Helpotuksen huokaus

Soitin keskiviikkona Koira- ja Kissaklinikalle, kun Chilin koepalan vastausta ei ollut neljän viikon odotuksen jälkeen vieläkään tullut. Siellähän se oli hukkunut sähköpostien joukkoon. Tuloksena hyvälaatuinen muodostuma. Sitä ei voi sanoin kuvailla, kuinka helpottunut tästä vastauksesta olin. Äidille soittaessa oli pakko taas vuodattaa muutama kyynel. Toisaalta taas tuntuu pahalta se, että olen ihan turhaan ollut huolesta soikeana, itkenyt silmät päästäni ja tarkkailun pientä karvaturria kaiken oudun käytöksen varalta. Kuinka paljon kevyemmältä olisi tämä koko kulunut neljä viikkoa tuntunut, kun olisi ollut edes vähän toivoa tästä nyt saadusta tuloksesta. Meille ei sinä iltana eläinlääkärissä ollessamme käytännössä annettu muuta mahdollisuutta kuin melanooma. Ja se miten tämä tieto meille kerrottiin oli mielestäni tilanteen vakavuuteen nähden sopimatonta.

Mut nyt uskallan taas suunnitella syksyn kisakalenteria ja voin halata Chiliä kunnolla tietäen ettei se ole sairas eikä (toivottavasti) poistumassa siitä hetkeen yhtään mihinkään. Mun oma rakas Chili <3

Chilppa pääsi taas viikonlopuksi mökkeilemään, kun me muut matkustetaan viikonlopuksi Keski-Suomeen häihin. Kooma reagoi aika vahvasti Chilin poissaoloon. Se on paljon rauhallisempi, vähän jopa masentuneen oloinen eikä se syö kunnolla. Toivottavasti ajan myötä kuitenkin reipastuisi, koska pakko sen on oppia olemaan ilman ihanaa isosiskoakin.

MM-karsinnoissa olin vain turistina, mutta jouduin ottamaan molemmat koirat mukaan. Hyvin ne mukana kulki, vaikka aika tylsät päivät niillä oli. Kooman kanssa vähän tokoiltiin rataantutustumisten aikana ja Chilpan kanssa höntsättiin sylkkäreitä ja poispäänkääntöjä. Käytiin kiipeämässä mäkihyppytornin mäelle, jossa molemmat saivat juosta vapaana. Kooma alkaa jo paimentaa Chiliä ja silmänkäyttö on aika vahvaa. Tarvii näissä olla tarkkana ja kieltää jos tulee tavaksi. Kooman eka hotellireissukin meni hyvin. Oli kuin kotonaan (myös pissasi ja kakkasi huoneeseen, onneksi ei ollut kokolattiamattoa) ja sai nukkua sängyssä. Vieraassa paikassa Koomaa on todella hankala saada tekemään tarpeitaan. Nopea iltapissatus ei siis tosiaankaan onnistunut. Kotona pissaa heti omalle pissapaikalleen. Toivottavasti tämä muuttuu ajan myötä, on nimittäin todella hankala kisareissuilla jos saa koko ajan olla houkuttelemassa tarpeilleen :D

Eilen naperolle tuli 16-viikkoa täyteen. Painoa 7,9kg. Iso tyttö jo.

Kesäkuvia

Koomista elämää

Unohdettiin punnita Kooma torstaina jollon virallisesti 14 vko tuli täyteen, mutta sunnuntaina eli 14,5 viikon iässä painoa oli tasan 7,0 kg. Korkeuden puolesta on varmaan siinä 35-36 sentin kintaalla, koska vielä ei ole mennyt Fliin ohi ja Flii on about 37cm.

Chili pääsi äitin kanssa mökkeilemään (=hyppimään laiturilta ja uimaan sydämensä kyllyydestä). Koomalle tekee kyllä hyvää pärjätä nyt vähän aikaa omillaan, kun loppujen lopuksi aika vähän on päässyt ihan yksin mihinkään.

Viime lauantaina pääsi tapahtumaan kaksi aika ikävää tapausta Koomiksen sosiaalistamisen kannalta. Aamulenkillä käveltiin talon ohi, jonka pihalla olevassa autossa oli avoimessa peräkontissa kaksi kultaistanoutajaa. Aluksi näytti, etteivät ole lähdössä sieltä mihinkään, mutta juuri kun päästiin ohi, ne päättikin lähteä tulemaan kauheaa vauhtia kohti. Minä tietysti kaappasin ensiksi Chilin syliin, ettei lisävahinkoja pääse syntymään. Kultsut eivät tulleet mitenkään aggressiivisesti kohti (lähinnä vain kai uteliaisuuttaan), mutta Kooma pelästyi tätä yllättävää hyökkäystä ihan hirveästi. Huusi kuin sika ja pissasi alleen. Asiaa ei ehkä auttanut se, että itse aloin huutamaan ja tömistelemään maata saadakseni nämä tunkeilijat pois... Loppulenkin Kooma kulki ihan Chilin kyljessä kiinni ja pälyili ympärilleen.
Illalla vielä grillailemassa ollessamme vähän turjan innokas ranskis Pertti pääsi jahtaamaan Koomaa ja eikös Koomis tätäkin pelästynyt... Näin nopeasti sitä saa tuhottua usean viikon sosiaalistamisen. Sekä sunnuntaina että maanantaina aina toisen koiran nähdessään on Kooma laittanut hännän jalkojen väliin ja korvat luimuun :( Onneksi ollaan kuitenkin saatu ihan hyviäkin koirakokemuksia tuon lauantaisen jälkeen, joten ehkä Kooma taas pian oppii luottamaan siihen, ettei kaikki hyökkää hänen päälleen.

