Kooma on ekaluokkalainen!

Leikkikoulu ja agilitypainotteinen pentukurssi on onnistuneesti suoritettu joten tällä viikolla Koomasta tuli virallisesti ekaluokkalainen.

Maanantaina alkoi agilityn tavoiteryhmä Koirakondiksella. Halusin nyt syksyksi useamman kurssin, jotta saan hyvät eväät mitä Koomiksen kanssa lähdetään työstämään. Maanantain kerralla tsekattiin ensin kontaktit. Koomis touchailee jo tosi pätevästi ja tykkää kontaktien tekemisestä ihan hurjana (ollaan siis tehty pari kertaa pentupuomi ja muuten vaan alastuloja puomilla)! Tehtiin niin, että nostin suoraan kontaktipinnalle, koska on vielä niin honkkeli. Etupalkalla toimi melkein parhaiten. Jos palkkasin pelkästä touchista, tuli asenosta herkästi turhan vino. Täytyy katsoa miten edistyy ja muuttaa palkkausta sen mukaan.
Sitten valssattiin parilla esteellä. Kooma irtooa ihan sairaan hienosti, kun vain tönäisen ja lähden jo menemään! Superpentu. Vielä lähtee herkästi mun perään eikä välttämättä huomaa Nooran tarjoamaa lelua. Toimi melkein paremmin, kun itse heitin lelun. Leikki ihan hyvin, vaikka tassut ja lelu oli ihan veressä hampaiden irtoamisesta. Selkeästi huomaa, etten tee Chilin kanssa valsseja juurikaan, kun en millään meinaa päästä sillä kolmella askeleella ympäri :D Treeniä, treeniä. Takaakiertoihin irtoaa jo tosi kaukaa.

Tiistaina alkoi puolestaan Elinan tokokurssi. Ensiksi tsekattiin tavoitteet, TVA mielessäin ;) Kooma oli Hittiksellä ihan höpö. Alkulenkillä satoi ja Koomis ei tunnetusti ole oikein sateen ystävä (sain sen kuitenkin tekemään tarpeet ulos, jeejee!!). Yritti sitten kovasti kuivata itseään Hittiksen mattoon. Veti siellä kuperkeikkoja ja sammakkoasentoja, kun muut odotti nätisti mitä tehdään seuraavaksi. Heti kun otin namit esiin alkoi touchaaminen :D Hämmentyikö sitten keinonurmesta vai mistä, kun ei aikaisemmin ole noin aktiivisesti tuota tarjonnut.
Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä perusasennon nojaamisen korjaamiseen. Kooma on ilmeisesti aika tyypillinen bordercollie, kun nojaa ja valuu. Valuu siis istumisesta todella herkästi maahan. Tovin tämä ongelma paikallaanoloissa olikin poissa, mutta nyt siis taas valui koko ajan. Pitää nyt lähteä vahvistamaan sitä istumista ihan pienestä liikkeestä. Voisi myös alkaa siirtymään edestä koiran sivulle.
Luoksetulot oli vaihdikkaita ja tarttui leluun ihan ok, tuolla hammastilanteella. Pitäisi treenata lelun mulle tuomista hihnassa. Tää taitaa olla vähän sukuvika, kun itekseen on paljon kivempi leikkiä ;)

Hittikseltä suunnattiin suoraan Chilin ryhmäaksaan hallille. Ne oli peruttu kovan sateen takia, mutta tehtiin itekseen vähän irtoamista. Kyllä irtosi! Ja vähän possuttelikin. Chilppa lukee kyllä niin ääreistarkasti, että on tosi haasteellinen tälläiselle vähän sinnepäin ohjaajalle.
Koomis teki pari pimeää putkikulmaa, jota ei maanantaina osattu. Vasen oli tosi helppo, mutta oikealta juoksi putken toiselle puolelle. Saatiin kuitenkin onnistumaan, kun helpotti tarpeeksi. Kuumuu ihan sairaasti, kun muut menee. Huutaa ja rimpuilee. Tähän vinkkejä? Eikö bordercollieden kuulu odottaa hiljaa ja rauhallisesti päätään käännellen omaa vuoroaan... Toiveajattelua. Ehkä mun on vaan tyydyttävä kahteen radan reunalla räyhäävään koiraan.

(Näiden kurssien lisäksi alkaa vielä syyskuun puolessa välissä keskiviikkoisin sekä Elinan pentuagi Koomalle että Chilin Jaakon agi...). Ei meitä kotona arki-iltaisin kovin paljoa näy :o)

Aika juoksee

Viikot vierii ja syksy jo kovasti kolkuttelee ovella. Meidän syksy tulee olemaan hyvin treenipainotteinen, mutta koirat tykkää ja minä tykkään niin mikäs siinä :o)

Kooma on kasvanut jo Chilistä ohi. Hampaita tippuu ja karva vaihtuu. Positiivista kehistystä on tapahtunut monella eri osa-alueella. Kompsis palkkautuu leluun jo ihan sairaan hyvin! Ei karkaa enää juuri lainkaan treeneissä muiden luokse. Tekee pentuaksaa tosi hyvällä asenteella (ja vauhdilla!). Toisaalta taas nami-imutusten kanssa on edelleen ongelmia. Kyllähän se nameista tykkää, muttei sen maailma siihen kaadu vaikkei niitä saisikaan.

Chilppa aloitti viikonloppuna taas uuden kisakauden, vaikkei juuri olla treenattukaan. Siihen nähden meni yllättävän hyvin. Kaikki kaarrokset kyllä venyi, kun en taas osaa yhtään sitä jarruttaa, mutta muuten oltiin osittain jopa samalla kartalla. Ekalla radalla typerästi unohdin törkätä pussiin ja tuli ohi. Tuli myös törkeästi läpi alun ihmisnuolesta! Mur. Tokalla lopetti oudosti kepit kesken ja sitten en ottanut tarpeeksi tarkasti ja kaarratti myös renkaan ohi. Keinulta läpi ja suoraan ulos. Kolmas oli hyppäri ja siitä saatiin pelasteltua nolla. Olin iloinen, että sain meille todella hankalalla radalla nollan, vaikkei se ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Tällä viides. Jäätiin kärjestä pari sekunttia, enkä yhtään ihmettele miksi :D

Kooma on kisapaikoilla helppo, mutta välillä aika ärsyttävä. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria eikä aina tajua, että voidaan ihan vaan kävellä ohikin. Mutta ehkä se siitä vielä oppii. Tarpeiden tekokin onnistuu jo kohtalaisesti myös vieraissa paikoissa. Ja ei, sisäsiisti se ei ole vieläKÄÄN.