Viime viikonloppu vietettiin äitin luona Raisiossa. Sai näin paljon enempi hyvistä ilmoista irti kun voi olla pihalla. Ja Koomakin otti pihalla olostaan kaiken irti, naapureiden puolella tosin. Haettiin viikonlopun aikana valehtelematta 10 kertaa se takaisin omalle pihalle. Ei siinä muuten mitään, mutta Koomis toimittaa asiansa aina naapureiden pihoille. Näin ollen pentupentunen häkkeili sen ajan, kun sitä ei jaksanut koko aikaa vartioida.
Siitä on muutenkin kuoriutunut oikea kauhukakara. Kotona on jo vesipullo ottettu käyttöön kieltojen tehostamista varten. Isommat huonekalut se on onneksi jättänyt rauhaan, mutta koirien pedit raahautuu pitkin kämppää. Kenkiä saattaa löytyä mitä kummallisimmasta paikoista. Sohvaan ja nojatuoliin on mukava upottaa hampaat. Chilin makuuhuoneessa sijaitsevaa koria on kiva jyrsiä. Chilin puolella päivisin oleva vesikippo on useaan otteeseen sisältöineen päivineen lentänyt pisin kattoa. Omassa pedissä on hyvä käydä pissalla. Lelulaatikon voi laittaa päähänsä ja juosta pitkin asuntoa. Kännykän laturi on superkiva (joo tiedän typerää ladata kännykkää lattialla...). Chiliä voi purra hännästä. Ihmisiä voi purra joka paikkaan. Ulkona voi pissareissulla päättömästi lähteä juoksemaan eteenpäin. Mädäntynyt sammakko on mukava varastoida poskeen. Ihanan kamala Kooma <3
Pahin on jo tavaksi tulleet yöbileet. Nukkuminen on Kooman mielestä yliarvostettua, joten hän on päättänyt tällä viikolla herätä joka aamu 4-5 välissä. Ensin käydään pissalla ja sitten voi tulla kiusaamaan Chiliä tai hyppimään sängyn reunalle tai syödä sänkyä. Yleensä siihen menee puolesta tunnista tuntiin ennen kuin se saadaan rauhoittumaan ja sitten voi itsekin jatkaa unia. Eikä asiaa helpota yhtään, että oma kello soittaa kuudelta. Päikkäreitäkään ei voi oikein nukkua, kun kakaraa tarvii koko ajan pitää silmällä. Univelka ja minä ollaan siis jo kihloissa :) Välillä sitä toivoo, että tuo kasvaisi äkkiä isoksi ja viisaaksi.
Tiistaina Kooma aloitti leikkikoulun. Pennut odotti nätisti, kun Noora selitti meille mitä tehdään. Mutta ehei, ei meidän pentu. Kooma ryntäili remmissään ja yritti päästä jokaisen luokse leikkimään. Jos se ei tehnyt sitä niin tonki nurmikolta matoja, sammakoita, mutaa tai leikattua ruohoa. Tai söi mun kenkiä. Mutta kaikissa harjoituksissa Koomispoomis oli ihan pätevä pentunen. Jee! Itse pitää olla tarkkana palkkauksen sijainnissa. Palkkaan kuulemma liian kaukana itsestäni.
Olin ottanut leikkikouluun mukaan juustopaloja, kun nakit oli jostain syystä päässyt loppumaan. Mikä virhe! Kooma vaan tuijotti mua sen näköisenä, että syö itte juustos! Onneksi saatiin Siniltä kinkkua, joka maistui vähän paremmin.
Etsi kuvasta Kooma. Äiti tykkää hyvää, kun kukkapenkeissä remutaan :)
Ruoka ei meillä muutenkaan ole mikään supersuosittu juttu. Kyllä, mulla on nykyään kaksi nirsoa koiraa. Olen jättänyt Kooman aamuruuan sille alas päiväksi jos se ei ole sitä aamulla syönyt. Jos sitä on vielä iltapäivälläkin jäljellä niin olen katsonut turhaksi tarjota erikseen päiväruokaa.
Tunnustan, että olen tehnyt Kooman kanssa aika vähän mitään tottelevaisuusjuttuja. Pitäisi ryhdistäytyä. Mutta se mitä ollaan tehty niin osataan kyllä jo tosi hyvin. Istua osaa käskystä ja maahanmenokin alkaa olla kohta kunnossa ilman käsiapua. Putkea ollaan tehty hallilla nyt pariin kertaan. Eilen lähti ekaa kertaa lähettämällä ja jopa niin, että putki oli pienellä mutkalla! Ja sinne mennään muuten vauhdilla. Kuolleelle lelulle menoa ollaan harjoiteltu aika paljon, mutta en ole sitä vielä yhdistänyt esim. siivekkeiden kiertoon tms.
Sitten Chiliin.
Chili oli viime viikolla kerran hieronnassa ja lauantaina Piiralla (kiitos Tiinalle ajasta!) ja se oli paljon parempi. Ihanaa! Siispä Kili pääsi jo tiistaina tekemään treeneissä rataa matalilla rimoilla. Ja voi sitä tekemisen meininkiä kun tyttö tajusi, että hän ihan oikeasti pääsee radalle.
Torstaina käytiin höntsäilemässä vielä vähän ja meni ihan superhyvin. Pujottelu joka kerta loppuun asti, vaikka itse erkanin tosi kaus.
Perjantaina kisataan SM-kisojen iltakisat ja viikolla sain puhelun, josko me tultaisiin nollakoiraksi joukkueradalle. Mennäänhän me toki, vaikka meidän nollakoiravarmuus ei ehkä ole kovin hyvä :o)
Alla Koomiksen 10-viikkois kuvat. 11-viikko kuviin ei saatu tuota tötsää, kun ollaan taas äitin luona kyläilemässä ja sitten pitääkin jo lähteä ajelemaan kohti Nastolaa. Ovat Einon kanssa aika saman korkuisia. Eino on vaan niin tasaisemman näköinen, kun taas Kooma on sellainen luiru mato, jolla pitkät jalat. 11-viikkoisena painoa on 5,5 kg.
Kooma 10 vko, paino 4,7 kg
On Håpin kanssa samankokoinen, Roti on ottanut pyrähdyksen ja on jo yli kuusi kiloa. Roti on meillä nyt viikon, sekin muuten tykkää yöbileistä:). Tosin nukkui kyllä viime yön puoliseiskaan asti. Håp se normaalisti posottaa unta ilman mitään ongelmia. Naapuriin karkailu on arkipäivää ainakin näillä kolmella, jotka täälläpäin asustaa...
VastaaPoista