Yhden tarinan päätös

Tänään, yli kolmen kuukauden odotuksen jälkeen, saimme Kooman avauslausunnon. Viralliseksi kuolinsyyksi jäi synnynnäinen vesipää. Eipä tarvitse jossitella olisiko jotain ollut vielä tehtävissä. Lopettamispäätös oli ainoa oikea päätös. Vesipää on äärettömän harvinainen bordercolliella, paskaakin paskempi tuuri, että juuri Kooma koki tämän kohtalon.

Tapahtuma on nyt käsitelty, hyväksytty ja tämä tieto päättää Kooman tarinan.

Koomis eli lyhyen, mutta sitäkin onnellisemman elämän.

Parhaat lähtee ensin

Kooma 31.3.2011-12.12.2011

Kuukauden päivät me taisteltiin. Ja kovin taisteltiinkin. Lopulta sairaus vei voiton mun pienestä ja meidän oli pakko päästää Kooma menemään. Niin kipeä se viimeisinä päivinään oli. Elämä on niin kovin epäreilua, Koomalla olisi ollut vielä kaikki kiva kokematta. Viimeiseksi diagnoosiksi jäi synnynnäinen vesipää, mutta aika näyttää mikä todellinen syy selkäydinnesteen kiertohäiriöön oli. Tai sitten se jää ikuiseksi mysteeriksi miksi juuri maailman parhaan Kooman aika tuli näin nopeasti.

Kukaan ei enää murise Laamanator-mainokselle. Kukaan ei enää puhalla kuplia vesikippoon. Kenenkään häntä ei enää heilu ympyrää. Kukaan ei leiki pienillä kivillä, pölypalloilla tai herneillä. Kukaan ei enää tyhjennä lelukoppaa, jotta pystyisi leikkimään itse kopalla. Kukaan ei enää juokse Chilin kanssa kilpaa.

Suru on suunnaton.

Ikävä on ikuinen.

Chilillä ei enää ole parasta kaveriaan, parasta pikkusiskoaan.

Hyvää matkaa, rakas Kooma!

Koomis tekee aksaa ja vähän tokoo

Kooma on treenaillut alkusyksyn treenirupeaman jälkeen vähän hillitymmin. Ollaan käyty Elinan treeneissä kerran viikossa, omalla ajalla ei olla oikein ehditty käydä hallilla ollenkaan. Mutta voi vitsit miten taitava tuo pieni bordercollielapsi onkaan! Tekee töitä nyt tosi keskittyneesti kun se hillitön louskuttaminen jäi pois. Kooma on alkanut nyt myös hakea esteitä, joka tekee tekemisestä asteen haastavampaa. Ei toki vieläkään ammu mihinkään hallin toiseen päätyyn, mutta menee kyllä sinne minne nokka näyttää, jos ohjaukset on myöhässä. Mutta se radan reunalla huutaminen, piippaaminen ja riekkuminen on edelleen aika järkyttävää!

Vinokeppejä verkoilla ollaan tehty ihan paristi Nooran treeneissä ja muutamia kertoja Elinalla. Jo nyt Koomis hakee kepit lähes kaikista kulmista ja menee ne vauhdilla. Kukakohan ne on sille käynyt opettamassa :O

Kontakteilla tekee touchia hyvällä asenteella. Pari kertaa ollaan tehty pentuaata jo ilman remmiä ja pysähtyy ihan kivasti (muutaman kerran vauhti oli niin kova, että ehti pysähtyä vasta maahan). Olen nyt kontakteilla yrittänyt tehostaa koko ajan sitä, että katse olisi eteenpäin niin kauan kunnes tehtävä on suoritettu.

Viime tiistaina Elinan treeneissä teemana oli takaaleikkaukset. Tehtiin 18 esteen mittaista rataa pätkissä. Ekalle leikkaukselle palkattiin, eikä siinä mitään ongelmaa. Pussin jälkeen haettiin kepeille ja ensimmäisellä yrityksellä rynnin liikaa päälle ja Kooma kiersi koko kepit. Sen jälkeen hakikin ne ihan superisti. Yksi takaaleikkaus radalla aiheutti vähän ongelmia, kun ajauduin koko ajan koiran päälle, mutta sekin saatiin sujumaan. Viskileikkauksessa ei ollut mitään ongelmaa ja 4 esteen loppusuoran irtosi lelulle tosi hyvin. Koska Koomis oli kovin pätevä, hän sai yhdellä yrityksellä kokeilla mennä koko radan putkeen. Yhdessä putkeenlähetyksessä lintsasin eikä irronnut sinne, mutta muuten meni ihan virheettömästi :o)

