin, että putkesta tullessa oma vauhti oli seis. Videolla näkyy ehkä huonoin käännös kaikista yrityksistä :D

Muuten tuossa ei mitään kovin ihmeellistä ollutkaan. Treeneissä meno tuntuu vaan niin hyvältä. Toivotaan samaa fiilistä lauantaina kisoihin!

Tässä vielä video tuosta viimeisestä nollaradasta. Possu röhkii kyllä aika selvästi hengästymistään tuossa lopussa :o)
Kröhöm, mihin jäi ohjaava käsi seiskalla! Tässä olisi kyllä Jaakolla huomauttamista...

Uuden alku

2011-01-26T19:05:00.002+02:00

Siirryimme bloggeriin. Päästiin eroon ainakin niistä ikävistä vuodatuksen mainoksista. Toivottavasti uusi blogi ja uusi ulkoasu innostaisi myös kirjoittamaan ahkerammin. Pitäisi oikeasti alkaa kirjaamaan treenejä ja kisoja ylös, jotta tietäisi vähän missä mennään ja jos vaikka onnistuisi saamaan ne onnistuneet treenit siirrettyä myös kisoihin. Katsotaan mitä tuleman pitää.