Aika juoksee

Viikot vierii ja syksy jo kovasti kolkuttelee ovella. Meidän syksy tulee olemaan hyvin treenipainotteinen, mutta koirat tykkää ja minä tykkään niin mikäs siinä :o)

Kooma on kasvanut jo Chilistä ohi. Hampaita tippuu ja karva vaihtuu. Positiivista kehistystä on tapahtunut monella eri osa-alueella. Kompsis palkkautuu leluun jo ihan sairaan hyvin! Ei karkaa enää juuri lainkaan treeneissä muiden luokse. Tekee pentuaksaa tosi hyvällä asenteella (ja vauhdilla!). Toisaalta taas nami-imutusten kanssa on edelleen ongelmia. Kyllähän se nameista tykkää, muttei sen maailma siihen kaadu vaikkei niitä saisikaan.

Chilppa aloitti viikonloppuna taas uuden kisakauden, vaikkei juuri olla treenattukaan. Siihen nähden meni yllättävän hyvin. Kaikki kaarrokset kyllä venyi, kun en taas osaa yhtään sitä jarruttaa, mutta muuten oltiin osittain jopa samalla kartalla. Ekalla radalla typerästi unohdin törkätä pussiin ja tuli ohi. Tuli myös törkeästi läpi alun ihmisnuolesta! Mur. Tokalla lopetti oudosti kepit kesken ja sitten en ottanut tarpeeksi tarkasti ja kaarratti myös renkaan ohi. Keinulta läpi ja suoraan ulos. Kolmas oli hyppäri ja siitä saatiin pelasteltua nolla. Olin iloinen, että sain meille todella hankalalla radalla nollan, vaikkei se ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Tällä viides. Jäätiin kärjestä pari sekunttia, enkä yhtään ihmettele miksi :D

Kooma on kisapaikoilla helppo, mutta välillä aika ärsyttävä. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria eikä aina tajua, että voidaan ihan vaan kävellä ohikin. Mutta ehkä se siitä vielä oppii. Tarpeiden tekokin onnistuu jo kohtalaisesti myös vieraissa paikoissa. Ja ei, sisäsiisti se ei ole vieläKÄÄN.

Helpotuksen huokaus

Soitin keskiviikkona Koira- ja Kissaklinikalle, kun Chilin koepalan vastausta ei ollut neljän viikon odotuksen jälkeen vieläkään tullut. Siellähän se oli hukkunut sähköpostien joukkoon. Tuloksena hyvälaatuinen muodostuma. Sitä ei voi sanoin kuvailla, kuinka helpottunut tästä vastauksesta olin. Äidille soittaessa oli pakko taas vuodattaa muutama kyynel. Toisaalta taas tuntuu pahalta se, että olen ihan turhaan ollut huolesta soikeana, itkenyt silmät päästäni ja tarkkailun pientä karvaturria kaiken oudun käytöksen varalta. Kuinka paljon kevyemmältä olisi tämä koko kulunut neljä viikkoa tuntunut, kun olisi ollut edes vähän toivoa tästä nyt saadusta tuloksesta. Meille ei sinä iltana eläinlääkärissä ollessamme käytännössä annettu muuta mahdollisuutta kuin melanooma. Ja se miten tämä tieto meille kerrottiin oli mielestäni tilanteen vakavuuteen nähden sopimatonta.

Mut nyt uskallan taas suunnitella syksyn kisakalenteria ja voin halata Chiliä kunnolla tietäen ettei se ole sairas eikä (toivottavasti) poistumassa siitä hetkeen yhtään mihinkään. Mun oma rakas Chili <3

Chilppa pääsi taas viikonlopuksi mökkeilemään, kun me muut matkustetaan viikonlopuksi Keski-Suomeen häihin. Kooma reagoi aika vahvasti Chilin poissaoloon. Se on paljon rauhallisempi, vähän jopa masentuneen oloinen eikä se syö kunnolla. Toivottavasti ajan myötä kuitenkin reipastuisi, koska pakko sen on oppia olemaan ilman ihanaa isosiskoakin.

