Parhaat lähtee ensin

Kooma 31.3.2011-12.12.2011

Kuukauden päivät me taisteltiin. Ja kovin taisteltiinkin. Lopulta sairaus vei voiton mun pienestä ja meidän oli pakko päästää Kooma menemään. Niin kipeä se viimeisinä päivinään oli. Elämä on niin kovin epäreilua, Koomalla olisi ollut vielä kaikki kiva kokematta. Viimeiseksi diagnoosiksi jäi synnynnäinen vesipää, mutta aika näyttää mikä todellinen syy selkäydinnesteen kiertohäiriöön oli. Tai sitten se jää ikuiseksi mysteeriksi miksi juuri maailman parhaan Kooman aika tuli näin nopeasti.

Kukaan ei enää murise Laamanator-mainokselle. Kukaan ei enää puhalla kuplia vesikippoon. Kenenkään häntä ei enää heilu ympyrää. Kukaan ei leiki pienillä kivillä, pölypalloilla tai herneillä. Kukaan ei enää tyhjennä lelukoppaa, jotta pystyisi leikkimään itse kopalla. Kukaan ei enää juokse Chilin kanssa kilpaa.

Suru on suunnaton.

Ikävä on ikuinen.

Chilillä ei enää ole parasta kaveriaan, parasta pikkusiskoaan.

Hyvää matkaa, rakas Kooma!

Koomis tekee aksaa ja vähän tokoo

Kooma on treenaillut alkusyksyn treenirupeaman jälkeen vähän hillitymmin. Ollaan käyty Elinan treeneissä kerran viikossa, omalla ajalla ei olla oikein ehditty käydä hallilla ollenkaan. Mutta voi vitsit miten taitava tuo pieni bordercollielapsi onkaan! Tekee töitä nyt tosi keskittyneesti kun se hillitön louskuttaminen jäi pois. Kooma on alkanut nyt myös hakea esteitä, joka tekee tekemisestä asteen haastavampaa. Ei toki vieläkään ammu mihinkään hallin toiseen päätyyn, mutta menee kyllä sinne minne nokka näyttää, jos ohjaukset on myöhässä. Mutta se radan reunalla huutaminen, piippaaminen ja riekkuminen on edelleen aika järkyttävää!

Vinokeppejä verkoilla ollaan tehty ihan paristi Nooran treeneissä ja muutamia kertoja Elinalla. Jo nyt Koomis hakee kepit lähes kaikista kulmista ja menee ne vauhdilla. Kukakohan ne on sille käynyt opettamassa :O

Kontakteilla tekee touchia hyvällä asenteella. Pari kertaa ollaan tehty pentuaata jo ilman remmiä ja pysähtyy ihan kivasti (muutaman kerran vauhti oli niin kova, että ehti pysähtyä vasta maahan). Olen nyt kontakteilla yrittänyt tehostaa koko ajan sitä, että katse olisi eteenpäin niin kauan kunnes tehtävä on suoritettu.

Viime tiistaina Elinan treeneissä teemana oli takaaleikkaukset. Tehtiin 18 esteen mittaista rataa pätkissä. Ekalle leikkaukselle palkattiin, eikä siinä mitään ongelmaa. Pussin jälkeen haettiin kepeille ja ensimmäisellä yrityksellä rynnin liikaa päälle ja Kooma kiersi koko kepit. Sen jälkeen hakikin ne ihan superisti. Yksi takaaleikkaus radalla aiheutti vähän ongelmia, kun ajauduin koko ajan koiran päälle, mutta sekin saatiin sujumaan. Viskileikkauksessa ei ollut mitään ongelmaa ja 4 esteen loppusuoran irtosi lelulle tosi hyvin. Koska Koomis oli kovin pätevä, hän sai yhdellä yrityksellä kokeilla mennä koko radan putkeen. Yhdessä putkeenlähetyksessä lintsasin eikä irronnut sinne, mutta muuten meni ihan virheettömästi :o)

Ohjattujen tokotreenien loputtua olen jotenkin todella laiskistunut. Keittiötokoissa ollaan tehty pientä seuruukuviota sekä kaukkareiden vaihtoja. Istu-ylös ja maahan-ylös vaihdot alkaa olla jo aika täpäköitä. Pari viikkoa sitten sain vihdoin hankittua noutokapulan, mutta sitä ei vielä olla korkattu. Nyt pitäisi kyllä ryhditäytyä tuon tokonkin suhteen, jos joskus meinaa päästä kisaamaankin. Illat vaan on jo niin pimeitä ja omat aikataulut töiden ja koulun suhteen on aika tiukilla.

Chilin kisoja

Chili on nyt aika ahkeraan kisaillut koko syksyn. Piirinmestisten ja Forssan kisojen jälkeen kisattiin Tsaulla lokakuun alussa kolme starttia. Ekalla radalla en jostain syystä pysynyt ollenkaan suunnitelmassa ja siksi muutamassa kohtaa oli vähän empimistä. Saatiin kuitenkin ryömittyä nollalla maaliin ja voitettiin. Toisella radalla varasti törkeästi lähdöstä ja vielä puomin kontaktiltakin. Possuttelija joutui siis suorinta tietä pois. Vikalla radalla kaarrateltiin oikein urakalla, yksi rima tippui ja lopussa lähti lukemaan putkea viimisen hypyn sijaan, josta vielä kielto.

Pari viikkoa tästä kisattiin omalla hallilla. Ekalla radalla en ehtinyt kunnolla taaksetyöntöön ja Chili hyppäsi selän takaa hypyn väärin päin.
Tokalla radalla alussa pelastin useammassakin kohtaa, kun Chili oli jo menossa väärälle esteelle, mutta kiltisti tuli vielä huutamalla takaisin. Yhdessä kohtaa kääntyi hypyltä vielä väärään suuntaankin, mutta sain silti oikeille esteille. Nollalla maaliin, mutta sijoitus neljäs.
Viimeinen hyppyrata oli päivän paras. Alussa en luottanut tarpeeksi koiraan, vaan aloin vääntämään puolivalssia kohtaan, jonka Chili olisi osannut tehdä ilmankin. Vedin sitten puolivalssilla esteeltä pois ja Kili ehti ottaa matkalta jo seuraavan hypyn. Kyllä harmitti, kun loppu sujui tosi hyvin ja vaikea putkeen tähtäyskin onnistui ja tuplakin meni sitten siihen...