Muiden pentublogeja luoskellessa iskee aina hirveän huono omatunto kuinka vähän ollaan tehty Kooman kanssa mitään. Vähän tämä meidän yksilö on tuollainen pellossa elänyt :D Viimeisellä kerralla leikkikoulussa tehtiin vähän agilityn alkeita. Putkea Koomishan on tehnyt jo aikaisemmin, joten se sujui hienosti. Tuntui, että tällä kerralla Kooma oikein syttyi tuohon tekemiseen, koska ei olisi millään halunnut odottaa, että pääsen putken toiseen päähän kutsumaan sitä. Mutkaputkeenkin halusi mennä, vaikka ihan vaan oltiin ohi kävelemässä. Osaa myös jo huutaa, kun muut koirat menee :O
Pussia kokeiltiin ihan ensimmäistä kertaa. Ekalla yrityksellä vähän raotin kangasta, ei ongelmaa. Toisella kerralla tuli jo ihan sujuvasti läpi ilman kankaan nostamista. Huusi myös Nooralle, joka piti kiiinni, koska olisi niin kovasti halunnut jo mennä. Juuh, tulen niin olemaan pulassa tämän neitosen kanssa...
Pentupuomia ei pelännyt yhtään. Puun- ja siivekkeenkiertoja ollaan tehty jonkun verran ja nyt menee jo useampi sujuvasti peräkkäin.

Nenäkosketuksen Kooma oppi vähän niinkuin vahingossa. Eilen nostin myös takajalat laatikon päälle, jotta asento tulisi tutuksi. Alustaa en ole käyttänyt tässä. Muuten naksuttelussa Kooma on ollut vähän laiskanpuoleinen. Lösähtää kovin helposti maahan makaamaan. Tosin viretilakin on voinut olla vähän huono.

Pentukurssin ekalla kerralla harjoiteltiin paikallapysymistä. Kotona Kooma pysyy jo hyvin ruokaa odottaessaan, häiriössä ei olla tehty vielä kovin montaa kertaa. Luoksetuloa ollaan treenattu joka lenkillä. Tulee ihan hanat auki, kun tietää että on namia. Sivulletuloa ollaan harjoiteltu aika tiuhasti, mutta ei oikein lähde imutukseen mukaan. Nakki ei ehkä sittenkään ole se paras nami, pitäisi kai keittää jotain sydäntä tai muuta vastaavaa.

Tuntuu, että suhde Kooman kanssa on kaiken tekemisen myötä kehittynyt ihan huimasti. Tulee jo välillä ihan itse pusuttelemaan <3 Tosin saattaa välillä myös pusujen jälkeen tikata naskaleillaan... Eikös ne kohta jo voisi tippua pois. Pystyt korvat on nyt jo arkipäivää ja sellaiset ne kai tulee olemaankin, mutta ei haittaa.

Illalla voisi laittaa kesäkuvia, joita otettiin edellisviikonloppuna Liesjärvellä. Saatiin muutama aika hauska :D

Kooma 13 viikkoa

Kooma täytti 13-viikkoa viime torstaina. Painoa oli tuolloin 6,3kg. Eipä tuo ole kyllä muutamaan viime viikkoon kasvanut muuta kuin jalkoja ja sen on näköinenkin.
Perjantaina käytiin hakemassa ekat rokotukset. Ei tainnut Kooma edes huomata, että pistettiin. Chililtä poistettiin samaan aikaan tikit ja oli kyllä tosi hyvänä esimerkkinä siitä miten eläinlääkärissä käyttäydytään. Not. Huusi minkä kerkesi, kun en voinut pitää itse remmistä kiinni sillä aikaa, kun Koomaa rokotettiin. Chili on viime aikoina käynyt niin monta kertaa epämukavissa merkeissä eläinlääkärillä, ettei mikään ihmekään. Onneksi Koomaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Chilin mekastus.

Ehdin jo hetken iloita, että Kooman sisäsiisteys oli edennyt, kun juhannuksena pääsi vahingossa vain kerran sisälle ja nyt viikonloppuna mamman ja pappan mökillä ei kertaakaan. Eipä olisi kannattanut iloita, sillä kotiin päästyä Kooma tajusi taas pissaamisen ilon. Tuntuu, että se välillä pissaa ihan vaan siksi ettei ole muuta tekemistä. Kyllä tämä kerrostaloasuminen on sitten ihanaa!

Ja keksi Koomis käydä kakalla parvekkeellakin. Fiksu tyttö!