Chilin vauvat tänään 4 v!

Chilin vauvat täyttää tänään jo 4 vuotta. Niin se aika vaan kiitää. 

Chilpan 8 pennusta:

- 2 FI AVA

- näiden lisäksi agissa yksi 3-luokkalainen ja yksi 2-luokkalainen

- 4 FI MVA

- 8 ihanaakin ihanampaa perheenjäsentä

Chilillä on jo 18 lapsenlasta (muistinkohan laskea kaikki...) ja lisääkin on odotettavissa. Ja ei, Chiliä ei vielä missään nimessä nimitetä mummoksi!

Onnea Flii, Kuje, Vipu, Veikko, Padi, Totoro, Luca ja Cami!

3 rataa, 3 hyllyä, 3 rimaa

Tälläinen saalis siis lauantain kirkkiksen kisoista.

Ekasta radasta tykkäsin kovasti. Ei mitään kovin vaikeaa, mutta juosta sai. Alku lähti ihan kivasti käyntiin. Keppien jälkeen käännyttiin kahden hypyn kautta takaisinpäin ja näistä jälkimmäisestä tippui rima. Lähestyminen tälle oli melko suora, enkä mielestäni huudellut riman päälläkään. Ehkä Chilille sitten vain tuli kiire mun perään... Hylly tuli lopulta jälleen sellaisessa paikassa mitä en ollut edes kovin vaarapaikaksi ajatellut. Edellinen hyppy syötti suoraan putkeen, joten otin pienellä vastaisella mukaan. Chili kiilasikin mun edestä viereiselle hypylle. En tosiaankaan ollut tajunnut, että noinkin voisi käydä. Loppu menikin aika plörinäksi..

Toka rata oli sekin ihan kiva. Chili tiputti sekä tokan että kolmannen riman, joten keskeytin siihen. Kävin tämän jälkeen lämppäreillä testaamassa hyppääkö puhtaasti. Hypyssä ei ollut mitään vikaa, joten yritin sitten saada rimaa putoamaan heilumalla ja käskyttämällä ihan riman päällä. Ei pudonnut. Videolta näin, että kolmas rima tippui Chilin kompastumisen takia. Tokassa rimassa ilmeisesti käskytin päällä tms. Olen aina pyrkinyt treenaamaan siten, että mun käskytys ei saisi vaikuttaa rimojen tippumiseen. Chilin ohjaus kun on muutenkin kohtuullisen haastavaa, niin en todellakaan haluaisi vielä alkaa radan aikana pohtimaan missä kohtaa saan avata suuni ja missä en. Hmph.

Kolmas rata oli näistä kolmesta ehdottomasti paras. Alussa tuli jälleen ihmisnuolesta läpi, vaikka lämppäreillä jarrutti ja kääntyi tosi nätisti. Nyt vain jarrutti, mutta se kääntyminen unohtui. Aan jälkeen Chili oli tulossa jo hypystä ohi, mutta korjasi itse (JEE, kerrankin antoi mun virheen anteeksi!!). Keinun tekee nyt hyvin, mutta ei ottanutkaan alastulolle enää yhtä laukkaa, vaan loikkasi. Tästä olisi videon perusteella tullut kyllä virhe, mutta tuomarin käsi ei noussut. Yllättäen hylly tuli jälleen kohdassa, joka ei oikeasti käynyt mielessäkään. Mun käsi nousi aavistuksen liikaa ja Chili irtosi putken sijasta aalle. Että näin.

Kolmas rata:

Videolta näyttää Chilin vauhtikin todella hitaalta... Onkohan siitä tullut vanha?
Onneksi hyvä seura korvaa puuttuvat tulokset :)

Home Alone

Tällä viikolla Chili oli sekä keskiviikkona että torstaina 7 tunnin päivät yksin kotona. Videokamera oli tietenkin paljastamassa jos jotakin melua täällä pidettäisiin. Onneksi Chili oli pärjännyt oikein hyvin ihan hiljakseltaan. Aina tietyn väliajoin nousee kyllä ovea vasten kokeilemaan joko se nyt aukeaisi, mutta minkäänlaista ääntä ei päästä tätä tehdessään. Nyt ei ollut yhtään niin väsynyt illallakaan, joten taitaa neiti pikkuhiljaa alkaa tottua yksinoloon. Myös itse olen pystynyt päivät viettämään kohtuu rauhallisin mielin. Ei ole joka toinen minuutti Chilin vointi mielessä. Ja tämä jos mikä on jo iso edistys :D

Tällä viikolla on pakkaset paukkunut, joten sekä omat ryhmätreenit että Jaakon treenit peruttiin. Ollaan siis viimeksi käyty esteillä viikko sitten tiistaina ja silloinkin vain yhden pieleen mennen episradan verran. Tästä on siis hyvä suunnata huomenna Kirkkikselle kirmailemaan. Nooh, on sitä ennenkin kisattu treenaamatta, joten tuskin tähän meidän tämän hetkiseen tulostasoon kovasti vaikuttaa ;o)

Ihanaa ystävänpäivää!