Viikko sitten sunnuntaina kisattiin parin startin verran Helsingissä. Ekalla radalla oli tosi vaikea alku. Kiirehdin taaksetyönnöstä ihan turhaan seuraavaan valssiin, enkä näin ollen työntänyt tarpeeksi ja Chili hyppäsi hypyn väärinpäin. Kiirehtiminen oli ihan turhaa, kun kuitenkin tein kohdan takaaleikkauksella ja sain sen onnistumaan ihan hyvin. Loppu rata sujui taas ihan älyttömän hyvin. Ehdin sinne minne pitikin ja sain Chilin kääntymään tosi pienesti. Toinen rata sujui ihan ok. Yhdessä putkeenlähetyksessä jämähdin paikalleni ja olin myöhässä kääntämässä koiraa. Lopussa Chili ei lukenut poispäinkäännöstä vaan hyppäsi hypyn ihan väärään suuntaan. Sain kuitenkin kalastettua takaisin kartalle. Tältä radalta kuitenkin nolla ja sijoitus toinen.

Uskomatonta, että Chilillä on tällä hetkellä kesän arvokisoja varten kuusi nollaa. Ei meillä ole tainnut koskaan olla tässä vaiheessa kautta näin paljon nollia. Tupla puuttuu, mutta eiköhän se sieltä vielä tule.
Harmittaa vain kovasti se, etten ole onnistunut hyvillä radoilla juurikaan. Yhtä lukuunottamatta kaikki nollat ovat tavalla tai toisella pieleen menneitä ja pelasteltuja. Tiedän, että pystytään niin nätteihin ratoihin kisoissakin, mutta sitten aina niillä radoilla sattuu jotain pientä. Mutta ehkä se siitä, pitää iloita kuitenkin nollista, koska meidän kohdalla ne ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Voihan vire!

Kooma on nyt treenannut maanantaisin Nooran tavoiteryhmässä, tiistaisin Elinan tokossa ja keskiviikkoisin Elinan pentuagissa. Kaikissa näissä treeneissä on todettu, ettei ole mikään helpoin pentu. Agilityssä ongelmaksi on muodostunut liian korkea vire. Keskittyminen kärsii, eikä tekemisestä tule yhtään mitään. Kooma komentaa mua huutamalla ja käy käteen kiinni, jos ei ymmärrä. Huutaa myös muille, jotka tekee. Viime viikolla tähän ongelmaan saatiin aika hyvä ratkaisu (kiitos Elinan!), eikä meidän treenit ole vielä kertaakaan sujunut yhtä hyvin ja hallitusti. Selkeästi Koomalla oli ajatus koko ajan mukana.

Sylkkärit on osoittautunut Koomalle vaikeaksi. Sen on tosi vaikea tulla kohti suoraan ohjaajaa päin. Samaa ongelmaa ilmeisesti myös Suvi-äipällä :o) Lisäksi itsenäisenä pentuna, sen toimintasäde on kohtalaisen iso.
Nenäkosketuksessa ollaan aika hyvällä mallilla. Vielä toivoisin enemmän focusta eteenpäin, mutta etupalkasta unohtaa helposti sen mitä oltiin tekemässä.

Tokossa ongelmaksi on tullut oman vuoron odottaminen. Remmissä ollessa Kooma luulee olevansa vapaalla, eikä se ota minkäänlaista kontaktia itse. Koomis piippaa ja keksii itse kaikkea tekemistä, saattaa jopa välillä komentaa mua, kun hänellä on tylsää! Olen nyt koittanut puuttua tuohon kontaktiin siten, että aina ennen kuin tapahtuu mitään kivaa, joutuu ottamaan kontaktin muhun. Vapaana ollessaan Chili on edelleen sen maailman paras, joten tämänkin asian kanssa pitää tehdä kovasti töitä.

Muuten Kooma on kyllä ollut aivan ihana. Tekee töitä koko ajan hyvällä ilmeellä vauhdikkaasti ja oppii nopeasti. Ekassa tunnaritreenissä hoksasi heti oman hakemisen, vaikkei oltu aikaisemmin tehty sitä ollenkaan. Noutokapulaakin piti ihan mieluusti suussaan. Kooma on kyllä tyyppi, joka tekee sata kertaa mieluummin vauhtiliikkeitä, joten täytyy muistaa tehdä aina ennen vähän tylsempiä, ennen kuin pääsee tekemään ruutua, luoksetuloja yms.
Kotona Koomis on tosi helppo pentu. Jos mitään ei tapahtu, osaa olla rauhassa tai leikkiä itsekseen. Myös Chili leikittää Koomaa vielä aika paljon. Ruokahalu on edelleen aika vaihteleva. On perso herkuille, mutta oma ruoka saattaa jäädä välillä kuppiin. On myös oppinut kurottamaan ihan jokaiselle pöydälle ja tasolle. Siitä on kehkeytynyt kunnon varas.

Chilin kanssa agi toimii tällä hetkellä loistavasti. Piirinmestiksissä kaksi ihan hyvää rataa. Siltä huonommalta nolla, mutta kerrankin sain pelastettua ihan kamalan radan puhtaasti maaliin. Seuraavana päivänä kaksi rataa Forssassa. Ekalla ihan mieletön kepeille imu vaikeasta kulmasta. Harmillisesti sitten tuli tiukasta taakaaleikkausputkesta ulos. Muuten mieletön fiilis. Tokalla radalla oli koko ajan pieni kiireen tuntu, mutta nollalla maaliin ja voitto.

Myös treeneissä on tuntunut sairaan hyvältä. Jaakko vähän valaisi, että voi johtua myös siitä, että joutuu kilpailemaan Koomiksen kanssa mun huomiosta. Täytyy siis miellyttää enempi, jotta pääsee menemään. On siis jotenkin tosi kiltti radalla, eikä enää tee niitä omia possutteluvalintojaan (paitsi ihan silloin tällöin...).