Ohjattujen tokotreenien loputtua olen jotenkin todella laiskistunut. Keittiötokoissa ollaan tehty pientä seuruukuviota sekä kaukkareiden vaihtoja. Istu-ylös ja maahan-ylös vaihdot alkaa olla jo aika täpäköitä. Pari viikkoa sitten sain vihdoin hankittua noutokapulan, mutta sitä ei vielä olla korkattu. Nyt pitäisi kyllä ryhditäytyä tuon tokonkin suhteen, jos joskus meinaa päästä kisaamaankin. Illat vaan on jo niin pimeitä ja omat aikataulut töiden ja koulun suhteen on aika tiukilla.

Chilin kisoja

Chili on nyt aika ahkeraan kisaillut koko syksyn. Piirinmestisten ja Forssan kisojen jälkeen kisattiin Tsaulla lokakuun alussa kolme starttia. Ekalla radalla en jostain syystä pysynyt ollenkaan suunnitelmassa ja siksi muutamassa kohtaa oli vähän empimistä. Saatiin kuitenkin ryömittyä nollalla maaliin ja voitettiin. Toisella radalla varasti törkeästi lähdöstä ja vielä puomin kontaktiltakin. Possuttelija joutui siis suorinta tietä pois. Vikalla radalla kaarrateltiin oikein urakalla, yksi rima tippui ja lopussa lähti lukemaan putkea viimisen hypyn sijaan, josta vielä kielto.

Pari viikkoa tästä kisattiin omalla hallilla. Ekalla radalla en ehtinyt kunnolla taaksetyöntöön ja Chili hyppäsi selän takaa hypyn väärin päin.
Tokalla radalla alussa pelastin useammassakin kohtaa, kun Chili oli jo menossa väärälle esteelle, mutta kiltisti tuli vielä huutamalla takaisin. Yhdessä kohtaa kääntyi hypyltä vielä väärään suuntaankin, mutta sain silti oikeille esteille. Nollalla maaliin, mutta sijoitus neljäs.
Viimeinen hyppyrata oli päivän paras. Alussa en luottanut tarpeeksi koiraan, vaan aloin vääntämään puolivalssia kohtaan, jonka Chili olisi osannut tehdä ilmankin. Vedin sitten puolivalssilla esteeltä pois ja Kili ehti ottaa matkalta jo seuraavan hypyn. Kyllä harmitti, kun loppu sujui tosi hyvin ja vaikea putkeen tähtäyskin onnistui ja tuplakin meni sitten siihen...

Viikko sitten sunnuntaina kisattiin parin startin verran Helsingissä. Ekalla radalla oli tosi vaikea alku. Kiirehdin taaksetyönnöstä ihan turhaan seuraavaan valssiin, enkä näin ollen työntänyt tarpeeksi ja Chili hyppäsi hypyn väärinpäin. Kiirehtiminen oli ihan turhaa, kun kuitenkin tein kohdan takaaleikkauksella ja sain sen onnistumaan ihan hyvin. Loppu rata sujui taas ihan älyttömän hyvin. Ehdin sinne minne pitikin ja sain Chilin kääntymään tosi pienesti. Toinen rata sujui ihan ok. Yhdessä putkeenlähetyksessä jämähdin paikalleni ja olin myöhässä kääntämässä koiraa. Lopussa Chili ei lukenut poispäinkäännöstä vaan hyppäsi hypyn ihan väärään suuntaan. Sain kuitenkin kalastettua takaisin kartalle. Tältä radalta kuitenkin nolla ja sijoitus toinen.

Uskomatonta, että Chilillä on tällä hetkellä kesän arvokisoja varten kuusi nollaa. Ei meillä ole tainnut koskaan olla tässä vaiheessa kautta näin paljon nollia. Tupla puuttuu, mutta eiköhän se sieltä vielä tule.
Harmittaa vain kovasti se, etten ole onnistunut hyvillä radoilla juurikaan. Yhtä lukuunottamatta kaikki nollat ovat tavalla tai toisella pieleen menneitä ja pelasteltuja. Tiedän, että pystytään niin nätteihin ratoihin kisoissakin, mutta sitten aina niillä radoilla sattuu jotain pientä. Mutta ehkä se siitä, pitää iloita kuitenkin nollista, koska meidän kohdalla ne ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Voihan vire!