Halikaa niitä nelijalkaisia ystäviä tänään oikein ekstrapaljon. Ne, jos ketkä, rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet.

"En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua "...paitsi ystäviä.." Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä. Silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin, että kaikki rypytkin siliävät.

Sunnuntain kuvasaaste

Nyt viikonloppuna on ollut aivan huippuhienot kelit lenkkeilylle. Tänään sunnuntaina ehkä aavistuksen liikaa pakkasta, kun pienen länderin varpaat tuppaavat paleltumaan. Eilen ulkoilutin taas kameraa mukana ja ihan kivoja otoksia tarttui taas linssiin. Vielä kun jaksaisi sitä järkkäriä raahata mukana, niin saisi tuplasti parempia kuvia!

On ollut muuten työn takana keksiä viikonloppuun tekemistä, kun ei ole kisoja. Yhden löysäilypäivän vielä jaksaakin, mutta kaksi on vähän turhan paljon. Ja joo, niitä koulujuttuja olis tietty voinut tehdä, mutta kuka nyt viikonloppuna...

Chili alkaa taas olemaan melkoisessa karvaturrikuosissa. Ei näillä pakkasilla kyllä vielä raaski sitä nyppiä. Ehkä päätä voisi tosin vähän siistiä.

Erkka Westerlund

...on nimitys ongelmasta, joka käy meillä välillä kylässä. Eroahdistus, josta en tiennyt Chilin edes kärsivän ennen omaan asuntoon muuttoa.

Chili on koko elämänsä asunut omakotitalossa vähitään kahden koiran laumassa. Sillä ei ole kuitenkaan ollut mitään ongelmaa jäädä yksin ilman muita koiria kotiin. Chili on aina kisareissuilla ollut hotellihuoneissa yksin ollessaan hiljaa.

Näistä syistä koko ongelma tulikin aika puskista. Muutettiin reilu vuosi sitten omaan asuntoon, kerrostaloon. Ennen joulua päätin lähteä jouluostoksille kaupungille. Tarkoituksena oli mennä kävellen, koska keskustaan on sen verran lyhyt matka. Tätä ennen Chili ei ollut vielä joutunut olemaan kertaakaan yksin. Jätin normaalisti koiran kotiin, taisin jopa antaa dentastixin ennen lähtöä, jota Chili jäi rauhallisesti syömään. Ehdin kävellä yhden kerroksen alaspäin, kun havahduin kummalliseen meteliin. En kuitenkaan kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Vasta ensimmäisessa kerroksessa tajusin, että kamala mekkala tosiaan tulee meidän oven takaa. Chili on tunnettu taitavista ovenavauslahjoistaan, joten väliovi oli luonnollisesti avattu. Ilman väliovea jopa puhe kuuluu rappukäytävään, joten ei ihme, että koko rappu oli kaikunut kun meidän tyttö ilmaisi mielipiteensä yksinolosta. Ei ollut vaihtoehtoja kuin ottaa koira autoon, hurauttaa autolla kaupungille ja viedä auto lämpimään, mutta törkyhintaiseen parkkihalliin.

Tästä päivästä alkoi meidän monen monta kyyneltä vuodatettu taistelu, että Chili pystyisi asumaan mun kanssa.

Näin jälkeenpäin, kun ajattelee niin on Chilillä aina ollut tietynlaisia eroahdistusoireita. Se hakeutuu usein sohvalla nukkumaan polvitaipeiseen tai ainakin mahdollisimman lähelle. Jos joku muu ottaa Chilin remmistä esim. agilitykisoissa kiinni, Chili kiertää mun jalkojen ympäri niin, etten pysty liikkumaan. Jos lähden eri suuntaan Chilistä se yrittää nappasta hihasta tai lahkeesta kiinni. Aikaisemmin pidin kuitenkin eroahdistuskoiria sellaisena, jotka kärsivät myös johtajuusongelmasta, ovat yliaktiivisia tai pilalle lellittyjä. Ei siis käväissyt mielessäkään, että me jouduttaisiin painimaan tämän asian kanssa.