Kooma on nyt puolivuotias. Kolmisen viikkoa sitten mittasin Koomiksen oikealla säkämitalla ja sain korkeutta 45cm. Nyt kotimittauksessa seinää vasten kokoa on 47-48 cm. Vielä saisi tulla muutama sentti niin olisi hyvä. Muuten on kropaltaan kovin elastinen ja kapea mulkero. Painoa tällä hetkellä 11,5 kiloa. Omasta mielestäni on ulkonäöltään tosi nätti, pystyine korvineen ;o) Helppo pentu se ei ole ja paljon on töitä tehtävänä, mutta päivääkään en antaisi pois.

Lomalla ja kisailua

Sillä aikaa, kun me vietimme ansaittua kesälomaa Kreikan lämmössä, olivat koirat äidin luona hoidossa. Kooma vietti myös yhden viikonlopun Einon ja Jennin kiusana.

Viikon aikana Kooma oli:
-syönyt pöydällä olevaa juustokimpaletta
-pissannut sadesäällä sisälle
-kalastanut akvaariokaloja
-opetellut katsomaan aksavideoita samalla kiljuen
-ollut pätevä äidin kanssa agilitytreeneissä
-agilitytreenien aikana saanut äidin käsivarret mustelmille
-nukkunut kaikki yöt ihan hipihiljaa
-paininut Einon kanssa useita tunteja putkeen

Viikon aikana Chili oli:
-maannut eteisen tuolilla ja tuijottanut ulko-ovea
-maannut äidin sängyn päällä ja tuijottanut ikkunasta ulos

Torstaina molemmat tytöt pääsi pikaisesti hallille. Kooma tykitti korvat luimussa putkiin ja jätti hypyn välistä suorittamatta. Teki kyllä tosi hyvällä sykkeellä ja ulisi taas mennessään. Chili teki irtoamisharjoituksia. Jätti kepeistä monta kertaa kaksi vikaa väliä väliin, vaikka itse menin ihan vierellä. Huoh. Muuten teki kyllä tosi kivasti.

Lauantaina kisattiin piirinmestaruuksista kahden radan verran. Ekalla radalla oltiin Chilin kanssa niin samalla radalla. Ihan huippua, kaarrokset ei valuneet ja muutenkin tuntui hyvältä. Sitten jätti kepeistä kaksi väliä pujottelematta. Arhg. Tokalla kerralla sitten teki loppuun, tosin sen jälkeisessä tilanteessa tuli jotain pyörimistä ja rimakin taisi tipahtaa. Mutta tulos kuitenkin!
Tokalla radalla oli tosi ikävä alku. Enpä taida tietoisesti ainakaan enää Ojanperän radoille mennä. Ei sitä voinut saada millään nopealla koiralla sujuvaksi. Chilpan kanssa saatiin tuurilla osumaan oikeille esteille, tosin niin että oli varmaan jo viidesti hyppäämässä väärää estettä. Olisi tästä tilanteesta voinut antaa useammankin kiellon, muttei sitten saatu yhtään. Lopussa vielä kääntyi suorasta putkesta väärään suuntaan ja jouduin hakemaan ihan putken suulta. Aikaa paloi, mutta nolla! Oltiin tällä neljäs. Olisi tietty ihan kiva saada niitä nollia edes joskus vähän kauniimmilla radoilla.

Sunnuntaina kaksi rataa Forssassa. Oli aika paljon suoraviimaisemmat radat kuin lauantaina. Oikeastaan jopa aika helpot. Ekalla radalla oli aika ikävä keppikulma, mutta ei muuten mitään kovin hankalaa. Chili irtosi ihan sairaan hyvin kepeille, vaikka olin tosi kaukana ja taittui jopa oikeaan väliin. Takaaleikkasin radan lopussa aika tiukasti suoralla putkella ja Chili tuli sieltä ulos... Hiukan harmitti, kun muuten meni niin kivasti ja irtosi hyvin.

Tokalla radalla jäi päällimmäisenä mieleen aika ruma keinu ja kauhea kiireen tuntu koko ajan. Chilppa irtosi taas ihan mielettömästi ja joutui odottelemaan mua koko ajan kontakteilla. Yksi käännös vähän valui, mutta muuten aika näppärä rata. Nolla ja voitto tältä radalta.

Viikonlopun neljästä radasta kaksi nollaa ja kaksi tulosta! Aika mieletöntä olla noin samalla kartalla Chilin kanssa. Toivottavasti sama fiilis jatkuu myös tulevilla kisaradoilla. Keskiviikkona alkaa Jaakon treenit, on niitä taas odotettukin.

Kooma on ekaluokkalainen!

Leikkikoulu ja agilitypainotteinen pentukurssi on onnistuneesti suoritettu joten tällä viikolla Koomasta tuli virallisesti ekaluokkalainen.

Maanantaina alkoi agilityn tavoiteryhmä Koirakondiksella. Halusin nyt syksyksi useamman kurssin, jotta saan hyvät eväät mitä Koomiksen kanssa lähdetään työstämään. Maanantain kerralla tsekattiin ensin kontaktit. Koomis touchailee jo tosi pätevästi ja tykkää kontaktien tekemisestä ihan hurjana (ollaan siis tehty pari kertaa pentupuomi ja muuten vaan alastuloja puomilla)! Tehtiin niin, että nostin suoraan kontaktipinnalle, koska on vielä niin honkkeli. Etupalkalla toimi melkein parhaiten. Jos palkkasin pelkästä touchista, tuli asenosta herkästi turhan vino. Täytyy katsoa miten edistyy ja muuttaa palkkausta sen mukaan.
Sitten valssattiin parilla esteellä. Kooma irtooa ihan sairaan hienosti, kun vain tönäisen ja lähden jo menemään! Superpentu. Vielä lähtee herkästi mun perään eikä välttämättä huomaa Nooran tarjoamaa lelua. Toimi melkein paremmin, kun itse heitin lelun. Leikki ihan hyvin, vaikka tassut ja lelu oli ihan veressä hampaiden irtoamisesta. Selkeästi huomaa, etten tee Chilin kanssa valsseja juurikaan, kun en millään meinaa päästä sillä kolmella askeleella ympäri :D Treeniä, treeniä. Takaakiertoihin irtoaa jo tosi kaukaa.