MM-karsinnoissa olin vain turistina, mutta jouduin ottamaan molemmat koirat mukaan. Hyvin ne mukana kulki, vaikka aika tylsät päivät niillä oli. Kooman kanssa vähän tokoiltiin rataantutustumisten aikana ja Chilpan kanssa höntsättiin sylkkäreitä ja poispäänkääntöjä. Käytiin kiipeämässä mäkihyppytornin mäelle, jossa molemmat saivat juosta vapaana. Kooma alkaa jo paimentaa Chiliä ja silmänkäyttö on aika vahvaa. Tarvii näissä olla tarkkana ja kieltää jos tulee tavaksi. Kooman eka hotellireissukin meni hyvin. Oli kuin kotonaan (myös pissasi ja kakkasi huoneeseen, onneksi ei ollut kokolattiamattoa) ja sai nukkua sängyssä. Vieraassa paikassa Koomaa on todella hankala saada tekemään tarpeitaan. Nopea iltapissatus ei siis tosiaankaan onnistunut. Kotona pissaa heti omalle pissapaikalleen. Toivottavasti tämä muuttuu ajan myötä, on nimittäin todella hankala kisareissuilla jos saa koko ajan olla houkuttelemassa tarpeilleen :D

Eilen naperolle tuli 16-viikkoa täyteen. Painoa 7,9kg. Iso tyttö jo.

Kesäkuvia

Koomista elämää

Unohdettiin punnita Kooma torstaina jollon virallisesti 14 vko tuli täyteen, mutta sunnuntaina eli 14,5 viikon iässä painoa oli tasan 7,0 kg. Korkeuden puolesta on varmaan siinä 35-36 sentin kintaalla, koska vielä ei ole mennyt Fliin ohi ja Flii on about 37cm.

Chili pääsi äitin kanssa mökkeilemään (=hyppimään laiturilta ja uimaan sydämensä kyllyydestä). Koomalle tekee kyllä hyvää pärjätä nyt vähän aikaa omillaan, kun loppujen lopuksi aika vähän on päässyt ihan yksin mihinkään.

Viime lauantaina pääsi tapahtumaan kaksi aika ikävää tapausta Koomiksen sosiaalistamisen kannalta. Aamulenkillä käveltiin talon ohi, jonka pihalla olevassa autossa oli avoimessa peräkontissa kaksi kultaistanoutajaa. Aluksi näytti, etteivät ole lähdössä sieltä mihinkään, mutta juuri kun päästiin ohi, ne päättikin lähteä tulemaan kauheaa vauhtia kohti. Minä tietysti kaappasin ensiksi Chilin syliin, ettei lisävahinkoja pääse syntymään. Kultsut eivät tulleet mitenkään aggressiivisesti kohti (lähinnä vain kai uteliaisuuttaan), mutta Kooma pelästyi tätä yllättävää hyökkäystä ihan hirveästi. Huusi kuin sika ja pissasi alleen. Asiaa ei ehkä auttanut se, että itse aloin huutamaan ja tömistelemään maata saadakseni nämä tunkeilijat pois... Loppulenkin Kooma kulki ihan Chilin kyljessä kiinni ja pälyili ympärilleen.
Illalla vielä grillailemassa ollessamme vähän turjan innokas ranskis Pertti pääsi jahtaamaan Koomaa ja eikös Koomis tätäkin pelästynyt... Näin nopeasti sitä saa tuhottua usean viikon sosiaalistamisen. Sekä sunnuntaina että maanantaina aina toisen koiran nähdessään on Kooma laittanut hännän jalkojen väliin ja korvat luimuun :( Onneksi ollaan kuitenkin saatu ihan hyviäkin koirakokemuksia tuon lauantaisen jälkeen, joten ehkä Kooma taas pian oppii luottamaan siihen, ettei kaikki hyökkää hänen päälleen.

Muiden pentublogeja luoskellessa iskee aina hirveän huono omatunto kuinka vähän ollaan tehty Kooman kanssa mitään. Vähän tämä meidän yksilö on tuollainen pellossa elänyt :D Viimeisellä kerralla leikkikoulussa tehtiin vähän agilityn alkeita. Putkea Koomishan on tehnyt jo aikaisemmin, joten se sujui hienosti. Tuntui, että tällä kerralla Kooma oikein syttyi tuohon tekemiseen, koska ei olisi millään halunnut odottaa, että pääsen putken toiseen päähän kutsumaan sitä. Mutkaputkeenkin halusi mennä, vaikka ihan vaan oltiin ohi kävelemässä. Osaa myös jo huutaa, kun muut koirat menee :O
Pussia kokeiltiin ihan ensimmäistä kertaa. Ekalla yrityksellä vähän raotin kangasta, ei ongelmaa. Toisella kerralla tuli jo ihan sujuvasti läpi ilman kankaan nostamista. Huusi myös Nooralle, joka piti kiiinni, koska olisi niin kovasti halunnut jo mennä. Juuh, tulen niin olemaan pulassa tämän neitosen kanssa...
Pentupuomia ei pelännyt yhtään. Puun- ja siivekkeenkiertoja ollaan tehty jonkun verran ja nyt menee jo useampi sujuvasti peräkkäin.