Kooma on nyt treenannut maanantaisin Nooran tavoiteryhmässä, tiistaisin Elinan tokossa ja keskiviikkoisin Elinan pentuagissa. Kaikissa näissä treeneissä on todettu, ettei ole mikään helpoin pentu. Agilityssä ongelmaksi on muodostunut liian korkea vire. Keskittyminen kärsii, eikä tekemisestä tule yhtään mitään. Kooma komentaa mua huutamalla ja käy käteen kiinni, jos ei ymmärrä. Huutaa myös muille, jotka tekee. Viime viikolla tähän ongelmaan saatiin aika hyvä ratkaisu (kiitos Elinan!), eikä meidän treenit ole vielä kertaakaan sujunut yhtä hyvin ja hallitusti. Selkeästi Koomalla oli ajatus koko ajan mukana.

Sylkkärit on osoittautunut Koomalle vaikeaksi. Sen on tosi vaikea tulla kohti suoraan ohjaajaa päin. Samaa ongelmaa ilmeisesti myös Suvi-äipällä :o) Lisäksi itsenäisenä pentuna, sen toimintasäde on kohtalaisen iso.
Nenäkosketuksessa ollaan aika hyvällä mallilla. Vielä toivoisin enemmän focusta eteenpäin, mutta etupalkasta unohtaa helposti sen mitä oltiin tekemässä.

Tokossa ongelmaksi on tullut oman vuoron odottaminen. Remmissä ollessa Kooma luulee olevansa vapaalla, eikä se ota minkäänlaista kontaktia itse. Koomis piippaa ja keksii itse kaikkea tekemistä, saattaa jopa välillä komentaa mua, kun hänellä on tylsää! Olen nyt koittanut puuttua tuohon kontaktiin siten, että aina ennen kuin tapahtuu mitään kivaa, joutuu ottamaan kontaktin muhun. Vapaana ollessaan Chili on edelleen sen maailman paras, joten tämänkin asian kanssa pitää tehdä kovasti töitä.

Muuten Kooma on kyllä ollut aivan ihana. Tekee töitä koko ajan hyvällä ilmeellä vauhdikkaasti ja oppii nopeasti. Ekassa tunnaritreenissä hoksasi heti oman hakemisen, vaikkei oltu aikaisemmin tehty sitä ollenkaan. Noutokapulaakin piti ihan mieluusti suussaan. Kooma on kyllä tyyppi, joka tekee sata kertaa mieluummin vauhtiliikkeitä, joten täytyy muistaa tehdä aina ennen vähän tylsempiä, ennen kuin pääsee tekemään ruutua, luoksetuloja yms.
Kotona Koomis on tosi helppo pentu. Jos mitään ei tapahtu, osaa olla rauhassa tai leikkiä itsekseen. Myös Chili leikittää Koomaa vielä aika paljon. Ruokahalu on edelleen aika vaihteleva. On perso herkuille, mutta oma ruoka saattaa jäädä välillä kuppiin. On myös oppinut kurottamaan ihan jokaiselle pöydälle ja tasolle. Siitä on kehkeytynyt kunnon varas.

Chilin kanssa agi toimii tällä hetkellä loistavasti. Piirinmestiksissä kaksi ihan hyvää rataa. Siltä huonommalta nolla, mutta kerrankin sain pelastettua ihan kamalan radan puhtaasti maaliin. Seuraavana päivänä kaksi rataa Forssassa. Ekalla ihan mieletön kepeille imu vaikeasta kulmasta. Harmillisesti sitten tuli tiukasta taakaaleikkausputkesta ulos. Muuten mieletön fiilis. Tokalla radalla oli koko ajan pieni kiireen tuntu, mutta nollalla maaliin ja voitto.

Myös treeneissä on tuntunut sairaan hyvältä. Jaakko vähän valaisi, että voi johtua myös siitä, että joutuu kilpailemaan Koomiksen kanssa mun huomiosta. Täytyy siis miellyttää enempi, jotta pääsee menemään. On siis jotenkin tosi kiltti radalla, eikä enää tee niitä omia possutteluvalintojaan (paitsi ihan silloin tällöin...).