Tiistaina alkoi puolestaan Elinan tokokurssi. Ensiksi tsekattiin tavoitteet, TVA mielessäin ;) Kooma oli Hittiksellä ihan höpö. Alkulenkillä satoi ja Koomis ei tunnetusti ole oikein sateen ystävä (sain sen kuitenkin tekemään tarpeet ulos, jeejee!!). Yritti sitten kovasti kuivata itseään Hittiksen mattoon. Veti siellä kuperkeikkoja ja sammakkoasentoja, kun muut odotti nätisti mitä tehdään seuraavaksi. Heti kun otin namit esiin alkoi touchaaminen :D Hämmentyikö sitten keinonurmesta vai mistä, kun ei aikaisemmin ole noin aktiivisesti tuota tarjonnut.
Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä perusasennon nojaamisen korjaamiseen. Kooma on ilmeisesti aika tyypillinen bordercollie, kun nojaa ja valuu. Valuu siis istumisesta todella herkästi maahan. Tovin tämä ongelma paikallaanoloissa olikin poissa, mutta nyt siis taas valui koko ajan. Pitää nyt lähteä vahvistamaan sitä istumista ihan pienestä liikkeestä. Voisi myös alkaa siirtymään edestä koiran sivulle.
Luoksetulot oli vaihdikkaita ja tarttui leluun ihan ok, tuolla hammastilanteella. Pitäisi treenata lelun mulle tuomista hihnassa. Tää taitaa olla vähän sukuvika, kun itekseen on paljon kivempi leikkiä ;)

Hittikseltä suunnattiin suoraan Chilin ryhmäaksaan hallille. Ne oli peruttu kovan sateen takia, mutta tehtiin itekseen vähän irtoamista. Kyllä irtosi! Ja vähän possuttelikin. Chilppa lukee kyllä niin ääreistarkasti, että on tosi haasteellinen tälläiselle vähän sinnepäin ohjaajalle.
Koomis teki pari pimeää putkikulmaa, jota ei maanantaina osattu. Vasen oli tosi helppo, mutta oikealta juoksi putken toiselle puolelle. Saatiin kuitenkin onnistumaan, kun helpotti tarpeeksi. Kuumuu ihan sairaasti, kun muut menee. Huutaa ja rimpuilee. Tähän vinkkejä? Eikö bordercollieden kuulu odottaa hiljaa ja rauhallisesti päätään käännellen omaa vuoroaan... Toiveajattelua. Ehkä mun on vaan tyydyttävä kahteen radan reunalla räyhäävään koiraan.

(Näiden kurssien lisäksi alkaa vielä syyskuun puolessa välissä keskiviikkoisin sekä Elinan pentuagi Koomalle että Chilin Jaakon agi...). Ei meitä kotona arki-iltaisin kovin paljoa näy :o)

Aika juoksee

Viikot vierii ja syksy jo kovasti kolkuttelee ovella. Meidän syksy tulee olemaan hyvin treenipainotteinen, mutta koirat tykkää ja minä tykkään niin mikäs siinä :o)

Kooma on kasvanut jo Chilistä ohi. Hampaita tippuu ja karva vaihtuu. Positiivista kehistystä on tapahtunut monella eri osa-alueella. Kompsis palkkautuu leluun jo ihan sairaan hyvin! Ei karkaa enää juuri lainkaan treeneissä muiden luokse. Tekee pentuaksaa tosi hyvällä asenteella (ja vauhdilla!). Toisaalta taas nami-imutusten kanssa on edelleen ongelmia. Kyllähän se nameista tykkää, muttei sen maailma siihen kaadu vaikkei niitä saisikaan.

Chilppa aloitti viikonloppuna taas uuden kisakauden, vaikkei juuri olla treenattukaan. Siihen nähden meni yllättävän hyvin. Kaikki kaarrokset kyllä venyi, kun en taas osaa yhtään sitä jarruttaa, mutta muuten oltiin osittain jopa samalla kartalla. Ekalla radalla typerästi unohdin törkätä pussiin ja tuli ohi. Tuli myös törkeästi läpi alun ihmisnuolesta! Mur. Tokalla lopetti oudosti kepit kesken ja sitten en ottanut tarpeeksi tarkasti ja kaarratti myös renkaan ohi. Keinulta läpi ja suoraan ulos. Kolmas oli hyppäri ja siitä saatiin pelasteltua nolla. Olin iloinen, että sain meille todella hankalalla radalla nollan, vaikkei se ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Tällä viides. Jäätiin kärjestä pari sekunttia, enkä yhtään ihmettele miksi :D

Kooma on kisapaikoilla helppo, mutta välillä aika ärsyttävä. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria eikä aina tajua, että voidaan ihan vaan kävellä ohikin. Mutta ehkä se siitä vielä oppii. Tarpeiden tekokin onnistuu jo kohtalaisesti myös vieraissa paikoissa. Ja ei, sisäsiisti se ei ole vieläKÄÄN.

Helpotuksen huokaus

Soitin keskiviikkona Koira- ja Kissaklinikalle, kun Chilin koepalan vastausta ei ollut neljän viikon odotuksen jälkeen vieläkään tullut. Siellähän se oli hukkunut sähköpostien joukkoon. Tuloksena hyvälaatuinen muodostuma. Sitä ei voi sanoin kuvailla, kuinka helpottunut tästä vastauksesta olin. Äidille soittaessa oli pakko taas vuodattaa muutama kyynel. Toisaalta taas tuntuu pahalta se, että olen ihan turhaan ollut huolesta soikeana, itkenyt silmät päästäni ja tarkkailun pientä karvaturria kaiken oudun käytöksen varalta. Kuinka paljon kevyemmältä olisi tämä koko kulunut neljä viikkoa tuntunut, kun olisi ollut edes vähän toivoa tästä nyt saadusta tuloksesta. Meille ei sinä iltana eläinlääkärissä ollessamme käytännössä annettu muuta mahdollisuutta kuin melanooma. Ja se miten tämä tieto meille kerrottiin oli mielestäni tilanteen vakavuuteen nähden sopimatonta.

