18.4.2011

Kun mikään ei onnistu

Viikko sitten sunnuntaina kisattiin hiekka-aavikolla. Kisat, joita ei olisi tarvinnut käydä ollenkaan. Siis yhtään mikään ei näissä starteissa kyllä toiminut. Rimojen takia en uskalla käskyttää ja jos en käskytä niin koira menee keskari pystyssä. Pakko vaan rimojen kustannuksella palata tiukempaan käskytykseen. Näiden kisojen jälkeen kyllä masensi. Radoissa ei ollut mitään sellaista mitä ei osattaisi. Tiedä sitten vaikuttiko puolentoista viikon treenaamattomuus vai mikä, mutta todella tahmaista oli. Onneksi mun agilitymasennukset ovat aika nopeasti ohi meneviä, joten ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä!

Tiistain treeneissäkin kasvoi aikamoinen herneenpalko nenästä. Ei vaan saatu 15-16 väliä onnitumaan millään. On se nyt kumma jos koira laskeutuu puolitoista metriä putken suusta niin ei se tajua mennä sinne. Lopulta sain onnistumaan niin, että tein persjätön 14-15 väliin.


Torstaina menin omiin epiksiin tavoitteena saada edes vähän tuntumaa yhteiseen tekemiseen. Mölliradalle lähtö oli virhe. Yritin keskittyä pieniin käännöksiin sillä seurauksella, ettei Chili irronnut mihinkään ja hyllytettiin varmaan 10 kertaa 15 esteen radalla. Huoh. Avoimen radalla meno alkoi tuntua jo ihan hyvältä. Chili irtosi, luki ohjauksia ja pitkästä aikaa tehtiin yhdessä rataa. Yksi pieni lipsahdus ja esteen peitto sai sen irtoamaan ylimääräiseen putkeen. Tästä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis.

Treenilistalle: putkiin irtoamiset. Ei vaan irtoa, jos mulla edes pikkurilli osoittaa väärään suuntaan. Lisää imua siis putkiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti