Punkkimagneetti

Juhannus vietettiin mökkeillen Kustavissa. Aluksi ei edes pitänyt lähteä Chilin leikkauksen takia minnekään, mutta koska Chilppa oli kohtuullisen reipas eikä haava tai tötterö tuntunut sitä ihan hirveästi haittavaan, päätin kuitenkin lähteä pariksi yöksi kaupungin hälinästä.

Meitä oli paikalla 12 ihmistä (joista yksi alle 1v.) ja 5 koiraa, joten hyvää sosiaalistumista oli Koomiksellekin. Kooma kyllä tykkää kaikista niin hirmuisesti, että sen kanssa on kohtalaisen helppo (ainakin toistaiseksi) mennä ihan mihin vain. Pikku-Siljaa Kooma pääsi kerran nuolaisemaan naamaan niin, että vauva vähän pelästyi, mutta muuten Koomispoomis osasi olla kohtalaisen varovainen.

Poseeraus on tylsää, kun pitää olla paikallaan....

Mökillä jälleen korostui tuon koiran itsenäisyys. Meillä sitä tonttia kyllä riittää, mutta silti kävin kahdesti hakemassa Kooman pois naapurin puolelta. Onneksi myös mökkinaapureilla on jonkun verran lääniä, ettei se ihan toisten terasseille hengaillut, vaikka olisi se kai sinnekin mennyt jos olisi ehtinyt niin pitkälle...
Yhteen otteeseen en edes huomannut Kooman olevan kadoksissa, kun näin sen juoksevan kaukaa mökkitietä takaisin omalle tontille. Muutenkin Koomis saattoi puuhastella jotain ihan omiaan laiturilla tai rannassa, vaikka kaikki muut olisivatkin yläpihalla.
Metsälenkillä tehtiin kerran niin, että mentiin Chilin kanssa kallion taakse piiloon ja odoteltiin, että koskas se Kooma tulee etsimään meitä. Ja me muuten odoteltiin kauan. Mutta eihän toinen nyt voi jättää aarteitaan yksin vaan niitä tarvitsee syödä ja niiden kanssa pitää leikkiä! Toisen kerran Kooma löysi ihanan suon, johon voi mennä makaamaan eikä sieltä tarvitse tulla koskaan pois. Paitsi jos isi tulee hakemaan kantamalla.

Perus Koomaa. Huoh.

Chili ei oikein ymmärtänyt miksei hän saanut juosta ja mekastaa rantavedessä tai saatikka hyppiä laiturilta mereen. Kyllä pieni länderi koki koko juhannuksen suurta vääryyttä. Kauluri jätettiin jo perjantain jälkeen pois, kun ei tuntunut haava enää kutittavan.
Piti myös testata Kooman uintitaitoa jos vaikka olisi sattunut vahingossa putoamaan laiturilta. Hyvin osasi uida! Ja tosi hyvällä tekniikalla. Tosin tämän pulahduksen jälkeen ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut, kun eihän pieni bordercollielapsi osaa vielä ravistaa! No oppi Kooma hiukan etupäätään jopa ravistamaan ja takaapään koitti nuolla kuivaksi (luulee olevansa kissa). Luulee olevansa myös jänis, koska pään piiloon laittainen tarkoittaa sitä, että koko koira on piilossa.

Söpikset <3

Poseeraus kesti liian pitkään ja Chili sanoo haisevan vastalauseen (Kooma on juuri ajatellut maistavansa kukkaa...)

Sunnuntaina käytiin Kustavin Savipajalla hieman tutkimassa isosarvisia vuohia ja pupuja. Tehtiin ehkä se virhe, että Chili pääsi mukaan. Chilillä kun tuppaa olemaan aika aggressiivinen paimennustyyli vuohia kohtaan (ei siis pelkää niitä, mutta hyökkii kovaäänisesti kohti ja heiluttaa häntää). Kooma siis saattoi luulla, että nämä ovat jotain avaruudesta hyökääneitä alieneita. Toisella kerralla uskalsi kyllä tulla jo ihan itsekin katsomaan.
Puput taas luulivat ehkä Koomaa nykyisin pystyine korvineen alieniksi, koska luikkivat heti mökkinsä yläkertaan, kun me saavuttiin paikalle. Saatiin savipajalta muutama kiva kuva ja muutama vielä kivempi Kustavin keskustasta, kun odoteltiin kauppojen aukeamista. Tai siis sen yhden Salen, joka Kustavin keskustassa on :o) Niitä kuvia tämän postauksen kuvituksena.

Chili paimentaa vuohia

Kooma tutkii alieneita ensin sylistä, mutta myöhemmin jo ihan omin jaloin

Kooma on isin kanssa katsomassa pupuja

Suureen syliin mahtuu kaikki halukkaat

Perhepotretti (koirat edustaa...)

Juhannuksen aikana löysin Koomasta viisi kiinni olevaa punkkia ja yhden vielä kiinnittymättömän. Siis yhteensä koirassa oli kuusi punkkia yhden viikonlopun aikana! Yök. Ehkä mun tarvitsee sittenkin poiketa päätöksestäni olla laittamatta vielä noin nuorelle mitään myrkkyjä. Bayvantic varmaan sopii myös colliesukuisille?? Kooma tosin ei ollut se ainoa punkkimagneetti, sillä myös Chilistä löytyi juhannuksen jälkeen kolme punkkia. Taisi olla yli kuukausi sitten laitetut myrkyt jo haihtuneet...

Kili <3

Chilppa pääsee tikeistään eroon perjantaina

The Päivä

...oli tiistaina. Chililtä poistettiin siis uudismuodostuma oikean silmän yläluomesta. Kaikki saatiin pois ja leikkaus oli mennyt hyvin. Chili on nyt jo ihan pirteä eikä tunnu olevan kipeä (tosin syö vielä kipulääkettä). Haavaa taitaa vielä vähän kutittaa kun välillä yrittää tassulla hieroa sitä. Siksipä meillä on pidetty pönttöä päässä. Kili ei oikein tajua missä kaluri menee ja törmäilee siis jatkuvasti ovenpieliin ja seiniin. Tuskinpa tuota pitää enää montaa päivää pitää, kun on niin ressukan näköinen se päässä.

Kooma puolestaan tykkää ylikaiken tunkea päätä Chilin kauluriin. Hyvin sujuu leikitkin pöntön kera. Koomiksella piti olla eilen keskiviikkona ekat rokotukset, mutta kuten vähän arvelinkin niin alkavan silmätulehduksen takia ei rokotettu vaan siirrettiin se ensi viikkoon. Nyt siis silmätippoja saa sekä Chili että Kooma, jippii!

Kooman leikkikoulu oli tiistaina. Siellä harjoiteltiin vähän aktivointia ja temppuja. Kieriminen ei ollut alkuun ihan Kooman juttu (eihän täpäkät tytöt nyt selälleen mene vapaaehtoisesti!), mutta alkoi hetken treenailun jälkeen sujua. Pennut pääsivät myös tutustuman suureen Önneen. Kylläpä sisko ja sen veli voivat olla erilaisia. Eino heittäytyi heti selälleen, kun taas Kooma ei tosiaankaan ajatellut alistuvansa :D

Lyhyesti sm-kisoista. Iltakisat meni Chilin kanssa ihan päin sitä itseään. Jotenkin ajattelin alitajuntaisesti, että nämä voi olla Chilin viimeiset kisat ja sitten paruin sitä, kuinka en osannut olla sen arvoinen ohjaaja. Noh, toivottavasti nämä eivät olleet sen viimeiset kisat. Lauantaina joukkueiden nollakoirana tehtiin ihan ok rata, kunnes lopussa onnistuin senkin ryssimään. Hyvä minä!
Kooma oli koko viikonlopun oikein reipas kaikessa hälinässä ja uusissa paikoissa. Häntä pystyssä mennä viipotti koko ajan. Pentuihin suhtauduttiin kisoissa aika niuhosti järjestäjien taholta, mutta ihan hyvin pystyi silti sosiaalistamaan (osittain vähän salaa...). Lauantai-illalla syötiin Jennin kanssa meidän mökin terassilla sillä aikaa kun koirat oli sisällä. Takaisin tullessa vastassa odotti Kooma, joka seisoi takassa! Se on kyllä sellainen Vili Vilperi, että välillä kyllä menee hermo.

Koomiksen korvat ovat tällä hetkellä ihan hirveät. Oikea korva on noussut pystyyn, mutta se kuitenkin osoittaa vasemmalle. Toinen korva on rytyssä ja osoittaa vasemmalle. Että voi toinen olla korvinensa pölön näköinen. Molemmat korvat osoittaa samaan suuntaan ja se suunta ei tosiaan ole ylös tai alas :D Kuvituksena huonolaatuisia kuviä Kooman kamalista korvista :o)

Koska Chilppa taukoilee nyt hetken kaikesta aktivoinnista, on siis ollut aikaa puuhastella enempi Kooman kanssa. Eilen harjoiteltiin erittäin onnnistuneesti luoksetuloja sekä puun kiertoja. Sehän jo lähti ihan itse kiertämään ensimmäisen treenikerran jälkeen! Fiksu pentu.

Virallisia 12-viikkois kuvia ei ole, mutta paino on 12 viikon iässä 6,0 kg.

P.S. Tätä kirjoittaessa Kooma on syönyt akvaariohaavin. Huoh.

Tuhmaa täynnä

Elämä jatkuu Chilin silmästä huolimatta. Mieli on jo parempi ja Chili nauttii edelleen elämästään. En sitten saanutkaan päivitettyä niitä Kooman kymmenviikkoiskuvia. Ja nythän mittarissa onkin jo 11 viikkoa. Lisään ne tähän postaukseen.

Viime viikonloppu vietettiin äitin luona Raisiossa. Sai näin paljon enempi hyvistä ilmoista irti kun voi olla pihalla. Ja Koomakin otti pihalla olostaan kaiken irti, naapureiden puolella tosin. Haettiin viikonlopun aikana valehtelematta 10 kertaa se takaisin omalle pihalle. Ei siinä muuten mitään, mutta Koomis toimittaa asiansa aina naapureiden pihoille. Näin ollen pentupentunen häkkeili sen ajan, kun sitä ei jaksanut koko aikaa vartioida.

Siitä on muutenkin kuoriutunut oikea kauhukakara. Kotona on jo vesipullo ottettu käyttöön kieltojen tehostamista varten. Isommat huonekalut se on onneksi jättänyt rauhaan, mutta koirien pedit raahautuu pitkin kämppää. Kenkiä saattaa löytyä mitä kummallisimmasta paikoista. Sohvaan ja nojatuoliin on mukava upottaa hampaat. Chilin makuuhuoneessa sijaitsevaa koria on kiva jyrsiä. Chilin puolella päivisin oleva vesikippo on useaan otteeseen sisältöineen päivineen lentänyt pisin kattoa. Omassa pedissä on hyvä käydä pissalla. Lelulaatikon voi laittaa päähänsä ja juosta pitkin asuntoa. Kännykän laturi on superkiva (joo tiedän typerää ladata kännykkää lattialla...). Chiliä voi purra hännästä. Ihmisiä voi purra joka paikkaan. Ulkona voi pissareissulla päättömästi lähteä juoksemaan eteenpäin. Mädäntynyt sammakko on mukava varastoida poskeen. Ihanan kamala Kooma <3

Pahin on jo tavaksi tulleet yöbileet. Nukkuminen on Kooman mielestä yliarvostettua, joten hän on päättänyt tällä viikolla herätä joka aamu 4-5 välissä. Ensin käydään pissalla ja sitten voi tulla kiusaamaan Chiliä tai hyppimään sängyn reunalle tai syödä sänkyä. Yleensä siihen menee puolesta tunnista tuntiin ennen kuin se saadaan rauhoittumaan ja sitten voi itsekin jatkaa unia. Eikä asiaa helpota yhtään, että oma kello soittaa kuudelta. Päikkäreitäkään ei voi oikein nukkua, kun kakaraa tarvii koko ajan pitää silmällä. Univelka ja minä ollaan siis jo kihloissa :) Välillä sitä toivoo, että tuo kasvaisi äkkiä isoksi ja viisaaksi.

Tiistaina Kooma aloitti leikkikoulun. Pennut odotti nätisti, kun Noora selitti meille mitä tehdään. Mutta ehei, ei meidän pentu. Kooma ryntäili remmissään ja yritti päästä jokaisen luokse leikkimään. Jos se ei tehnyt sitä niin tonki nurmikolta matoja, sammakoita, mutaa tai leikattua ruohoa. Tai söi mun kenkiä. Mutta kaikissa harjoituksissa Koomispoomis oli ihan pätevä pentunen. Jee! Itse pitää olla tarkkana palkkauksen sijainnissa. Palkkaan kuulemma liian kaukana itsestäni.
Olin ottanut leikkikouluun mukaan juustopaloja, kun nakit oli jostain syystä päässyt loppumaan. Mikä virhe! Kooma vaan tuijotti mua sen näköisenä, että syö itte juustos! Onneksi saatiin Siniltä kinkkua, joka maistui vähän paremmin.