Mut nyt uskallan taas suunnitella syksyn kisakalenteria ja voin halata Chiliä kunnolla tietäen ettei se ole sairas eikä (toivottavasti) poistumassa siitä hetkeen yhtään mihinkään. Mun oma rakas Chili <3

Chilppa pääsi taas viikonlopuksi mökkeilemään, kun me muut matkustetaan viikonlopuksi Keski-Suomeen häihin. Kooma reagoi aika vahvasti Chilin poissaoloon. Se on paljon rauhallisempi, vähän jopa masentuneen oloinen eikä se syö kunnolla. Toivottavasti ajan myötä kuitenkin reipastuisi, koska pakko sen on oppia olemaan ilman ihanaa isosiskoakin.

MM-karsinnoissa olin vain turistina, mutta jouduin ottamaan molemmat koirat mukaan. Hyvin ne mukana kulki, vaikka aika tylsät päivät niillä oli. Kooman kanssa vähän tokoiltiin rataantutustumisten aikana ja Chilpan kanssa höntsättiin sylkkäreitä ja poispäänkääntöjä. Käytiin kiipeämässä mäkihyppytornin mäelle, jossa molemmat saivat juosta vapaana. Kooma alkaa jo paimentaa Chiliä ja silmänkäyttö on aika vahvaa. Tarvii näissä olla tarkkana ja kieltää jos tulee tavaksi. Kooman eka hotellireissukin meni hyvin. Oli kuin kotonaan (myös pissasi ja kakkasi huoneeseen, onneksi ei ollut kokolattiamattoa) ja sai nukkua sängyssä. Vieraassa paikassa Koomaa on todella hankala saada tekemään tarpeitaan. Nopea iltapissatus ei siis tosiaankaan onnistunut. Kotona pissaa heti omalle pissapaikalleen. Toivottavasti tämä muuttuu ajan myötä, on nimittäin todella hankala kisareissuilla jos saa koko ajan olla houkuttelemassa tarpeilleen :D

Eilen naperolle tuli 16-viikkoa täyteen. Painoa 7,9kg. Iso tyttö jo.

Kesäkuvia

Koomista elämää

Unohdettiin punnita Kooma torstaina jollon virallisesti 14 vko tuli täyteen, mutta sunnuntaina eli 14,5 viikon iässä painoa oli tasan 7,0 kg. Korkeuden puolesta on varmaan siinä 35-36 sentin kintaalla, koska vielä ei ole mennyt Fliin ohi ja Flii on about 37cm.

Chili pääsi äitin kanssa mökkeilemään (=hyppimään laiturilta ja uimaan sydämensä kyllyydestä). Koomalle tekee kyllä hyvää pärjätä nyt vähän aikaa omillaan, kun loppujen lopuksi aika vähän on päässyt ihan yksin mihinkään.

Viime lauantaina pääsi tapahtumaan kaksi aika ikävää tapausta Koomiksen sosiaalistamisen kannalta. Aamulenkillä käveltiin talon ohi, jonka pihalla olevassa autossa oli avoimessa peräkontissa kaksi kultaistanoutajaa. Aluksi näytti, etteivät ole lähdössä sieltä mihinkään, mutta juuri kun päästiin ohi, ne päättikin lähteä tulemaan kauheaa vauhtia kohti. Minä tietysti kaappasin ensiksi Chilin syliin, ettei lisävahinkoja pääse syntymään. Kultsut eivät tulleet mitenkään aggressiivisesti kohti (lähinnä vain kai uteliaisuuttaan), mutta Kooma pelästyi tätä yllättävää hyökkäystä ihan hirveästi. Huusi kuin sika ja pissasi alleen. Asiaa ei ehkä auttanut se, että itse aloin huutamaan ja tömistelemään maata saadakseni nämä tunkeilijat pois... Loppulenkin Kooma kulki ihan Chilin kyljessä kiinni ja pälyili ympärilleen.
Illalla vielä grillailemassa ollessamme vähän turjan innokas ranskis Pertti pääsi jahtaamaan Koomaa ja eikös Koomis tätäkin pelästynyt... Näin nopeasti sitä saa tuhottua usean viikon sosiaalistamisen. Sekä sunnuntaina että maanantaina aina toisen koiran nähdessään on Kooma laittanut hännän jalkojen väliin ja korvat luimuun :( Onneksi ollaan kuitenkin saatu ihan hyviäkin koirakokemuksia tuon lauantaisen jälkeen, joten ehkä Kooma taas pian oppii luottamaan siihen, ettei kaikki hyökkää hänen päälleen.

Muiden pentublogeja luoskellessa iskee aina hirveän huono omatunto kuinka vähän ollaan tehty Kooman kanssa mitään. Vähän tämä meidän yksilö on tuollainen pellossa elänyt :D Viimeisellä kerralla leikkikoulussa tehtiin vähän agilityn alkeita. Putkea Koomishan on tehnyt jo aikaisemmin, joten se sujui hienosti. Tuntui, että tällä kerralla Kooma oikein syttyi tuohon tekemiseen, koska ei olisi millään halunnut odottaa, että pääsen putken toiseen päähän kutsumaan sitä. Mutkaputkeenkin halusi mennä, vaikka ihan vaan oltiin ohi kävelemässä. Osaa myös jo huutaa, kun muut koirat menee :O
Pussia kokeiltiin ihan ensimmäistä kertaa. Ekalla yrityksellä vähän raotin kangasta, ei ongelmaa. Toisella kerralla tuli jo ihan sujuvasti läpi ilman kankaan nostamista. Huusi myös Nooralle, joka piti kiiinni, koska olisi niin kovasti halunnut jo mennä. Juuh, tulen niin olemaan pulassa tämän neitosen kanssa...
Pentupuomia ei pelännyt yhtään. Puun- ja siivekkeenkiertoja ollaan tehty jonkun verran ja nyt menee jo useampi sujuvasti peräkkäin.

Nenäkosketuksen Kooma oppi vähän niinkuin vahingossa. Eilen nostin myös takajalat laatikon päälle, jotta asento tulisi tutuksi. Alustaa en ole käyttänyt tässä. Muuten naksuttelussa Kooma on ollut vähän laiskanpuoleinen. Lösähtää kovin helposti maahan makaamaan. Tosin viretilakin on voinut olla vähän huono.