Kooma on nyt puolivuotias. Kolmisen viikkoa sitten mittasin Koomiksen oikealla säkämitalla ja sain korkeutta 45cm. Nyt kotimittauksessa seinää vasten kokoa on 47-48 cm. Vielä saisi tulla muutama sentti niin olisi hyvä. Muuten on kropaltaan kovin elastinen ja kapea mulkero. Painoa tällä hetkellä 11,5 kiloa. Omasta mielestäni on ulkonäöltään tosi nätti, pystyine korvineen ;o) Helppo pentu se ei ole ja paljon on töitä tehtävänä, mutta päivääkään en antaisi pois.

Lomalla ja kisailua

Sillä aikaa, kun me vietimme ansaittua kesälomaa Kreikan lämmössä, olivat koirat äidin luona hoidossa. Kooma vietti myös yhden viikonlopun Einon ja Jennin kiusana.

Viikon aikana Kooma oli:
-syönyt pöydällä olevaa juustokimpaletta
-pissannut sadesäällä sisälle
-kalastanut akvaariokaloja
-opetellut katsomaan aksavideoita samalla kiljuen
-ollut pätevä äidin kanssa agilitytreeneissä
-agilitytreenien aikana saanut äidin käsivarret mustelmille
-nukkunut kaikki yöt ihan hipihiljaa
-paininut Einon kanssa useita tunteja putkeen

Viikon aikana Chili oli:
-maannut eteisen tuolilla ja tuijottanut ulko-ovea
-maannut äidin sängyn päällä ja tuijottanut ikkunasta ulos

Torstaina molemmat tytöt pääsi pikaisesti hallille. Kooma tykitti korvat luimussa putkiin ja jätti hypyn välistä suorittamatta. Teki kyllä tosi hyvällä sykkeellä ja ulisi taas mennessään. Chili teki irtoamisharjoituksia. Jätti kepeistä monta kertaa kaksi vikaa väliä väliin, vaikka itse menin ihan vierellä. Huoh. Muuten teki kyllä tosi kivasti.

Lauantaina kisattiin piirinmestaruuksista kahden radan verran. Ekalla radalla oltiin Chilin kanssa niin samalla radalla. Ihan huippua, kaarrokset ei valuneet ja muutenkin tuntui hyvältä. Sitten jätti kepeistä kaksi väliä pujottelematta. Arhg. Tokalla kerralla sitten teki loppuun, tosin sen jälkeisessä tilanteessa tuli jotain pyörimistä ja rimakin taisi tipahtaa. Mutta tulos kuitenkin!
Tokalla radalla oli tosi ikävä alku. Enpä taida tietoisesti ainakaan enää Ojanperän radoille mennä. Ei sitä voinut saada millään nopealla koiralla sujuvaksi. Chilpan kanssa saatiin tuurilla osumaan oikeille esteille, tosin niin että oli varmaan jo viidesti hyppäämässä väärää estettä. Olisi tästä tilanteesta voinut antaa useammankin kiellon, muttei sitten saatu yhtään. Lopussa vielä kääntyi suorasta putkesta väärään suuntaan ja jouduin hakemaan ihan putken suulta. Aikaa paloi, mutta nolla! Oltiin tällä neljäs. Olisi tietty ihan kiva saada niitä nollia edes joskus vähän kauniimmilla radoilla.

Sunnuntaina kaksi rataa Forssassa. Oli aika paljon suoraviimaisemmat radat kuin lauantaina. Oikeastaan jopa aika helpot. Ekalla radalla oli aika ikävä keppikulma, mutta ei muuten mitään kovin hankalaa. Chili irtosi ihan sairaan hyvin kepeille, vaikka olin tosi kaukana ja taittui jopa oikeaan väliin. Takaaleikkasin radan lopussa aika tiukasti suoralla putkella ja Chili tuli sieltä ulos... Hiukan harmitti, kun muuten meni niin kivasti ja irtosi hyvin.

Tokalla radalla jäi päällimmäisenä mieleen aika ruma keinu ja kauhea kiireen tuntu koko ajan. Chilppa irtosi taas ihan mielettömästi ja joutui odottelemaan mua koko ajan kontakteilla. Yksi käännös vähän valui, mutta muuten aika näppärä rata. Nolla ja voitto tältä radalta.

Viikonlopun neljästä radasta kaksi nollaa ja kaksi tulosta! Aika mieletöntä olla noin samalla kartalla Chilin kanssa. Toivottavasti sama fiilis jatkuu myös tulevilla kisaradoilla. Keskiviikkona alkaa Jaakon treenit, on niitä taas odotettukin.

Kooma on ekaluokkalainen!