Etsi kuvasta Kooma. Äiti tykkää hyvää, kun kukkapenkeissä remutaan :)

Ruoka ei meillä muutenkaan ole mikään supersuosittu juttu. Kyllä, mulla on nykyään kaksi nirsoa koiraa. Olen jättänyt Kooman aamuruuan sille alas päiväksi jos se ei ole sitä aamulla syönyt. Jos sitä on vielä iltapäivälläkin jäljellä niin olen katsonut turhaksi tarjota erikseen päiväruokaa.

Tunnustan, että olen tehnyt Kooman kanssa aika vähän mitään tottelevaisuusjuttuja. Pitäisi ryhdistäytyä. Mutta se mitä ollaan tehty niin osataan kyllä jo tosi hyvin. Istua osaa käskystä ja maahanmenokin alkaa olla kohta kunnossa ilman käsiapua. Putkea ollaan tehty hallilla nyt pariin kertaan. Eilen lähti ekaa kertaa lähettämällä ja jopa niin, että putki oli pienellä mutkalla! Ja sinne mennään muuten vauhdilla. Kuolleelle lelulle menoa ollaan harjoiteltu aika paljon, mutta en ole sitä vielä yhdistänyt esim. siivekkeiden kiertoon tms.

Sitten Chiliin.
Chili oli viime viikolla kerran hieronnassa ja lauantaina Piiralla (kiitos Tiinalle ajasta!) ja se oli paljon parempi. Ihanaa! Siispä Kili pääsi jo tiistaina tekemään treeneissä rataa matalilla rimoilla. Ja voi sitä tekemisen meininkiä kun tyttö tajusi, että hän ihan oikeasti pääsee radalle.
Torstaina käytiin höntsäilemässä vielä vähän ja meni ihan superhyvin. Pujottelu joka kerta loppuun asti, vaikka itse erkanin tosi kaus.
Perjantaina kisataan SM-kisojen iltakisat ja viikolla sain puhelun, josko me tultaisiin nollakoiraksi joukkueradalle. Mennäänhän me toki, vaikka meidän nollakoiravarmuus ei ehkä ole kovin hyvä :o)

Alla Koomiksen 10-viikkois kuvat. 11-viikko kuviin ei saatu tuota tötsää, kun ollaan taas äitin luona kyläilemässä ja sitten pitääkin jo lähteä ajelemaan kohti Nastolaa. Ovat Einon kanssa aika saman korkuisia. Eino on vaan niin tasaisemman näköinen, kun taas Kooma on sellainen luiru mato, jolla pitkät jalat. 11-viikkoisena painoa on 5,5 kg.

Kooma 10 vko, paino 4,7 kg

En ilosta itke...

Chili kävi keskiviikkona eläinlääkärille ja sieltä saatiin aika surullisia uutisia...
Mentiin näyttämään jo syksystä asti vuotaneita silmiä, kun ovat alkaneet rähmimään nyt viime aikoina enemmän. Tähän vaivaan saatiin tippoja ja epäiltiin mahdollisia ripsiä tai kyynelkanavien tukkeumaa.
Oikeasta yläluomesta ja aavistuksen sen alta löydettiin uudismuodostuma, jota epäillään melanoomaksi. Leikkaus puolentoista viikon päästä ja näyte patologille. Sen jälkeen ollaan viisaampia...

Ja kyllä olen itkenyt. Paljon.



Kooman 10-viikkoiskuvat voisi päivitellä viikonlopun aikana. Kasvu on selkeästi hidastunut, koska painoa oli nyt tullut lisää viikossa enää 300g eli kokonaispaino tällä hetkellä 4,7 kg.

Sairastupa

Paljon on taas tapahtunut. Voisi sitä kai päivitellä blogia vähän useammin niin ei aina tarvitisi ympätä kaikkea samaan postaukseen.
Lyhyesti loppukuun kisoista: ATT:llä kolme starttia. Eka ja toka kivoja vääntöratoja, mutta parilla lipsahduksella varustettuna, niistä HYL. Kolmas oli sairaan helppo juoksurata, mutta nekin voisi tietty ohjata, eikä antaa koiran valua joka käännöksessä. Tästä kuitenkin nollavoitto.
Salossa viikonlopun aikana 6 starttia. Helppoja ratoja kaikki. Muutamia huolimattomia putkeen lähetyksiä lauantaina ja sunnuntaina rimoja. No niille rimoille löytyi sitten syykin...