Pentukurssin ekalla kerralla harjoiteltiin paikallapysymistä. Kotona Kooma pysyy jo hyvin ruokaa odottaessaan, häiriössä ei olla tehty vielä kovin montaa kertaa. Luoksetuloa ollaan treenattu joka lenkillä. Tulee ihan hanat auki, kun tietää että on namia. Sivulletuloa ollaan harjoiteltu aika tiuhasti, mutta ei oikein lähde imutukseen mukaan. Nakki ei ehkä sittenkään ole se paras nami, pitäisi kai keittää jotain sydäntä tai muuta vastaavaa.

Tuntuu, että suhde Kooman kanssa on kaiken tekemisen myötä kehittynyt ihan huimasti. Tulee jo välillä ihan itse pusuttelemaan <3 Tosin saattaa välillä myös pusujen jälkeen tikata naskaleillaan... Eikös ne kohta jo voisi tippua pois. Pystyt korvat on nyt jo arkipäivää ja sellaiset ne kai tulee olemaankin, mutta ei haittaa.

Illalla voisi laittaa kesäkuvia, joita otettiin edellisviikonloppuna Liesjärvellä. Saatiin muutama aika hauska :D

Kooma 13 viikkoa

Kooma täytti 13-viikkoa viime torstaina. Painoa oli tuolloin 6,3kg. Eipä tuo ole kyllä muutamaan viime viikkoon kasvanut muuta kuin jalkoja ja sen on näköinenkin.
Perjantaina käytiin hakemassa ekat rokotukset. Ei tainnut Kooma edes huomata, että pistettiin. Chililtä poistettiin samaan aikaan tikit ja oli kyllä tosi hyvänä esimerkkinä siitä miten eläinlääkärissä käyttäydytään. Not. Huusi minkä kerkesi, kun en voinut pitää itse remmistä kiinni sillä aikaa, kun Koomaa rokotettiin. Chili on viime aikoina käynyt niin monta kertaa epämukavissa merkeissä eläinlääkärillä, ettei mikään ihmekään. Onneksi Koomaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Chilin mekastus.

Ehdin jo hetken iloita, että Kooman sisäsiisteys oli edennyt, kun juhannuksena pääsi vahingossa vain kerran sisälle ja nyt viikonloppuna mamman ja pappan mökillä ei kertaakaan. Eipä olisi kannattanut iloita, sillä kotiin päästyä Kooma tajusi taas pissaamisen ilon. Tuntuu, että se välillä pissaa ihan vaan siksi ettei ole muuta tekemistä. Kyllä tämä kerrostaloasuminen on sitten ihanaa!

Ja keksi Koomis käydä kakalla parvekkeellakin. Fiksu tyttö!

Punkkimagneetti

Juhannus vietettiin mökkeillen Kustavissa. Aluksi ei edes pitänyt lähteä Chilin leikkauksen takia minnekään, mutta koska Chilppa oli kohtuullisen reipas eikä haava tai tötterö tuntunut sitä ihan hirveästi haittavaan, päätin kuitenkin lähteä pariksi yöksi kaupungin hälinästä.

Meitä oli paikalla 12 ihmistä (joista yksi alle 1v.) ja 5 koiraa, joten hyvää sosiaalistumista oli Koomiksellekin. Kooma kyllä tykkää kaikista niin hirmuisesti, että sen kanssa on kohtalaisen helppo (ainakin toistaiseksi) mennä ihan mihin vain. Pikku-Siljaa Kooma pääsi kerran nuolaisemaan naamaan niin, että vauva vähän pelästyi, mutta muuten Koomispoomis osasi olla kohtalaisen varovainen.

Poseeraus on tylsää, kun pitää olla paikallaan....

Mökillä jälleen korostui tuon koiran itsenäisyys. Meillä sitä tonttia kyllä riittää, mutta silti kävin kahdesti hakemassa Kooman pois naapurin puolelta. Onneksi myös mökkinaapureilla on jonkun verran lääniä, ettei se ihan toisten terasseille hengaillut, vaikka olisi se kai sinnekin mennyt jos olisi ehtinyt niin pitkälle...
Yhteen otteeseen en edes huomannut Kooman olevan kadoksissa, kun näin sen juoksevan kaukaa mökkitietä takaisin omalle tontille. Muutenkin Koomis saattoi puuhastella jotain ihan omiaan laiturilla tai rannassa, vaikka kaikki muut olisivatkin yläpihalla.
Metsälenkillä tehtiin kerran niin, että mentiin Chilin kanssa kallion taakse piiloon ja odoteltiin, että koskas se Kooma tulee etsimään meitä. Ja me muuten odoteltiin kauan. Mutta eihän toinen nyt voi jättää aarteitaan yksin vaan niitä tarvitsee syödä ja niiden kanssa pitää leikkiä! Toisen kerran Kooma löysi ihanan suon, johon voi mennä makaamaan eikä sieltä tarvitse tulla koskaan pois. Paitsi jos isi tulee hakemaan kantamalla.

Perus Koomaa. Huoh.

Chili ei oikein ymmärtänyt miksei hän saanut juosta ja mekastaa rantavedessä tai saatikka hyppiä laiturilta mereen. Kyllä pieni länderi koki koko juhannuksen suurta vääryyttä. Kauluri jätettiin jo perjantain jälkeen pois, kun ei tuntunut haava enää kutittavan.
Piti myös testata Kooman uintitaitoa jos vaikka olisi sattunut vahingossa putoamaan laiturilta. Hyvin osasi uida! Ja tosi hyvällä tekniikalla. Tosin tämän pulahduksen jälkeen ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut, kun eihän pieni bordercollielapsi osaa vielä ravistaa! No oppi Kooma hiukan etupäätään jopa ravistamaan ja takaapään koitti nuolla kuivaksi (luulee olevansa kissa). Luulee olevansa myös jänis, koska pään piiloon laittainen tarkoittaa sitä, että koko koira on piilossa.

Söpikset <3

Poseeraus kesti liian pitkään ja Chili sanoo haisevan vastalauseen (Kooma on juuri ajatellut maistavansa kukkaa...)