Leikkikoulu ja agilitypainotteinen pentukurssi on onnistuneesti suoritettu joten tällä viikolla Koomasta tuli virallisesti ekaluokkalainen.

Maanantaina alkoi agilityn tavoiteryhmä Koirakondiksella. Halusin nyt syksyksi useamman kurssin, jotta saan hyvät eväät mitä Koomiksen kanssa lähdetään työstämään. Maanantain kerralla tsekattiin ensin kontaktit. Koomis touchailee jo tosi pätevästi ja tykkää kontaktien tekemisestä ihan hurjana (ollaan siis tehty pari kertaa pentupuomi ja muuten vaan alastuloja puomilla)! Tehtiin niin, että nostin suoraan kontaktipinnalle, koska on vielä niin honkkeli. Etupalkalla toimi melkein parhaiten. Jos palkkasin pelkästä touchista, tuli asenosta herkästi turhan vino. Täytyy katsoa miten edistyy ja muuttaa palkkausta sen mukaan.
Sitten valssattiin parilla esteellä. Kooma irtooa ihan sairaan hienosti, kun vain tönäisen ja lähden jo menemään! Superpentu. Vielä lähtee herkästi mun perään eikä välttämättä huomaa Nooran tarjoamaa lelua. Toimi melkein paremmin, kun itse heitin lelun. Leikki ihan hyvin, vaikka tassut ja lelu oli ihan veressä hampaiden irtoamisesta. Selkeästi huomaa, etten tee Chilin kanssa valsseja juurikaan, kun en millään meinaa päästä sillä kolmella askeleella ympäri :D Treeniä, treeniä. Takaakiertoihin irtoaa jo tosi kaukaa.

Tiistaina alkoi puolestaan Elinan tokokurssi. Ensiksi tsekattiin tavoitteet, TVA mielessäin ;) Kooma oli Hittiksellä ihan höpö. Alkulenkillä satoi ja Koomis ei tunnetusti ole oikein sateen ystävä (sain sen kuitenkin tekemään tarpeet ulos, jeejee!!). Yritti sitten kovasti kuivata itseään Hittiksen mattoon. Veti siellä kuperkeikkoja ja sammakkoasentoja, kun muut odotti nätisti mitä tehdään seuraavaksi. Heti kun otin namit esiin alkoi touchaaminen :D Hämmentyikö sitten keinonurmesta vai mistä, kun ei aikaisemmin ole noin aktiivisesti tuota tarjonnut.
Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä perusasennon nojaamisen korjaamiseen. Kooma on ilmeisesti aika tyypillinen bordercollie, kun nojaa ja valuu. Valuu siis istumisesta todella herkästi maahan. Tovin tämä ongelma paikallaanoloissa olikin poissa, mutta nyt siis taas valui koko ajan. Pitää nyt lähteä vahvistamaan sitä istumista ihan pienestä liikkeestä. Voisi myös alkaa siirtymään edestä koiran sivulle.
Luoksetulot oli vaihdikkaita ja tarttui leluun ihan ok, tuolla hammastilanteella. Pitäisi treenata lelun mulle tuomista hihnassa. Tää taitaa olla vähän sukuvika, kun itekseen on paljon kivempi leikkiä ;)

Hittikseltä suunnattiin suoraan Chilin ryhmäaksaan hallille. Ne oli peruttu kovan sateen takia, mutta tehtiin itekseen vähän irtoamista. Kyllä irtosi! Ja vähän possuttelikin. Chilppa lukee kyllä niin ääreistarkasti, että on tosi haasteellinen tälläiselle vähän sinnepäin ohjaajalle.
Koomis teki pari pimeää putkikulmaa, jota ei maanantaina osattu. Vasen oli tosi helppo, mutta oikealta juoksi putken toiselle puolelle. Saatiin kuitenkin onnistumaan, kun helpotti tarpeeksi. Kuumuu ihan sairaasti, kun muut menee. Huutaa ja rimpuilee. Tähän vinkkejä? Eikö bordercollieden kuulu odottaa hiljaa ja rauhallisesti päätään käännellen omaa vuoroaan... Toiveajattelua. Ehkä mun on vaan tyydyttävä kahteen radan reunalla räyhäävään koiraan.

(Näiden kurssien lisäksi alkaa vielä syyskuun puolessa välissä keskiviikkoisin sekä Elinan pentuagi Koomalle että Chilin Jaakon agi...). Ei meitä kotona arki-iltaisin kovin paljoa näy :o)