Viikko sitten maanantaina Chilillä oli pitkästä aikaa Piira. Ja hyvä, että oli. Mä en itse ollut huomannut noiden sunnuntain rimojen lisäksi yhtään mitään. Chili venyttelee hyvin ja ravaa paljon. Koira vaan ei aikaisemmin ole koskaan ollut noin huonossa kunnossa. Selän lihakset oli krampissa, oikean puolen SI-nivelessä oli pieni lukko, joka oli vetänyt koko oikean puolen jumiin. Lukko saatiin auki ja selkäänkin lisää liikkuvuutta. Hoitona akupunktio, BoT, b-vitamiini, ravilenkit. Ruokavalioon lisättiin myös glycoflex ja nutrolin. Aku-ajat sain vasta heinäkuulle, mutta jo viime viikolla käytiin fysioterapiassa ja tämän viikon torstaina uusiksi. Fyssari totesi myös olevan tiukempi oikealta, muttei mitenkään kovin pahasti. Luonnollisesti jätettiin helatorstain Tampereen kisat väliin. Elättelen toiveita, että ensi viikolla päästäisiin jo treenaamaan ja SM-kisojen iltakisoissa starttaamaan. Torstain fysio kertoo sitten sen, että päästäänkö. Tuplaa ei sitten SM-kisoja varten saatu, mutta ei haittaa. Kunhan vaan pääsen vielä joskus tuon raivottaren kanssa radalle.

Sairastupaan liittyi myös Kooma, joka viime tiistaina kentällä toikkaroidessaan joutui epäonnen uhriksi. Tuuli kaatoi pituuden palikan suoraan pikkuisen oikean etutassun päälle. Kyllä sitä sitten huudettiin ja onnuttiin, mutta mistään kohtaa ei aristanut. Huono onni senkuin jatkui, kun samaa tassua ipana on loukannut ja pariin otteeseen uudestaankin. Ensin väisti vierestä juoksevaa Fliitä ja sitten hepuloidessaan ei päässytkään 10 senttisen kulkusillan päälle vaan kaatui siihen. Tassua on siis aika vaihtelevasti onnuttu ja toisinaan taas ei. Eipä tuon liikkeistä muutenkaan aina ota oikein selvää, kun niin epämääräisesti koikkelehtii, että mikä on ontumista ja mikä vain normaalia pennun liikkumista. Keskiviikkona Chilillä on silmälääkäri, joten jos vielä silloin ontuu niin kiikutan myös Kooman näytille.

Helatorstain kisojen peruuntuessa lähdettiin mökkeilemään. Koomakin pääsi ensimmäistä kertaa Kustaviin. Rohkeahan tuo on kuin mikä. Siellä se mennä viipotti tutkimaan joka paikkaa, eikä sitä ihan hirveästi kiinnostanut missä suunnassa ihmisiä liikkui. Mökillä oli myös jo vanha tuttu Sintti jonka kanssa oli kyllä aika hurjat painit jatkuvasti käynnissä. Postauksen kuvat kehityskuvia lukuunottamatta Kustavista.

Lauantaina koirat oli äidillä hoidossa, kun me kyläiltiin yo-juhlissa. Olivat Raumallakin olleet mökkeilemässä ja reipas tyttö oli myös siellä. Ei vaan millään malttaisi käydä nukkumaan, kun tekemistä olisi niin kovin paljon. No sunnuntai kuluikin sitten pääasiassa nukkuessa.

Autossa Kooma nukahtaa oikeastaan heti, kun sen sinne boksiin laittaa. Ihan loistavaa, että on oppinut rauhoittumaan sinne. Salon kisoissa viettivät boksissa aikaa veli-Einon kanssa ja hyvin sisarukset vielä samaan soppeen sopivat.

 

Jalkaa Kooma on saanut aika paljon ja painoakin kertyy tasaiseen tahtiin. Korvat elävät ihan omaa elämäänsä, mutta niin kai niiden kuuluukin vielä näin nuorena :o)

Kooma 9 vko, Paino: 4,4 kg