Sunnuntaina käytiin Kustavin Savipajalla hieman tutkimassa isosarvisia vuohia ja pupuja. Tehtiin ehkä se virhe, että Chili pääsi mukaan. Chilillä kun tuppaa olemaan aika aggressiivinen paimennustyyli vuohia kohtaan (ei siis pelkää niitä, mutta hyökkii kovaäänisesti kohti ja heiluttaa häntää). Kooma siis saattoi luulla, että nämä ovat jotain avaruudesta hyökääneitä alieneita. Toisella kerralla uskalsi kyllä tulla jo ihan itsekin katsomaan.
Puput taas luulivat ehkä Koomaa nykyisin pystyine korvineen alieniksi, koska luikkivat heti mökkinsä yläkertaan, kun me saavuttiin paikalle. Saatiin savipajalta muutama kiva kuva ja muutama vielä kivempi Kustavin keskustasta, kun odoteltiin kauppojen aukeamista. Tai siis sen yhden Salen, joka Kustavin keskustassa on :o) Niitä kuvia tämän postauksen kuvituksena.

Chili paimentaa vuohia

Kooma tutkii alieneita ensin sylistä, mutta myöhemmin jo ihan omin jaloin

Kooma on isin kanssa katsomassa pupuja

Suureen syliin mahtuu kaikki halukkaat

Perhepotretti (koirat edustaa...)

Juhannuksen aikana löysin Koomasta viisi kiinni olevaa punkkia ja yhden vielä kiinnittymättömän. Siis yhteensä koirassa oli kuusi punkkia yhden viikonlopun aikana! Yök. Ehkä mun tarvitsee sittenkin poiketa päätöksestäni olla laittamatta vielä noin nuorelle mitään myrkkyjä. Bayvantic varmaan sopii myös colliesukuisille?? Kooma tosin ei ollut se ainoa punkkimagneetti, sillä myös Chilistä löytyi juhannuksen jälkeen kolme punkkia. Taisi olla yli kuukausi sitten laitetut myrkyt jo haihtuneet...

Kili <3

Chilppa pääsee tikeistään eroon perjantaina

The Päivä

...oli tiistaina. Chililtä poistettiin siis uudismuodostuma oikean silmän yläluomesta. Kaikki saatiin pois ja leikkaus oli mennyt hyvin. Chili on nyt jo ihan pirteä eikä tunnu olevan kipeä (tosin syö vielä kipulääkettä). Haavaa taitaa vielä vähän kutittaa kun välillä yrittää tassulla hieroa sitä. Siksipä meillä on pidetty pönttöä päässä. Kili ei oikein tajua missä kaluri menee ja törmäilee siis jatkuvasti ovenpieliin ja seiniin. Tuskinpa tuota pitää enää montaa päivää pitää, kun on niin ressukan näköinen se päässä.

Kooma puolestaan tykkää ylikaiken tunkea päätä Chilin kauluriin. Hyvin sujuu leikitkin pöntön kera. Koomiksella piti olla eilen keskiviikkona ekat rokotukset, mutta kuten vähän arvelinkin niin alkavan silmätulehduksen takia ei rokotettu vaan siirrettiin se ensi viikkoon. Nyt siis silmätippoja saa sekä Chili että Kooma, jippii!

Kooman leikkikoulu oli tiistaina. Siellä harjoiteltiin vähän aktivointia ja temppuja. Kieriminen ei ollut alkuun ihan Kooman juttu (eihän täpäkät tytöt nyt selälleen mene vapaaehtoisesti!), mutta alkoi hetken treenailun jälkeen sujua. Pennut pääsivät myös tutustuman suureen Önneen. Kylläpä sisko ja sen veli voivat olla erilaisia. Eino heittäytyi heti selälleen, kun taas Kooma ei tosiaankaan ajatellut alistuvansa :D

Lyhyesti sm-kisoista. Iltakisat meni Chilin kanssa ihan päin sitä itseään. Jotenkin ajattelin alitajuntaisesti, että nämä voi olla Chilin viimeiset kisat ja sitten paruin sitä, kuinka en osannut olla sen arvoinen ohjaaja. Noh, toivottavasti nämä eivät olleet sen viimeiset kisat. Lauantaina joukkueiden nollakoirana tehtiin ihan ok rata, kunnes lopussa onnistuin senkin ryssimään. Hyvä minä!
Kooma oli koko viikonlopun oikein reipas kaikessa hälinässä ja uusissa paikoissa. Häntä pystyssä mennä viipotti koko ajan. Pentuihin suhtauduttiin kisoissa aika niuhosti järjestäjien taholta, mutta ihan hyvin pystyi silti sosiaalistamaan (osittain vähän salaa...). Lauantai-illalla syötiin Jennin kanssa meidän mökin terassilla sillä aikaa kun koirat oli sisällä. Takaisin tullessa vastassa odotti Kooma, joka seisoi takassa! Se on kyllä sellainen Vili Vilperi, että välillä kyllä menee hermo.

Koomiksen korvat ovat tällä hetkellä ihan hirveät. Oikea korva on noussut pystyyn, mutta se kuitenkin osoittaa vasemmalle. Toinen korva on rytyssä ja osoittaa vasemmalle. Että voi toinen olla korvinensa pölön näköinen. Molemmat korvat osoittaa samaan suuntaan ja se suunta ei tosiaan ole ylös tai alas :D Kuvituksena huonolaatuisia kuviä Kooman kamalista korvista :o)

Koska Chilppa taukoilee nyt hetken kaikesta aktivoinnista, on siis ollut aikaa puuhastella enempi Kooman kanssa. Eilen harjoiteltiin erittäin onnnistuneesti luoksetuloja sekä puun kiertoja. Sehän jo lähti ihan itse kiertämään ensimmäisen treenikerran jälkeen! Fiksu pentu.

Virallisia 12-viikkois kuvia ei ole, mutta paino on 12 viikon iässä 6,0 kg.

P.S. Tätä kirjoittaessa Kooma on syönyt akvaariohaavin. Huoh.

Tuhmaa täynnä

Elämä jatkuu Chilin silmästä huolimatta. Mieli on jo parempi ja Chili nauttii edelleen elämästään. En sitten saanutkaan päivitettyä niitä Kooman kymmenviikkoiskuvia. Ja nythän mittarissa onkin jo 11 viikkoa. Lisään ne tähän postaukseen.