 

Oma Räyhä-Roope <3

Aika pian eroahdistusdiagnoosin jälkeen alettiin kokeilemaan eri vaihtoehtoja yksinoloon. Tosiasia kun oli, ettei mulla juurikaan ole sellaisia päiviä etteikö Chilin tarvitsisi olla yhtään yksin. Ensimmäisenä käännettiin välioven kahva toisinpäin, jolloin Chili ei saisi sitä auki. Se vaimensi suuren osan rappukäytävään kantautuvista äänistä.
Sitruunapannasta ei ollut apua. Chili ei reagoinut siihen mitenkään. Häkkiin laitto ei auttanut. Kokeiltiin sekä peitettynä, että avoimena. Laitettiin portti niin, ettei Chili päässyt ulko-ovelle. Tästä se meni ihan paniikkiin ja hyppi pitkin sohvien selkänojia. Kokeiltiin ottaa meidän Roosa tänne kaveriksi. Ei auttanut. Ultraäänestä ei liioin ollut mitään hyötyä. Alkoi käydä keinot vähiin ja oma ahditus sen kuin kasvoi. Kestäisinkö sen, että Chili olisi kotona vain viikonloput...
Näiden kaikkien lomassa tehtiin tietenkin eroahdistusharhjoituksia: valelähtöjä, oven ulkopuolelle menemistä yms. Olosuhteiden pakosta asuttiin kuitenkin keväällä reilu kolme kuukautta äidin helmoissa, joten eroahdistusongelmat saivat sen aikaa hautua.

Kesä selvittiin äidin ja J:n kesäloman ansiosta aika kivuttomasti. Syksyn tullen otin sen lyhyiksi koulupäiviksi mukaan autoon ja kävin tuntien välissä pissattamassa. Tiesin, ettei tämäkään olisi pysyvä ratkaisu ilmojen kylmetessä.
Loppujenlopuksi jätettiin Chili raa'asti yksin pariksi tunniksi ajatuksella "ei se nyt koko kahta tuntia jaksa haukkua". Laitettiin videokamera pyörimään, jotta nähtäisiin kuinka kauan neiti mellastaa. Tämä oli menestys, Chili haukkui 6 minuuttia, jonka jälkeen ei mitään. Tästä innostuneena tehtiin syysloman aikana päivittäin useita lyhyitä yksinoloja. Ja jottei kaikki menisi liian helpoksi, niin takapakkiakin tuli. Chili haukkui yhä pidempiä jaksoja, ja useammin. Ja taas vuodatettiin kyyneliä, nyt lähinnä sen takia, että tiesin kuinka paha olla Chilillä on.

Syksyn aikana keksittiin kokeilla sitä, että minä lähden ensin ja J vasta hetken mun jälkeen. Ja yllättäen tämä toimi. Pikkuhiljaa lisättiin yksinoloaikaa ja tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että Chili on ollut hiljaa n. 7 tuntia. Edelleen kuitenkin siis niin, että minä joudun lähtemään edeltä. Seuraava vaihe olisi se, että pystyttäisiin lähtemään samaan aikaan, mutta en ole halunnut kiirehtiä vielä siihen, ettei taas tule takapakkia. Videokameraa ollaan edelleen käytetty aina silloin tällöin. Vieläkään ei Chili pysty rentoutumaan yksin ollessaan. Koko ajan makaa tasan ulko-oven edessä ja välillä yrittää avata väliovea, kuitenkin hiljaa. Joskus tylsistyessään pitää omituista kurnutusääntä, mutta se ei onneksi kuulu mihinkään. Selkeästi huomaa, että koira on todella väsynyt, kun tullaan kotiin.

Kulunut vuosi on ollut tämän ongelman suhteen erittäin rankka. Jotenkin sitä syyllistää itseään, kun on päästänyt tilanteen tähän pisteeseen. Vaikka en oikeasti olisi voinut tehdä mitään toisin. Sitten kaikki ne hetket, jolloin olen ajatellut, että mun on pakko antaa Chilin asua äidin kanssa. Jos Chilillä on eroahdistus minusta, niin on mullakin ehkä ihan vähän siitä... Sitä pitää tietyllä tavalla itseään myös huonona koiranomistajana, kun tiedän että Chili on tästä tilanteesta kärsinyt. Mutta toivottavasti nyt oltaisiin jo voiton puolella, vaikka tekemistä riittää edelleenkin. Eikä se varmasti tule koskaan loppumaan.

Jos joku pääsi tämän mammuttiviestin loppuun asti, niin ilmoittakaa itsestänne vaikka kommentoimalla :o) Teki ihan hyvää vuodattaa kaikki tämä ulos...