Nenäkosketuksen Kooma oppi vähän niinkuin vahingossa. Eilen nostin myös takajalat laatikon päälle, jotta asento tulisi tutuksi. Alustaa en ole käyttänyt tässä. Muuten naksuttelussa Kooma on ollut vähän laiskanpuoleinen. Lösähtää kovin helposti maahan makaamaan. Tosin viretilakin on voinut olla vähän huono.

Pentukurssin ekalla kerralla harjoiteltiin paikallapysymistä. Kotona Kooma pysyy jo hyvin ruokaa odottaessaan, häiriössä ei olla tehty vielä kovin montaa kertaa. Luoksetuloa ollaan treenattu joka lenkillä. Tulee ihan hanat auki, kun tietää että on namia. Sivulletuloa ollaan harjoiteltu aika tiuhasti, mutta ei oikein lähde imutukseen mukaan. Nakki ei ehkä sittenkään ole se paras nami, pitäisi kai keittää jotain sydäntä tai muuta vastaavaa.

Tuntuu, että suhde Kooman kanssa on kaiken tekemisen myötä kehittynyt ihan huimasti. Tulee jo välillä ihan itse pusuttelemaan <3 Tosin saattaa välillä myös pusujen jälkeen tikata naskaleillaan... Eikös ne kohta jo voisi tippua pois. Pystyt korvat on nyt jo arkipäivää ja sellaiset ne kai tulee olemaankin, mutta ei haittaa.

Illalla voisi laittaa kesäkuvia, joita otettiin edellisviikonloppuna Liesjärvellä. Saatiin muutama aika hauska :D

Kooma 13 viikkoa

Kooma täytti 13-viikkoa viime torstaina. Painoa oli tuolloin 6,3kg. Eipä tuo ole kyllä muutamaan viime viikkoon kasvanut muuta kuin jalkoja ja sen on näköinenkin.
Perjantaina käytiin hakemassa ekat rokotukset. Ei tainnut Kooma edes huomata, että pistettiin. Chililtä poistettiin samaan aikaan tikit ja oli kyllä tosi hyvänä esimerkkinä siitä miten eläinlääkärissä käyttäydytään. Not. Huusi minkä kerkesi, kun en voinut pitää itse remmistä kiinni sillä aikaa, kun Koomaa rokotettiin. Chili on viime aikoina käynyt niin monta kertaa epämukavissa merkeissä eläinlääkärillä, ettei mikään ihmekään. Onneksi Koomaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Chilin mekastus.

Ehdin jo hetken iloita, että Kooman sisäsiisteys oli edennyt, kun juhannuksena pääsi vahingossa vain kerran sisälle ja nyt viikonloppuna mamman ja pappan mökillä ei kertaakaan. Eipä olisi kannattanut iloita, sillä kotiin päästyä Kooma tajusi taas pissaamisen ilon. Tuntuu, että se välillä pissaa ihan vaan siksi ettei ole muuta tekemistä. Kyllä tämä kerrostaloasuminen on sitten ihanaa!

Ja keksi Koomis käydä kakalla parvekkeellakin. Fiksu tyttö!

Punkkimagneetti

Juhannus vietettiin mökkeillen Kustavissa. Aluksi ei edes pitänyt lähteä Chilin leikkauksen takia minnekään, mutta koska Chilppa oli kohtuullisen reipas eikä haava tai tötterö tuntunut sitä ihan hirveästi haittavaan, päätin kuitenkin lähteä pariksi yöksi kaupungin hälinästä.

Meitä oli paikalla 12 ihmistä (joista yksi alle 1v.) ja 5 koiraa, joten hyvää sosiaalistumista oli Koomiksellekin. Kooma kyllä tykkää kaikista niin hirmuisesti, että sen kanssa on kohtalaisen helppo (ainakin toistaiseksi) mennä ihan mihin vain. Pikku-Siljaa Kooma pääsi kerran nuolaisemaan naamaan niin, että vauva vähän pelästyi, mutta muuten Koomispoomis osasi olla kohtalaisen varovainen.

