Helpotuksen huokaus

Soitin keskiviikkona Koira- ja Kissaklinikalle, kun Chilin koepalan vastausta ei ollut neljän viikon odotuksen jälkeen vieläkään tullut. Siellähän se oli hukkunut sähköpostien joukkoon. Tuloksena hyvälaatuinen muodostuma. Sitä ei voi sanoin kuvailla, kuinka helpottunut tästä vastauksesta olin. Äidille soittaessa oli pakko taas vuodattaa muutama kyynel. Toisaalta taas tuntuu pahalta se, että olen ihan turhaan ollut huolesta soikeana, itkenyt silmät päästäni ja tarkkailun pientä karvaturria kaiken oudun käytöksen varalta. Kuinka paljon kevyemmältä olisi tämä koko kulunut neljä viikkoa tuntunut, kun olisi ollut edes vähän toivoa tästä nyt saadusta tuloksesta. Meille ei sinä iltana eläinlääkärissä ollessamme käytännössä annettu muuta mahdollisuutta kuin melanooma. Ja se miten tämä tieto meille kerrottiin oli mielestäni tilanteen vakavuuteen nähden sopimatonta.

Mut nyt uskallan taas suunnitella syksyn kisakalenteria ja voin halata Chiliä kunnolla tietäen ettei se ole sairas eikä (toivottavasti) poistumassa siitä hetkeen yhtään mihinkään. Mun oma rakas Chili <3

Chilppa pääsi taas viikonlopuksi mökkeilemään, kun me muut matkustetaan viikonlopuksi Keski-Suomeen häihin. Kooma reagoi aika vahvasti Chilin poissaoloon. Se on paljon rauhallisempi, vähän jopa masentuneen oloinen eikä se syö kunnolla. Toivottavasti ajan myötä kuitenkin reipastuisi, koska pakko sen on oppia olemaan ilman ihanaa isosiskoakin.

MM-karsinnoissa olin vain turistina, mutta jouduin ottamaan molemmat koirat mukaan. Hyvin ne mukana kulki, vaikka aika tylsät päivät niillä oli. Kooman kanssa vähän tokoiltiin rataantutustumisten aikana ja Chilpan kanssa höntsättiin sylkkäreitä ja poispäänkääntöjä. Käytiin kiipeämässä mäkihyppytornin mäelle, jossa molemmat saivat juosta vapaana. Kooma alkaa jo paimentaa Chiliä ja silmänkäyttö on aika vahvaa. Tarvii näissä olla tarkkana ja kieltää jos tulee tavaksi. Kooman eka hotellireissukin meni hyvin. Oli kuin kotonaan (myös pissasi ja kakkasi huoneeseen, onneksi ei ollut kokolattiamattoa) ja sai nukkua sängyssä. Vieraassa paikassa Koomaa on todella hankala saada tekemään tarpeitaan. Nopea iltapissatus ei siis tosiaankaan onnistunut. Kotona pissaa heti omalle pissapaikalleen. Toivottavasti tämä muuttuu ajan myötä, on nimittäin todella hankala kisareissuilla jos saa koko ajan olla houkuttelemassa tarpeilleen :D

Eilen naperolle tuli 16-viikkoa täyteen. Painoa 7,9kg. Iso tyttö jo.