Hyvinkään humputtelut

Juu-u, varsinaisia humputteluratoja kisattiin Hyvinkäällä. Jos viime kisoissa oli suhteellisen helpot radat, niin sunnuntaina ne ei sitä todellakaan ollut. Nopean ja estehakuisen koiran kanssa oli kyllä aika hukassa. Eka rata oli Harri Huittisen ja toka Annen.

Eka rata
Chili pudotti jo kolmannen riman, kun varmaan käskytin ihan päällä tms. Toinen rima tippui takaaleikkauskohdassa, jonka Chili luki väärään suuntaan (10B). Se hypättiin ihan seinään päin, joten luulen että johtui siitä. Tein tuon kohdan muutenkin vähän eri tavalla kuin muut, 10a niistolla ja sit b takaaleikaten. Hylly tuli aika lopussa, kun kepit loppui puoli metriä ennen putken suuta. No Chili päätti jättää kepit kesken ja rynnätä putkeen. Yllättävää :o)
Ratapiirros löytyy Huittisten kotisivuilta täältä.

Toka rata
Tiesin jo radalle lähtiessä, etten saisi Chiliä kepeille ilman putken kautta koukkaamista. Ja niinhän siinä kävi, että sinne putkeen se livahti. (Täytyy muistaa treenata tätä kohtaa!!) Tuo koko kohta oikeastaan vaan nauratti, niin tuhoontuomittu se oli meille. Yllättävän harva koirista sinne putkeen silti meni, en tiedä pitikö ne sitten vaan niin paljon enempi kädessä vai olivatko vaan taitavampia...
Muuten ei tossa radassa ollutkaan mitään ihmeellistä. Ohjasin vähän huolimattomasti aan alla olevaan putkeen, joten Chili meni aalle. Itseasiassa kahdesti :D
Toisen radan piirros täällä.

Ei olla taidettu koskaan saada Hyvinkään hallikisoista edes tulosta, vaikka paikkana on kyllä ihan kiva. Vähän tuntui turhalta reissulta, kun Fliikin otti kaksi hyllyä, mutta koirat ainakin nautti!

Viime yön ja aamun aikana oli tullut taas ihan kiitettävästi lunta. Aika kivoja lumiotoksia saikin kameraan tallennettua tänään päivälenkillä:

Söpö <3

 Wubba saa kyytiä! 

Triplatreenit

Tällä viikolla treenattiin poikkeuksellisesti kolmesti ja vielä peräkkäisinä päivinä. En muista, koska olisi viimeksi tälläinen tehorupeama ollutkaan.

Tiistain ryhmätreenit menivät ihan tosi hyvin. Kakkosella sai olla tarkkana, etten lähtenyt takaatyöntö-niistopersjätöstä liian aikaisin karkuun. Kutosen putkijarrutuksella sain kääntymään seiskalle tosi hyvin. 10-kepeille viennin tein vetona ja toimi Chilillä ihan hirmu hyvin. Note to self: vedot toimii tilanteessa kuin tilanteessa tosi hyvin.
17-putkelle yritin ensin lähettää ilman liikettä, mutta Chili luki sen 13 takaakierroksi. Kun otin kepeiltä enempi mukaan ja vein liikkeellä, niin ei mitään ongelmaa.
Pitkästä aikaa vedettiin rata nollana useampaankin kertaan, eikä pientä hiomista lukuunottamatta ongelmia ollut.
Tässä tiistain rata:

 

Keskiviikkona Jaakko olikin keksinyt mielenkiintoisen alun. Koiralla oli nenän edessään neljä eri putken suuta, aa sekä puomi. Ohjaus oli pakko tehdä putkien takaa, aan ja puomin välistä. Ekalla kerralla sain ehkä vähän tuurillakin Chilin oikeaan putkeen. Seuraavilla kerroilla Chili bongasi kaikkein kauimmaisen putken, mutta sekin saatiin korjattua, kun jätin kädellä ohjaamiset pois. Tänäänkin veto oli päivän sana. Se oli oikeastaan ainoa ratkaisu, jolla sain Chilin putkien suiden ohi aalle. Jaakko antoi palautetta taas mun ohjauksen huolimattomuudesta silloin kun on kiire. Tiedän sen hyvin itsekin, että ohjaus menee ihan huiskimiseksi, kun pitäisi ehtiä kiireellä johonkin. Täytyy siis kiinnittää huomiota, että teen kaikki ohjaukset huolellisesti loppuun ennen kuin lähden rynnimään. Muuten treeni meni ihan jees.