Poseeraus on tylsää, kun pitää olla paikallaan....

Mökillä jälleen korostui tuon koiran itsenäisyys. Meillä sitä tonttia kyllä riittää, mutta silti kävin kahdesti hakemassa Kooman pois naapurin puolelta. Onneksi myös mökkinaapureilla on jonkun verran lääniä, ettei se ihan toisten terasseille hengaillut, vaikka olisi se kai sinnekin mennyt jos olisi ehtinyt niin pitkälle...
Yhteen otteeseen en edes huomannut Kooman olevan kadoksissa, kun näin sen juoksevan kaukaa mökkitietä takaisin omalle tontille. Muutenkin Koomis saattoi puuhastella jotain ihan omiaan laiturilla tai rannassa, vaikka kaikki muut olisivatkin yläpihalla.
Metsälenkillä tehtiin kerran niin, että mentiin Chilin kanssa kallion taakse piiloon ja odoteltiin, että koskas se Kooma tulee etsimään meitä. Ja me muuten odoteltiin kauan. Mutta eihän toinen nyt voi jättää aarteitaan yksin vaan niitä tarvitsee syödä ja niiden kanssa pitää leikkiä! Toisen kerran Kooma löysi ihanan suon, johon voi mennä makaamaan eikä sieltä tarvitse tulla koskaan pois. Paitsi jos isi tulee hakemaan kantamalla.

Perus Koomaa. Huoh.

Chili ei oikein ymmärtänyt miksei hän saanut juosta ja mekastaa rantavedessä tai saatikka hyppiä laiturilta mereen. Kyllä pieni länderi koki koko juhannuksen suurta vääryyttä. Kauluri jätettiin jo perjantain jälkeen pois, kun ei tuntunut haava enää kutittavan.
Piti myös testata Kooman uintitaitoa jos vaikka olisi sattunut vahingossa putoamaan laiturilta. Hyvin osasi uida! Ja tosi hyvällä tekniikalla. Tosin tämän pulahduksen jälkeen ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut, kun eihän pieni bordercollielapsi osaa vielä ravistaa! No oppi Kooma hiukan etupäätään jopa ravistamaan ja takaapään koitti nuolla kuivaksi (luulee olevansa kissa). Luulee olevansa myös jänis, koska pään piiloon laittainen tarkoittaa sitä, että koko koira on piilossa.

Söpikset <3

Poseeraus kesti liian pitkään ja Chili sanoo haisevan vastalauseen (Kooma on juuri ajatellut maistavansa kukkaa...)

Sunnuntaina käytiin Kustavin Savipajalla hieman tutkimassa isosarvisia vuohia ja pupuja. Tehtiin ehkä se virhe, että Chili pääsi mukaan. Chilillä kun tuppaa olemaan aika aggressiivinen paimennustyyli vuohia kohtaan (ei siis pelkää niitä, mutta hyökkii kovaäänisesti kohti ja heiluttaa häntää). Kooma siis saattoi luulla, että nämä ovat jotain avaruudesta hyökääneitä alieneita. Toisella kerralla uskalsi kyllä tulla jo ihan itsekin katsomaan.
Puput taas luulivat ehkä Koomaa nykyisin pystyine korvineen alieniksi, koska luikkivat heti mökkinsä yläkertaan, kun me saavuttiin paikalle. Saatiin savipajalta muutama kiva kuva ja muutama vielä kivempi Kustavin keskustasta, kun odoteltiin kauppojen aukeamista. Tai siis sen yhden Salen, joka Kustavin keskustassa on :o) Niitä kuvia tämän postauksen kuvituksena.

Chili paimentaa vuohia

Kooma tutkii alieneita ensin sylistä, mutta myöhemmin jo ihan omin jaloin

Kooma on isin kanssa katsomassa pupuja

Suureen syliin mahtuu kaikki halukkaat

Perhepotretti (koirat edustaa...)

