Hiekka-aavikon kisat

Lauantaina kisattiin taas pitkästä aikaa TSAUlla. Märkä keli ja ruskea hiekka, ihana yhdistelmä. Ehkä sitä on tottunut liian hyvää, kun trenaa vallan tekonurmella ;) Oli jotenkin tylsät kisat. Mun kaikki radananalysointikaverit puuttuivat! No olihan noita tuttujakin, mutta normaalia vähemmän.

Eka rata oli Saviojan hyppis. Jäin jotenkin kolmosen niisto-persjättöön liikaa kiinni ja neloselta ehkä siksi ohi. Tästä ei kai kuitenkaan ollut tullut virhettä. No sen episodin jälkeen ei kyllä koira irronnut mihinkään vaan kysyi ja kysyi. Hankalahkossa lähetyksessä tuli rima alas. Argh, nyt näitä alkaa tulla jo vähän liikaa!! Sen jälkeen sainkin ihan ok pätkän, kunnes ekalla suorahkolla putkella muljahti polvi todella pahasti (videolla kohdassa 0:52). Tai siis en muista koska olisi viimeksi mennyt yhtä pahasti. Teki kyllä tosi kipeää. Loppu menikin ihan plörinäksi, kun en päässyt enää juoksemaan ja olin ihan väärissä paikoissa sijoittunut. Loppujenlopuksi ei ollut kai tullut kuin se yksi vitonen siitä rimasta. Itse olisin antanut tuon lisäksi kolme kieltoa :D

Polvikin onneksi rauhoittui jäähkälenkillä, joten ei tarvinnut jättää kahta agirataa väliin.
Luomalan eka agi oli muuten ihan kiva, mutta lopussa oli todella järkyttävä loppusuora hallin päästä päähän. Tälle suoralle ei saanut etumatkaa yhtään, kun edeltävälle hypylle oli pakko käydä tönäisemässä ja hiukan myös ottamassa mukaan. Se loppusuora koituikin sitten meidän kohtaloksi. En uskaltanut juosta täysillä pussin ohi, kun pelkäsin koiran tulevan jalkoihin. No siinä pyöriessä ajautui sitten seuraavasta ohi ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Vähän harmitti, kun muuten meni ihan kivasti. Yksi vähän pidempi käännös ja alussa en rimojen takia uskaltanut yhtään jarruttaa (yök... jos niitä tarvii jatkossa alkaa varomaan).

Toka agi oli oikeastaan edellinen toiseen suuntaan, mutta keinu oli tuotu heti tokaksi esteeksi. Taas takaamaan sen, ettei ollut mahdollista edetä jos ei koiralla ollut itsenäistä keinua. Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa Chilin keinuun ja se toimi. Oli aavistuksen räkäinen, kun itse olin niin paljon edellä, mutta ei virhettä. Vaikeimmassa hyppykuviossa kaarrokset paukkuivat, mutta sain koiran kuitenkin oikeille esteille. Aalta hiukan varasti, enkä näin ollen ollut ihan oikeassa paikassa seuraavaa kuviota ajatellen. Just ja just sain törkkästyä oikealle hypylle, mutta sillä seurauksella ettei Chilillä ollut mitään hajua tulevasta käännöksestä. Kääntyi sitten väärään suuntaan, mutta sain ongittua. Tästä siis nolla ja irtosi vielä voittokin!

Ehkä meillä on sittenkin vielä toivoa! Kuudesta startista jo kaksi nollaa. Aika hyvä saldo meidän nollaprosenttia ajatellen ;) Toivotaan, ettei täältä nyt kuitenkaan ihan ryminällä tultaisi alas.