Torstaina olin jo ennen 11 aamulla hallilla. Onni on opiskelijan joustavat koulupäivät :o)
Halusin ottaa lauantain kisoissa vikalla radalla epäonnistunutta alkua. Täytyy myöntää, etten saanut sitä ekalla enkä tokallakaan yrityksellä onnistumaan, mutta pienellä hiomisella sekin meni. Halusin nimenomaan ottaa kohdan sivuirtoamisella, vaikka olisin ehkä saanut toiselta puolelta otettua sen jopa helpommin.
Tehtiin myös eteenpäin irtoamista ja käännöksiä. Ja Chilihän irtosi! Voi kun se joskus kisoissakin vaan mennä viilettäisi loppusuorat taakseen kattomatta. Tai itseasiassa kattoohan se, kun luki mun erittäin takana tehdyt takaaleikkaukset ihan oikein. Kovasta vauhdista jarrutuksetkin onnistui loistavasti!

Tällä viikolla olikin kaikki treenit tosi onnistuneita. Voi kun saisi sen siirrettyä myös sunnuntain kisoihin!

Hetkellinen agilitymasis ja hyvät uutiset!

Lauantaina kisattiin kolmen startin verran. Tykkään kyllä kovasti kisata jo aamulla, silloin jää koko päivä aikaa tehdä vielä muutakin. Tässä tapauksessa siis roikkua hallilla ja katsoa makseja ;o)

Eka rata tuntui ihan meidän radalta. Tykkäsin profiilista kovasti, vaikka ei siinä oikeastaan mitään vaikeaa ollut. Tehtiinkin ihan hyvä rata, mutta yksi tönäisy jäi puuttumaan ja Chili tuli esteestä ohi. En korjannut, koska rata jatkui siitä niin sulavasti. Myönnän, ettei mulle tullut tutustumisessa mieleenkään, että tuosta kohdasta voisi tulla ohi...

Rata1

Toka ratakin oli ihan jees. Alun jarrutuksista Chili tuli armotta läpi. Ja neloselle suunnittelemani ihmisnuoli/niisto ei toteutunutkaan, kun päädyin juuri ennen rataa siihen, ettei se voi toimia (koska kukaan muu ei ollut jarruttanut siihen kohtaan...). Olisi vaan pitänyt pysyä suunnitelmassa, sillä tuollaiset jarrutukset yleensä Chilillä toimii. Alku meni siis kalasteluksi, mutta virhe tuli vasta kepeillä. Ihan Chilin peruskeppivirhe, ei vaan taivu ykkösestä kakkoseen. Noita ei ole ihan hirveästi viime aikoina tullut ja kun lähestyminenkin oli suora, niin vähän jäi ihmetyttämään. En tätäkään korjannut vaan jatkoin rataa. Tällä radalla yksi parhammista kisakeinuista, joita Chili on koskaan tehnyt. Jee, edes jotain positiivista!

Rata 2

Kolmennella radalla oli ihan kamala alku meille. En tönäissyt sivuirtoamiseen tarpeeksi ja Chili tuli kakkoselta ohitse. Koska olin niin keskittynyt siihen alkuun en olisi millään saanut sitä tehtyä enää sujuvasti, joten päätin poistua radalta.

Vikan radan jälkeen pitkästä aikaa harmitti. Aina tarvitsee tulla vähintään jotain pientä. Voisiko toi koira edes joskus antaa jonkun pikkumokan anteeksi!! Agilitymasennus ei kuitenkaan kestänyt puolta päivää pidempään, kun jo Jennin kanssa suunniteltiin uusia kisareissuja. Päätin, että kyllä me nyt kisataan mahdollisimman paljon, kun Chili siitä niin kovasti tykkää (ja kai mäkin ainakin suurimmaksi osaksi...). Ei meillä kuitenkaan enää kovin montaa yhteistä kisavuotta ole jäljellä.

Eilen oli Chilin ja Fliin silmäpeili. Logististen ongelmien vuoksi jouduin kuitenkin menemään mukaan. Onneksi uutiset olivat kuitenkin hyviä. Fliin silmät täysin terveet eikä Chilinkään kaihi ole juurikaan edennyt. Pupillin ollessa supistuneena, ei utuinen alue yllä edes näkökenttään. Myssen mielestä tuskin tulee koskaan kovinkaan paljoa koiraa häiritsemään. Ja vasen silmä oli edelleen ihan puhdas! Putosi taas kivi sydämeltä hetkeksi. Ei voi siis vieläkään laittaa agilityepäonnistumisia Chilin näön piikkiin :o)