Juhannuksen aikana löysin Koomasta viisi kiinni olevaa punkkia ja yhden vielä kiinnittymättömän. Siis yhteensä koirassa oli kuusi punkkia yhden viikonlopun aikana! Yök. Ehkä mun tarvitsee sittenkin poiketa päätöksestäni olla laittamatta vielä noin nuorelle mitään myrkkyjä. Bayvantic varmaan sopii myös colliesukuisille?? Kooma tosin ei ollut se ainoa punkkimagneetti, sillä myös Chilistä löytyi juhannuksen jälkeen kolme punkkia. Taisi olla yli kuukausi sitten laitetut myrkyt jo haihtuneet...

Kili <3

Chilppa pääsee tikeistään eroon perjantaina

The Päivä

...oli tiistaina. Chililtä poistettiin siis uudismuodostuma oikean silmän yläluomesta. Kaikki saatiin pois ja leikkaus oli mennyt hyvin. Chili on nyt jo ihan pirteä eikä tunnu olevan kipeä (tosin syö vielä kipulääkettä). Haavaa taitaa vielä vähän kutittaa kun välillä yrittää tassulla hieroa sitä. Siksipä meillä on pidetty pönttöä päässä. Kili ei oikein tajua missä kaluri menee ja törmäilee siis jatkuvasti ovenpieliin ja seiniin. Tuskinpa tuota pitää enää montaa päivää pitää, kun on niin ressukan näköinen se päässä.

Kooma puolestaan tykkää ylikaiken tunkea päätä Chilin kauluriin. Hyvin sujuu leikitkin pöntön kera. Koomiksella piti olla eilen keskiviikkona ekat rokotukset, mutta kuten vähän arvelinkin niin alkavan silmätulehduksen takia ei rokotettu vaan siirrettiin se ensi viikkoon. Nyt siis silmätippoja saa sekä Chili että Kooma, jippii!

Kooman leikkikoulu oli tiistaina. Siellä harjoiteltiin vähän aktivointia ja temppuja. Kieriminen ei ollut alkuun ihan Kooman juttu (eihän täpäkät tytöt nyt selälleen mene vapaaehtoisesti!), mutta alkoi hetken treenailun jälkeen sujua. Pennut pääsivät myös tutustuman suureen Önneen. Kylläpä sisko ja sen veli voivat olla erilaisia. Eino heittäytyi heti selälleen, kun taas Kooma ei tosiaankaan ajatellut alistuvansa :D

Lyhyesti sm-kisoista. Iltakisat meni Chilin kanssa ihan päin sitä itseään. Jotenkin ajattelin alitajuntaisesti, että nämä voi olla Chilin viimeiset kisat ja sitten paruin sitä, kuinka en osannut olla sen arvoinen ohjaaja. Noh, toivottavasti nämä eivät olleet sen viimeiset kisat. Lauantaina joukkueiden nollakoirana tehtiin ihan ok rata, kunnes lopussa onnistuin senkin ryssimään. Hyvä minä!
Kooma oli koko viikonlopun oikein reipas kaikessa hälinässä ja uusissa paikoissa. Häntä pystyssä mennä viipotti koko ajan. Pentuihin suhtauduttiin kisoissa aika niuhosti järjestäjien taholta, mutta ihan hyvin pystyi silti sosiaalistamaan (osittain vähän salaa...). Lauantai-illalla syötiin Jennin kanssa meidän mökin terassilla sillä aikaa kun koirat oli sisällä. Takaisin tullessa vastassa odotti Kooma, joka seisoi takassa! Se on kyllä sellainen Vili Vilperi, että välillä kyllä menee hermo.

Koomiksen korvat ovat tällä hetkellä ihan hirveät. Oikea korva on noussut pystyyn, mutta se kuitenkin osoittaa vasemmalle. Toinen korva on rytyssä ja osoittaa vasemmalle. Että voi toinen olla korvinensa pölön näköinen. Molemmat korvat osoittaa samaan suuntaan ja se suunta ei tosiaan ole ylös tai alas :D Kuvituksena huonolaatuisia kuviä Kooman kamalista korvista :o)

Koska Chilppa taukoilee nyt hetken kaikesta aktivoinnista, on siis ollut aikaa puuhastella enempi Kooman kanssa. Eilen harjoiteltiin erittäin onnnistuneesti luoksetuloja sekä puun kiertoja. Sehän jo lähti ihan itse kiertämään ensimmäisen treenikerran jälkeen! Fiksu pentu.

Virallisia 12-viikkois kuvia ei ole, mutta paino on 12 viikon iässä 6,0 kg.

P.S. Tätä kirjoittaessa Kooma on syönyt akvaariohaavin. Huoh.