12.7.2011

Koomista elämää

Unohdettiin punnita Kooma torstaina jollon virallisesti 14 vko tuli täyteen, mutta sunnuntaina eli 14,5 viikon iässä painoa oli tasan 7,0 kg. Korkeuden puolesta on varmaan siinä 35-36 sentin kintaalla, koska vielä ei ole mennyt Fliin ohi ja Flii on about 37cm.

Chili pääsi äitin kanssa mökkeilemään (=hyppimään laiturilta ja uimaan sydämensä kyllyydestä). Koomalle tekee kyllä hyvää pärjätä nyt vähän aikaa omillaan, kun loppujen lopuksi aika vähän on päässyt ihan yksin mihinkään.

Viime lauantaina pääsi tapahtumaan kaksi aika ikävää tapausta Koomiksen sosiaalistamisen kannalta. Aamulenkillä käveltiin talon ohi, jonka pihalla olevassa autossa oli avoimessa peräkontissa kaksi kultaistanoutajaa. Aluksi näytti, etteivät ole lähdössä sieltä mihinkään, mutta juuri kun päästiin ohi, ne päättikin lähteä tulemaan kauheaa vauhtia kohti. Minä tietysti kaappasin ensiksi Chilin syliin, ettei lisävahinkoja pääse syntymään. Kultsut eivät tulleet mitenkään aggressiivisesti kohti (lähinnä vain kai uteliaisuuttaan), mutta Kooma pelästyi tätä yllättävää hyökkäystä ihan hirveästi. Huusi kuin sika ja pissasi alleen. Asiaa ei ehkä auttanut se, että itse aloin huutamaan ja tömistelemään maata saadakseni nämä tunkeilijat pois... Loppulenkin Kooma kulki ihan Chilin kyljessä kiinni ja pälyili ympärilleen.
Illalla vielä grillailemassa ollessamme vähän turjan innokas ranskis Pertti pääsi jahtaamaan Koomaa ja eikös Koomis tätäkin pelästynyt... Näin nopeasti sitä saa tuhottua usean viikon sosiaalistamisen. Sekä sunnuntaina että maanantaina aina toisen koiran nähdessään on Kooma laittanut hännän jalkojen väliin ja korvat luimuun :( Onneksi ollaan kuitenkin saatu ihan hyviäkin koirakokemuksia tuon lauantaisen jälkeen, joten ehkä Kooma taas pian oppii luottamaan siihen, ettei kaikki hyökkää hänen päälleen.

Muiden pentublogeja luoskellessa iskee aina hirveän huono omatunto kuinka vähän ollaan tehty Kooman kanssa mitään. Vähän tämä meidän yksilö on tuollainen pellossa elänyt :D Viimeisellä kerralla leikkikoulussa tehtiin vähän agilityn alkeita. Putkea Koomishan on tehnyt jo aikaisemmin, joten se sujui hienosti. Tuntui, että tällä kerralla Kooma oikein syttyi tuohon tekemiseen, koska ei olisi millään halunnut odottaa, että pääsen putken toiseen päähän kutsumaan sitä. Mutkaputkeenkin halusi mennä, vaikka ihan vaan oltiin ohi kävelemässä. Osaa myös jo huutaa, kun muut koirat menee :O
Pussia kokeiltiin ihan ensimmäistä kertaa. Ekalla yrityksellä vähän raotin kangasta, ei ongelmaa. Toisella kerralla tuli jo ihan sujuvasti läpi ilman kankaan nostamista. Huusi myös Nooralle, joka piti kiiinni, koska olisi niin kovasti halunnut jo mennä. Juuh, tulen niin olemaan pulassa tämän neitosen kanssa...
Pentupuomia ei pelännyt yhtään. Puun- ja siivekkeenkiertoja ollaan tehty jonkun verran ja nyt menee jo useampi sujuvasti peräkkäin.

Nenäkosketuksen Kooma oppi vähän niinkuin vahingossa. Eilen nostin myös takajalat laatikon päälle, jotta asento tulisi tutuksi. Alustaa en ole käyttänyt tässä. Muuten naksuttelussa Kooma on ollut vähän laiskanpuoleinen. Lösähtää kovin helposti maahan makaamaan. Tosin viretilakin on voinut olla vähän huono.

Pentukurssin ekalla kerralla harjoiteltiin paikallapysymistä. Kotona Kooma pysyy jo hyvin ruokaa odottaessaan, häiriössä ei olla tehty vielä kovin montaa kertaa. Luoksetuloa ollaan treenattu joka lenkillä. Tulee ihan hanat auki, kun tietää että on namia. Sivulletuloa ollaan harjoiteltu aika tiuhasti, mutta ei oikein lähde imutukseen mukaan. Nakki ei ehkä sittenkään ole se paras nami, pitäisi kai keittää jotain sydäntä tai muuta vastaavaa.

Tuntuu, että suhde Kooman kanssa on kaiken tekemisen myötä kehittynyt ihan huimasti. Tulee jo välillä ihan itse pusuttelemaan <3 Tosin saattaa välillä myös pusujen jälkeen tikata naskaleillaan... Eikös ne kohta jo voisi tippua pois. Pystyt korvat on nyt jo arkipäivää ja sellaiset ne kai tulee olemaankin, mutta ei haittaa.

Illalla voisi laittaa kesäkuvia, joita otettiin edellisviikonloppuna Liesjärvellä. Saatiin muutama aika hauska :D

2 kommenttia:

  1. Jos lohduttaa, niin siskoHåp osaa paljon vähemmän. Vaikka olisi putki omalla pihalla, ei ole siellä käynyt... Saati pussissa. Eikä ole muistettu edes takaakiertoja. Nenäkosketuksen alustalle osaa naksulla. Vaikka en ehkä aio sitä edes käyttää kontaktinopetuksessa... Ja istua osaa, ei odottaa, ei edes ruokailutilanteessa. Mutta on minusta söpö ja tykkää tulla (vinkuen) pusutteleen:). Me voidaan isona suukotella radan reunalla, kun te muut meette agia.

    VastaaPoista
  2. Einol on kans paha tapa yhtäkkiä tikata esim. nenään, eilen viimeksi sain kauniin ja pitkän naarmun naamaan. Naskalien putoamista odotellessa!!!

    VastaaPoista