Viime viikonloppu vietettiin äitin luona Raisiossa. Sai näin paljon enempi hyvistä ilmoista irti kun voi olla pihalla. Ja Koomakin otti pihalla olostaan kaiken irti, naapureiden puolella tosin. Haettiin viikonlopun aikana valehtelematta 10 kertaa se takaisin omalle pihalle. Ei siinä muuten mitään, mutta Koomis toimittaa asiansa aina naapureiden pihoille. Näin ollen pentupentunen häkkeili sen ajan, kun sitä ei jaksanut koko aikaa vartioida.

Siitä on muutenkin kuoriutunut oikea kauhukakara. Kotona on jo vesipullo ottettu käyttöön kieltojen tehostamista varten. Isommat huonekalut se on onneksi jättänyt rauhaan, mutta koirien pedit raahautuu pitkin kämppää. Kenkiä saattaa löytyä mitä kummallisimmasta paikoista. Sohvaan ja nojatuoliin on mukava upottaa hampaat. Chilin makuuhuoneessa sijaitsevaa koria on kiva jyrsiä. Chilin puolella päivisin oleva vesikippo on useaan otteeseen sisältöineen päivineen lentänyt pisin kattoa. Omassa pedissä on hyvä käydä pissalla. Lelulaatikon voi laittaa päähänsä ja juosta pitkin asuntoa. Kännykän laturi on superkiva (joo tiedän typerää ladata kännykkää lattialla...). Chiliä voi purra hännästä. Ihmisiä voi purra joka paikkaan. Ulkona voi pissareissulla päättömästi lähteä juoksemaan eteenpäin. Mädäntynyt sammakko on mukava varastoida poskeen. Ihanan kamala Kooma <3

Pahin on jo tavaksi tulleet yöbileet. Nukkuminen on Kooman mielestä yliarvostettua, joten hän on päättänyt tällä viikolla herätä joka aamu 4-5 välissä. Ensin käydään pissalla ja sitten voi tulla kiusaamaan Chiliä tai hyppimään sängyn reunalle tai syödä sänkyä. Yleensä siihen menee puolesta tunnista tuntiin ennen kuin se saadaan rauhoittumaan ja sitten voi itsekin jatkaa unia. Eikä asiaa helpota yhtään, että oma kello soittaa kuudelta. Päikkäreitäkään ei voi oikein nukkua, kun kakaraa tarvii koko ajan pitää silmällä. Univelka ja minä ollaan siis jo kihloissa :) Välillä sitä toivoo, että tuo kasvaisi äkkiä isoksi ja viisaaksi.

Tiistaina Kooma aloitti leikkikoulun. Pennut odotti nätisti, kun Noora selitti meille mitä tehdään. Mutta ehei, ei meidän pentu. Kooma ryntäili remmissään ja yritti päästä jokaisen luokse leikkimään. Jos se ei tehnyt sitä niin tonki nurmikolta matoja, sammakoita, mutaa tai leikattua ruohoa. Tai söi mun kenkiä. Mutta kaikissa harjoituksissa Koomispoomis oli ihan pätevä pentunen. Jee! Itse pitää olla tarkkana palkkauksen sijainnissa. Palkkaan kuulemma liian kaukana itsestäni.
Olin ottanut leikkikouluun mukaan juustopaloja, kun nakit oli jostain syystä päässyt loppumaan. Mikä virhe! Kooma vaan tuijotti mua sen näköisenä, että syö itte juustos! Onneksi saatiin Siniltä kinkkua, joka maistui vähän paremmin.

Etsi kuvasta Kooma. Äiti tykkää hyvää, kun kukkapenkeissä remutaan :)

Ruoka ei meillä muutenkaan ole mikään supersuosittu juttu. Kyllä, mulla on nykyään kaksi nirsoa koiraa. Olen jättänyt Kooman aamuruuan sille alas päiväksi jos se ei ole sitä aamulla syönyt. Jos sitä on vielä iltapäivälläkin jäljellä niin olen katsonut turhaksi tarjota erikseen päiväruokaa.

Tunnustan, että olen tehnyt Kooman kanssa aika vähän mitään tottelevaisuusjuttuja. Pitäisi ryhdistäytyä. Mutta se mitä ollaan tehty niin osataan kyllä jo tosi hyvin. Istua osaa käskystä ja maahanmenokin alkaa olla kohta kunnossa ilman käsiapua. Putkea ollaan tehty hallilla nyt pariin kertaan. Eilen lähti ekaa kertaa lähettämällä ja jopa niin, että putki oli pienellä mutkalla! Ja sinne mennään muuten vauhdilla. Kuolleelle lelulle menoa ollaan harjoiteltu aika paljon, mutta en ole sitä vielä yhdistänyt esim. siivekkeiden kiertoon tms.

Sitten Chiliin.
Chili oli viime viikolla kerran hieronnassa ja lauantaina Piiralla (kiitos Tiinalle ajasta!) ja se oli paljon parempi. Ihanaa! Siispä Kili pääsi jo tiistaina tekemään treeneissä rataa matalilla rimoilla. Ja voi sitä tekemisen meininkiä kun tyttö tajusi, että hän ihan oikeasti pääsee radalle.
Torstaina käytiin höntsäilemässä vielä vähän ja meni ihan superhyvin. Pujottelu joka kerta loppuun asti, vaikka itse erkanin tosi kaus.
Perjantaina kisataan SM-kisojen iltakisat ja viikolla sain puhelun, josko me tultaisiin nollakoiraksi joukkueradalle. Mennäänhän me toki, vaikka meidän nollakoiravarmuus ei ehkä ole kovin hyvä :o)

Alla Koomiksen 10-viikkois kuvat. 11-viikko kuviin ei saatu tuota tötsää, kun ollaan taas äitin luona kyläilemässä ja sitten pitääkin jo lähteä ajelemaan kohti Nastolaa. Ovat Einon kanssa aika saman korkuisia. Eino on vaan niin tasaisemman näköinen, kun taas Kooma on sellainen luiru mato, jolla pitkät jalat. 11-viikkoisena painoa on 5,5 kg.

Kooma 10 vko, paino 4,7 kg