Viikot vierii ja syksy jo kovasti kolkuttelee ovella. Meidän syksy tulee olemaan hyvin treenipainotteinen, mutta koirat tykkää ja minä tykkään niin mikäs siinä :o)
Kooma on kasvanut jo Chilistä ohi. Hampaita tippuu ja karva vaihtuu. Positiivista kehistystä on tapahtunut monella eri osa-alueella. Kompsis palkkautuu leluun jo ihan sairaan hyvin! Ei karkaa enää juuri lainkaan treeneissä muiden luokse. Tekee pentuaksaa tosi hyvällä asenteella (ja vauhdilla!). Toisaalta taas nami-imutusten kanssa on edelleen ongelmia. Kyllähän se nameista tykkää, muttei sen maailma siihen kaadu vaikkei niitä saisikaan.
Chilppa aloitti viikonloppuna taas uuden kisakauden, vaikkei juuri olla treenattukaan. Siihen nähden meni yllättävän hyvin. Kaikki kaarrokset kyllä venyi, kun en taas osaa yhtään sitä jarruttaa, mutta muuten oltiin osittain jopa samalla kartalla. Ekalla radalla typerästi unohdin törkätä pussiin ja tuli ohi. Tuli myös törkeästi läpi alun ihmisnuolesta! Mur. Tokalla lopetti oudosti kepit kesken ja sitten en ottanut tarpeeksi tarkasti ja kaarratti myös renkaan ohi. Keinulta läpi ja suoraan ulos. Kolmas oli hyppäri ja siitä saatiin pelasteltua nolla. Olin iloinen, että sain meille todella hankalalla radalla nollan, vaikkei se ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Tällä viides. Jäätiin kärjestä pari sekunttia, enkä yhtään ihmettele miksi :D
Kooma on kisapaikoilla helppo, mutta välillä aika ärsyttävä. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria eikä aina tajua, että voidaan ihan vaan kävellä ohikin. Mutta ehkä se siitä vielä oppii. Tarpeiden tekokin onnistuu jo kohtalaisesti myös vieraissa paikoissa. Ja ei, sisäsiisti se ei ole vieläKÄÄN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti